The Sims Book Tag

Sims on suosikkipelini ikinä. Pelasin pikkuisena ensimmäistä Sims peliä hyvin, hyvin paljon.  Kakkossimsiä pelasin muutaman kerran koulukavereiden kanssa, ja kolmosta seurasin sivusta, kun sisarukseni pelasi meidän "yhteisiä" perheitämme. Koronapandemian aikana ostin itselleni Sims 4:n lohdutukseksi ja monotonisen karanteenielämän piristykseksi. Parin vuoden sisällä on tullut pelattua 2922 tuntia (tuntimäärä tarkastettu 16.10.2023).

Minun on siis aivan ehdottomasti tehtävä Sims Book Tag! Tagin loi YouTuben Hailey in Bookland. Kysymykset olen suomentanut itse.

Huom! Kysymys 2 sisältää spoilereita Harry Potter -sarjan viimeisestä kirjasta.

KYSYMYKSET:

1. The original Sims: Best author debut? Paras esikoisteos kirjailijalta?

Olen lukenut monta loistavaa ja vaikuttavaa esikoisteosta. Yksi upeimmista esikoisteoksista, ja kirja, jonka on hankala uskoa olleen luojansa ensimmäinen julkaistu teos, on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Kirja on upea sekoitus murhamysteeriä, dark academiaa, sotkuisia ja häiritseviä ihmissuhteita, antiikin mytologiaa ja kaunista proosaa. Olen lukenut kirjan vain kerran ja siitäkin on jo vuosia, mutta tarina pyörii yhä mielessäni ja muistan elävästi joitain kohtauksia, lainauksia ja hahmoja.

2. The Grim Reaper: The saddest character death? Surullisin hahmokuolema?

En ole vieläkään toipunut Fred Weasleyn kuolemasta Harry Potter -sarjan viimeisessä osassa. Lapsi-minä oli järkyttynyt ja lohduton. En tosin ole vielä aikuisenakaan mitenkään ookoo tapahtuneen kanssa. Jatketaan eteenpäin, en halua miettiä Frediä.

3. Sims getting stuck: A character that just got in the way? Hahmo, joka oli vain tiellä?

Lukiessani kirjailijaduo A.D. Rhinen Troijan sota -romaania Horses of Fire, olin jatkuvasti hermostunut, koska aina kenenkään hahmon ollessa lähellä jonkin tavoitteen saavuttamista, Paris pamahti kuvioihin ja pilasi kaiken. Paris oli mainiosti kirjoitettu hahmo ja antagonisti, mutta hän oli kyllä jatkuvasti jokaisen ja kaiken tiellä. 

4. Simlish: A book with amazing writing? Kirja, jonka teksti on kaunista?

Hmm, tämä on aika vaikea, koska on monta kirjailijaa, joiden proosaa rakastan. Ehkäpä vastaan tähän Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo -teoksella. Tämä on myös kirja, jonka olen lukenut vain kerran kauan sitten, mutta muistan olleeni aivan mykistynyt Zafónin kauniista kirjoitustyylistä ja hänen tavastaan kuvata historiallista Barcelonaa, ja lukemisen ja kirjallisuuden taianomaisuutta.

5. Expansion packs: A series where the books kept on getting better? Sarja jossa jokainen kirja oli edellistä parempi?

En tiedä onko mikään sarja todella sellainen, että uusi kirja olisi AINA edellistä parempi, mutta yksi hyvä esimerkki sarjasta, joka ehdottomasti kehittyy koko ajan loistavasti on George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu. Kolmas kirja on ehkä henkilökohtainen suosikkini, mutta rakastan sitä miten sarjan hahmot kehittyvät kirjasta toiseen ja miten tarinan maailma syvenee ja muuttuu entistä mutkikkaammaksi. Tulen ja jään laulu on ehdottomasti esimerkki sarjasta, jossa yksikään kirja ei ole tuntunut turhalta tai filleriltä, vaan jokainen sarja kehittää laajempaa kertomusta taidokkaasti.

6. Sims romance: The worst case of insta-love? Huonon esimerkki insta-lovesta, eli rakkaudesta ensisilmäyksellä?

Yksi huonoimmista tänä vuonna lukemistani rakkaustarinoista ja loistava esimerkki kehnosti toteutestusta rakkautta ensisilmäyksellä -tarinasta, löytyy Meri Valkaman teoksesta Sinun, Margot. Teoksen historiallinen konteksti oli kiinnostava ja pidin siitä, miten teoksessa pohdiskeltiin Saksojen jakoa ja Berliinin muurin murtumista harvemmin kuullusta Itä-Berliinin näkökulmasta. Teoksen keskeinen suhde mysteerisen saksalaisen Margot'n ja suomalaisen Markuksen välillä oli kuitenkin hyvin huonosti kehitelty ja jätti romaanista minulle pahan maun suuhun. Romanssia ei myöskään auttanut se, että Markus oli paljolti luonteeton hahmo. Hahmot tapasivat pari kertaa ja olivat rakastuneita. 

7. Cheats: A book that was entirely unrealistic? Kirja, joka oli täysin epäuskottava?

Pam Jenoffin The Orphan's Tale -teoksessa oli joitain piirteitä mitkä olivat heikosti kehiteltyjä, eivätkä siten olleet uskottavia. Teoksen premississä ei ole mitään epäuskottavaa, koska tarina perustuu tositarinoihin toisen maailmansodan ajalta, mutta hahmot tekivät valintoja, mitkä olivat mielestäni käsittämättömiä (kirja ei siten ole TYYSTIN epäuskottava). Kirjassa on esimerkiksi sirkustaiteilija, joka huolimatta siitä, että hän teollaan saattaa rakastamansa naisen ja koko yhteisönsä vaaraan, esittää julkisesti natsikriittisiä esityksiä. Hahmo paasasi kaikille siitä, miten heidän sirkuksensa piilottelemat juutalaiset tulee pitää turvassa, mutta sitten hän itse ottaa asiakseen vetää saksalaisten huomion heihin avoimella kritiikillä. En voinut uskoa, että hahmo, joka oikeasti oli niin huolissaan rakastetustaan, olisi vaarantanut hänet vain "taiteensa vuoksi". Tämän lisäksi teoksen toinen keskeinen romanssi oli epäuskottava kaikessa nopeudessaan: kahden tapaamisen jälkeen hahmot jo vannoivat rakkauttaan.

8. Error code 12: A series that started off great but went downhill from there? Aluksi hyvältä vaikuttanut sarja, jonka taso kuitenkin alkoi laskea?

Becky Albertallin Simonverse tai Creekwood -kirjat. Pidin Simon vs. the Homo Sapiens Agenda -kirjasta, ja The Upside of Unrequited oli hauska, mutta sarjan kolmas kirja, Leah on the Offbeat ei ollut kummoinen. En pitänyt Leah'n hahmosta ja kirjassa oli joitain hyvin outoja kommentteja ja ajatuksia biseksuaalisuudesta. Leah'n kommenttia siitä, miten toinen kirjan päähenkilö Abby ei ole "tarpeeksi biseksuaali", ei  esim. kiistetty tai käsitelty mitenkään. Kirjan keskeinen romanssi tuli myös aikalailla puskista, ottaen huomioon miten hahmoja oli kehitelty aiemmissa teoksissa. En ole lukenut Love, Creekwood -miniromaania, ja olen heivannut sarjan muut kirjat hyllystäni. 

9. The Sims vortex: A book/series that completely engrossed you? Kirja/sarja, joka huumasi sinut tyystin?

Tykitin V.E. Schwabin Shades of Magic -trilogian läpi aikamoisella tahdilla. En malttanut luopua kirjan hahmoista ja maailmasta joten jatkoin kirjasta kirjaan vailla sen suurempia taukoja. Muistan kuitenkin olleeni ärtynyt itselleni nopeasta tahdista, koska se johti siihen, että sain sarjan loppuun nopeasti. Onneksi neljäs kirja on nyt julkaistu, ja pääsen pian palaamaan rakastamieni hahmojen pariin.

Fun fact teille kaikille: pisin Sims vortex, johon minä ja isosisarukseni olemme pystyneet oli noin 14 tuntia! 

Kirjojen ja sarjakuvien tärkeys queerille Star Wars -fanille

Star Wars on kaikista minulle kaikkein rakkain fiktiivinen tarina. Star Wars -elokuvat ovat suosikkejani, katson kaikki TV-sarjat, ja luen lähes kaikki romaanit ja sarjakuvat mitä julkaistaan. 

Star Warsin fanittaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, kun olet queerfani. Star Wars elokuvissa ja TV-sarjoissa ei kummemmin queereja ihmisiä tai olentoja näe. Hetken maailma eli toivossa, että Poe Dameron ja Finn saattaisivat olla uuden trilogian pääpari, mutta, näin jälkeenpäin ajatellen, on surkuhupaisaa ajatella, että minä ja monet toiveikkaat aidosti uskoimme, että ehkä Disneyn Star Warsin pääromanssi olisi kahden miehen välillä. Ehei. Episodi IX esitteli Poen ex-tyttöystävä Zoriin (esimerkillinen "no homo" -juonenkäänne) ja homot saivat tyytyä blink-and-you'll-miss-it suudelmaan kahden naisen välillä.

TV-sarja Andor teki suuren harppauksen Star Warsin queerrepresentaation historiassa esittelemällä Vel Sarthan ja Cinta Kazin, kapinallispariskunnan. Toki ruudulla ei vielä naisten välisiä suudelmia näy, mutta Cintan ja Velin läheisyys ja rakkaus välittyy näyttelijöiden eleiden, katseiden ja dialogin kautta tavalla, jota ei voi kiistää. 

Haluan kovasti nähdä lisää queerhahmoja Star Wars elokuvissa ja TV-sarjoissa. Star Wars on universumi, jossa seikkailee droideja, wookieeita, kyborgeja ja gangsterietanamatoja, miksei siis homoja, lesboja, ja transihmisiä? Miksi ihmiset voivat sulattaa ihmisiä syöviä, metsässä asuvia murhakarhuja, taikavoimia omaavia munkkivelhoja ja palkkionmetsästäjän, joka näyttää krokotiilille, mutta kokevat, että sateenkaarevat hahmot (tai muita vähemmistöjä edustavat hahmot) ovat liikaa tai häiritseviä? Yksi Star Warsin ydinviesteistä on myös aina ollut yhteistyö, erilaisten ihmisten ja otusten välinen ystävyys, ennakkoluulottomuus ja vapauden puolesta taisteleminen. Queerit henkilöt solahtaisivat tarinaan täydellisesti.

Star Wars ei ole loistava queerrepresentaatiossa visuaalisen median puolella, mutta kirjallisuuden puolella on aivan erilainen meno. Star Warsin kaanonia edistävät ja täydentävät kirjailijat ja sarjakuvataiteilijat antavat queerfaneille sen mitä sarjan visuaalinen kerronta ei vielä halua/pysty meille antamaan. Star Wars -kirjat ovat aina olleet minulle hyvin tärkeitä ja ne muodostavat ison osan fandomiani. Queerrepresentaation määrän noustessa ja kirjailijoiden esitellessä upeita, kompleksisia queersankareita, -pahiksia, -suhteita ja -tarinoita, on niistä tullut entistäkin merkittävämpiä minulle. Nämä tarinat muistuttavat queerfaneille, että vaikka elokuvat ja sarjat eivät heitä vielä edusta, niin kirjoissa ja sarjakuvissa löytyy heille samaistumispintaa ja heidän kaltaisiaan hahmoja.

Queerfanina suurimman vaikutukseen minun on tehnyt suuri The High Republic -kirja- ja sarjakuvaprojekti. THR on viiden kirjailijan (upeat Charles Soule, Cavan Scott, Claudia Gray, Daniel José Older ja Justina Ireland) luoma saaga, joka sijoittuu Jedien ja Tasavallan kulta-aikaan 200 vuotta ennen episodi ykköstä. Saaga koostuu lukuisista aikuisten, nuorten ja lasten kirjoista, muutamasta audiodraamasta, parista mangasta ja useista sarjakuvista. Kyseessä on isoin Star Wars -kustannusprojekti ikinä. Ja yksi parhaimmista asioista tässä koko saagassa on se, että sen hahmokaarti on todella monimuotoinen. Kirjailijat ovat saaneet kritiikkiä typeriltä "faneilta" siitä, että kirjoissa on "liikaa" ei-valkoisia hahmoja ja queerhahmoja, mutta kirjailijat eivät ole koskaan antaneet näiden vähä-älyisten kommenttien hetkauttaa heitä. THR esitteli Star Warsin maailmaan useamman uuden, tärkeän muunsukupuolisen hahmon (yksi heistä on suuresti rakastamani jedimestari Kantam Sy – yksi parhaimmista jedeistä ikinä, ainakin minun mielestäni).  Monet THR:n keskeiset rakkaustarinat ovat naisten välisiä romansseja, ja monet sarjan hahmoista ovat queereja ilman, että se on heidän määrittelevin piirteensä. Olen ikuisesti kiitollinen The High Republic -tarinoista, koska ne ovat antaneet niin monelle fanille representaatiota, jota ei Star Warsista löydy muualta kuin kirjoista (tällä hetkellä). 

Minulle, queerfanina, tärkeimmät sarjakuvat puolestaan ovat Kieron Gillenin ja Simon Spurrierin Doctor Aphra, sekä Alyssa Wongin Chelli Lona Aphran tarinaa myöhemmin jatkanut sarjakuva, myöskin nimeltään Doctor Aphra. Chelli Aphra on kaaottinen, moraalisesti kyseenalainen, hulvaton, emotionaalisesti lukkiutunut ja satunnaisesta hirveydestään huolimatta aina rakastettava arkeologi, joka sinkoilee ympäri galaksia joutuen kaikenlaisiin kummallisiin tilanteisiin. Hän palvelee Darth Vaderia, kohtaa älyllisen sienen, varastaa kirottuja sormuksia ja joutuu muinaisen voiman valtaamaksi. Aphra on myös avoimesti lesbo, ja sarjakuvissa seurataan hänen monimutkaisia, upeasti rakennettuja romanssejaan useammankin naisen kanssa (Aphra ja Sana ovat yksi uuden kaanonin parhaimmista rakkaustarinoista!). Aphra on kaikkea muuta kuin täydellinen sankari, eikä hän ole roolimalli, ja se hänessä on juuri parasta.  Alyssa Wongin sarjakuva ei kuitenkaan kerro vain rakastamastamme kaaottisesta avaruuslesbosta, vaan hahmokaartiin kuuluu myös lukuisia muita queerhahmoja, kuten muunsukupuolinen Kho Phon Farrus ja toisiinsa ihastuneet, mutta toisiaan myös vähän vihaavat pojat Ariole Yu ja Just Lucky. Wongin sarjakuvan lukeminen on aina maagista: tarinassa ei ole vain yksi homo, vaan homoja on joka puolella!

Star Wars -kirjallisuudesta löytyy tarinoita vaikka minkälaiselle ihmiselle. Aseksuaaleille ja aromantikoille sankareita löytyy muun muassa Delilah Dawsonin Black Spire -teoksesta ja Claudia Grayn Into the Dark -teoksesta. Chuck Wendig kirjoitti kauniin ja koskettavan miesten välisen rakkaustarinan Aftermath-trilogiassaan. Biseksuaaleja päähenkilöitä löytyy Alphabet Squadron -trilogiasta ja queertytöille samaistumisen kohteita löytyy useampikin E.K. Johnstonin Padmé-trilogiasta, joka alkaa kirjalla Queen's Shadow. Trans- ja muunsukupuolisia hahmoja voit seurata muun muassa Emma Mieko Candonin Ronin-teoksessa (Star Wars: Visions -animen inspiroima, ei kaanoniin sijoittuva, mutta silti mainio, kirja). Doctor Aphra -sarjakuvien ohella queerhahmoja löytyy muun muassa Ethan Sacksin Bounty Hunters- ja Justina Irelandin Sana Starros -sarjakuvista. On ihanaa, että voin listata näin monta queerhahmoja sisältävää sarjakuvaa ja kirjaa mainitsematta silti kaikkia. 

Queerfanina Star Wars saattaa turhauttaa minua välillä. Mutta sitten muistan, kuinka kirjailijat ja sarjakuvataiteilijat antavat meille jatkuvasti uusia upeita hahmoja ja romansseja, ja pitävät huolen siitä, etteivät queerfanit jää vaille sankareita. Se piristää minua.

5 Suosikkia: Maailmansotien aikaan sijoittuva historiallinen fiktio

Luen jonkin verran ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvaa historiallista fiktiota. En tarkalleen tiedä, mikä näissä kirjoissa minua kiinnostaa niin paljon. Tiedän sen verran, että koska olen opiskellut tätä ajanjaksoa yliopistossa paljon, pidän siitä, miten historiallinen fiktio voi syventää ymmärrystäni tästä ajanjaksosta ja sen tapahtumista tarinoiden kautta. Mutta miksi muuten maailmansotafiktio kiehtoo minua niin paljon, en tarkalleen tiedä. 

Seuraavassa listassa on esiteltynä lyhykäisesti jokunen suosikeistani tässä kategoriassa.

1. Birdsong (Sebastian Faulks)

Harva teos on jäänyt kummittelemaan minua yhtä pahasti kuin Birdsong. Jos minun pitäisi suositella yhtä romaania henkilölle, jota kiinnostaa sotarintamalle sijoittuva kirjallisuus, se olisi Birdsong. Tämä kirja on upea ja raastava katsaus ensimmäisen maailmansodan sotilaiden arkeen juoksuhaudoissa. Sotakuvauksen ohella teos on myös traaginen rakkaustarina, sekä tarina 1970-luvulla elävästä naisesta, joka alkaa tutkia sukunsa menneisyyttä.

Birdsongin parasta antia on se, miten se käsittelee sodan ja taistelun vaikutusta aikakauden ihmisten, mutta erityisesti sotilaiden, mieleen. Eri hahmojen kautta lukija pääsee näkemään miten eri tavoin ihmiset selviävät ja miten trauma voi näyttäytyä eri ihmisissä hyvin eri tavoin. Jotkut eivät osaa päästää irti, jotkut vaikenevat kokemastaan ikuisesti, jotkut turruttavat itsensä ja jotkut pystyvät selviytymään ja löytämään elämänilonsa. Sotilaiden välinen kumppanuus tulee myös koskettavasti esille kirjassa.

Olen lukenut teoksen vain kerran, mutta tietyt lainaukset ja kohdat palaavat yhä säännöllisesti mieleeni. Minun pitäisi uskaltautua lukemaan se uudelleen joku päivä, kunhan vain olen valmis emotionaaliseen höykytykseen ja ankeuteen. 

2. Between Shades of Gray (Ruta Sepetys)

Ruta Sepetysin esikoisromaani on kertomus liettualaisesta Linasta, joka joutuu vuonna 1941 äitinsä ja veljensä kanssa Neuvostoliiton vangitsemaksi. He, kuten tuhannet muut Baltian maiden ihmiset, kuljetetaan vankileireille Siperiaan.  

Between Shades of Gray on ehdottomasti synkkä ja sydäntäsärkevä teos. Se kuvaa Stalinin vankileirien raakuutta ahdistavan todentuntuisesti. Teos on kuitenkin ytimeltään toiveikas. Sepetys näyttää meille miten vangit auttoivat toisiaan selviämään ja säilyttämään identiteettinsä ja perinteensä paikassa, joka pyrki aktiivisesti riistämään heiltä kaiken ja dehumanisoimaan heidät.

Sepetysin teokset pohjaavat aina selviytyjien muistelmiin ja haastatteluihin, ja tässä tapauksessa myös Sepetysin oman perheen historiaan. Between Shades of Gray olisi vaikuttava teos muutenkin, mutta kun sain tietää, että sen hahmot, tapahtumat ja kokemukset pohjaavat oikeiden ihmisten kokemuksiin, vaikutti teos minuun vielä entistäkin vahvemmin. 

3. The Light in Hidden Places (Sharon Cameron)

The Light in Hidden Places on tositarinaan perustuva romaani. Stefania Podgorska on tuiki tavallinen puolalaistyttö, joka päätyy natsien vallatessa hänen kotikaupunkinsa tekemään jotain uskomatonta: hän ja hänen pikkusiskonsa, Helena, piilottavat 13 juutalaista natseilta talonsa yläkertaan. Tilanne pahenee entisestään, mutta en paljasta mitä muuta Podgorskan siskoksille ja heidän suojelemilleen juutalaisille käy.

Tämä teos oli upeasti kirjoitettu. Cameronin teksti oli kaunista ja hänen hahmojensa kokemukset ja tunteet välittyivät sivuilta vahvoina. Stefanian tarina on huikea kertomus tavallisen ihmisen urheudesta ja sankaruudesta, uskosta ja toivosta mitä kauheimpina aikoina, ja vainon ja sorron eri muodoista. Teoksessa tulee ilmi hyvin miten juutalaisten vainonta eskaloitui pienistä säännöistä laajamittaiseen sortoon, ja millaista olisi elää valloitetussa kaupungissa, jossa pienikin teko voi kostautua karmaisevasti.

En ollut koskaan aiemmin kuullut Stefania Podgorskasta. Olen hyvin iloinen, että satuin tarttumaan tähän teokseen ja opin tästä tosielämän sankarittaresta.

4. Koodinimi Alice (Kate Quinn)

Louise de Bettigniesin vakoojaringin tositarinaan perustuva Koodinimi Alice kertoo nuoren Eve Gardinerin tarinan hänen lähtiessään vuonna 1915 Ranskaan liittyäkseen Alicena tunnetun Lilin vakoojiin. Vuonna 1947 raskaana oleva amerikkalainen Charlie St. Clair lähtee Eurooppaan etsimään sodassa kadonnutta serkkuaan, ja päätyy pestaamaan kyynistyneen, yksinäisen Even auttamaan häntä. Yhdessä he päätyvät ratkaisemaan niin Charlien serkun, kuin Even suurimman häpeän, mysteerin. 

Koodinimi Alice on kiehtova katsaus eri tapoihin, joilla naiset vakoilivat saksalaisia Ranskassa, miten he välittivät tietoaan (kirjassa kuvataan esimerkiksi miten naiset piilottivat viestejä hiuspinneihinsä)  ja miten de Bettigniesin rinki auttoi ympärysvaltoja. En ollut koskaan aiemmin lukenut tai opiskellut vakoojamenetelmiä, joten minusta oli mielenkiintoista lukea Quinnin kuvausta Even töistä ja siten selvittää kuinka paljon niistä (lähes kaikki!) oli historiallisiin faktoihin pohjaavaa.

Kirja on myös koskettava kertomus kahden hyvin erilaisen naisen odottamattomasta ystävyydestä, naisten yhteistyöstä, ja eri tavoista, joilla ihmiset selviytyvät sodan kaltaisista traumaattisista ajanjaksoista. Romaanista löytyy myös muutama rakkaustarinakin!

5. Salt to the Sea (Ruta Sepetys)

Salt to the Sea on kertomus neljästä nuoresta – puolalaisesta pakolaisesta, preussilaisesta varkaasta, liettualaisesta hoitajasta ja saksalaisesta natsipojasta – jotka kaikki päätyvät Wilhelm Gustloff -laivalle pyrkiessään pakoon lähestyvää Neuvostoliiton armeijaa. Kaikkia hahmoja piinaavat salaisuudet ja heidän menneisyytensä virheet, menetykset ja arvet.

Neljä keskeisintä hahmoa ovat kaikki mielenkiintoisia. Haluan korostaa, että vaikka yksi päähenkilöistä on vannoutunut natsi, ei teos ole mitenkään pro-natsi. Emilian, puolalaisen nuoren äidin ja pakolaisen, pyöri erityisesti mielessäni saatuani kirjan loppuun. Yhdellä hahmoista on myös vahva side aiemmin mainitun Between Shades of Gray -teoksen päähenkilöön Linaan!

Ruta Sepetys on erikoistunut kirjoittamaan historian unohdetuista tapahtumista ja tragedioista. Salt to the Sea keskittyy kuvaamaan historian tappavinta merionnettomuutta, jossa menehtyi 9000 ihmistä. Harva kuitenkaan tietää tästä onnettomuudesta – itse en ainakaan koskaan ollut kuullutkaan Wilhelm Gustloffin kohtalosta toisen maailmansodan loppupuolella. Olen hyvin kiitollinen Sepetysille, että hän kertoo näitä unohdettuja tarinoita.

Ajatuksia Troijan Helenasta

Troijan Helena, tai Spartan Helena, miten haluatkaan häntä kutsua, on kenties yksi kreikkalaisen mytologian kuuluisimmista naishahmoista. Hän on maailman kaunein nainen, Troijan tuho, maailmanhistorian suurin huora, kidnappauksen uhri, tunteeton äiti, kreikkalaisen mytologian Julia, hän on niin monta eri asiaa. Kuka hän on, riippuu siitä, kuka häntä katselee. Helena on yksi suosikeistani kreikkalaisessa mytologiassa, juurikin siitä syystä, että hän on niin monta asiaa yhdessä naisessa. 

Minun Helenani on sotaan (jossain määrin) syytön, mutta tietoisesti Spartasta lähtenyt Helena. En suostu uskomaan, että yksi nainen voisi todella aiheuttaa kymmenvuotisen sodan. Olen aina ajatellut, että Helena tarjosi kreikkalaisille kuninkaille ja sankareille hyvän tekosyyn lähteä sotaan voimakasta ja hyvin, hyvin rikasta Troijaa vastaan.  Vuonna 2023 julkaistussa Horses of Fire -romaanissa, joka kertoo Troijan viimeisistä viikoista, Troijan prinssi Hector sanoo Helenalle: “Men find many reasons to wage war. Beauty is not one of them.” Helena ja Paris saattoivat laukaista tapahtumaketjun, joka johti sotaan, mutta en suostu uskomaan, että se olisi ainut syy, miksi Agamemnon ja muut kuninkaat jaksoivat sotia kymmenen vuotta. Helenan ohella Troijassa sodittiin vaurauden, ylpeyden, sankaruuden unelman ja itsepäisyyden vuoksi myös.

Mutta kuten sanoin, minun Helenani lähti Troijaan tieten tahtoen. On lukuisia versioita Troijasta joista pidän, joissa Helena on Parisin kidnappauksen uhri – esimerkiksi edellä mainittu Horses of Fire -teos nojaa tähän perinteeseen – mutta minusta on mielenkiintoisempaa ajatella, että Helena lähti omasta halustaan. Joskus ajattelen, että Helena tosissaan rakastui Parikseen, mutta toisinaan mietin, että lähtikö hän vain siksi, että oli tylsistynyt. Helena on Zeuksen tytär, jumalallinen, ja voin kuvitella, kuinka häntä raivostuttaisi ja tuhrauttaisi nähdä puolijumalmiesten, muiden Zeusten lasten, saavuttavan suuruuksia ja luoden mainetta itselleen. Entä jos Helena näki Pariksessa mahdollisuuden sementoida itsensä historiaan? Entä jos hän ei rakastanut Parista, mutta lähti tämän matkaan, koska halusi seikkailuja ja myyttisen suuren elämän? Minun Helenani ei ole välttämättä joku, jota kuvaisimme hyvänä ihmisenä, mutta mielestäni hän on paljon mielenkiintoisempi, kuin tyttö, joka karkasi rakkauden perässä kauniin prinssin kanssa.

Mihin tarinoihin minun mielikuvani Helenasta pohjaavat? Antiikin teoksista Helen on kenties lähimpänä sitä, miten minä hänet näen, Euripideen The Trojan Women -näytelmässä. Tragedia sisältää upean monologin Helenalta, jossa hän argumentoi miksi hän ei ole ainoa syypää sotaan. Hän puhuu kuin asianajaja, puolustamassa asiakastaan.  Moderneista teoksista suosikki-Helenani löytyy upean Jennifer Saintin teoksesta Electra, jossa lukija ei pääse näkemään Helenan ajatuksia, vaan joutuu tyytymään seuraamaan hänen valintojaan ulkopuolisten – lähinnä hänen siskonsa Clytemnestran ja Troijan kirotun Cassandra-prinsessan – näkökulmista.  Saint ei tarjoa lukijalle helppoja vastauksia. Onko Helena uhri, onko hän petturi, onko hän tunteeton, onko hän vanki – Saint jättää Helenan häilyväiseksi, etäiseksi hahmoksi, joka voi olla monia asioita. Helena on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun lukija ei saa hänestä kunnon otetta. Hän on jumalallinen, joutsenenmunasta syntynyt nainen (tämä on yksi mytologian hämmentävämpiä tarinoita, suosittelen googlaamaan, ellet ole jo tietoinen siitä miten Helen sai alkunsa) – on siis vain osuvaa, että hän on erillään meistä kuolevaisisista, toimii oman koodistonsa mukaan, jota emme voi aina ymmärtää.

 

On masentavaa nähdä, kuinka usein ihmiset haluavat typistaa Helenan yhteen stereotyyppiin: joko hän on täysin viaton uhri, tai hän on kieroileva huora, mytologinen femme fatale. Eikö olisi kuitenkin mielenkiintoisempaa nähdä hänet hieman toisin, naisena, joka voi olla molempia noita tyyppejä ja paljon enemmän? Ei tarvitse kuin katsoa meille säilyneitä antiikin lähteitä, että voi huomata Helenan olleen antiikin aikoina monimuotoinen, häilyvä hahmo. Euripideen The Trojan Women ja Helen -näytelmät antavat meille kaksi tyystin erilaista Helenaa: toinen on pragmaattinen ja jopa kylmä, ja toinen on viettänyt koko sodan viattomana Egyptissä. Helena Egyptissä -tarina on toinen hyvin villi mytologinen tarina, ja hyvä esimerkki siitä, miten erilaisia versioita samoista hahmoista kerrottiin antiikin aikana. On mahdollista, että aikanaan ajatus Troijaan karanneesta Helenasta oli yhtä yleinen kuin Helenasta, joka ei koskaan päätynyt Troijaan, vaan vietti kymmenen vuotta odotellen aviomiestään Egyptissä, sillä aikaa kun kreikkalaiset sotivat Helenan kuvajaisen puolesta. Iliaan Helena on tekojaan syvästi katuva, itseään syyllistävä prinsessa. Hän ei rakasta Parista enää tai kunnioita häntä. Odysseian Helena on rauhoittavia huumeita keittelevä kuningatar. Ovidiuksen Heroides -runokokoelman Helenan tunteet Parista kohtaan ovat hyvin monimutkaiset: hän tuntuu olevan perin turhautunut Parikseen, mutta silti tähän rakastunut.  

Kuten ehkä tekstistäni voi kenties havaita, minulla on Helenasta paljon tunteita ja ajatuksia, ja hän on niitä fiktiivisiä hahmoja, joista jaksan puhua vaikka tuntikaupalla.

Kuva: Helen of Troy (Dante Gabriel Rossetti, 1863)

Taylor Swift Folklore Book Tag

Menen tänään katsomaan The Eras Tour -konserttileffan teatteriin (yay!) joten sen kunniaksi jaan tänään vastaukseni (minun mielestäni) Taylor Swiftin parhaimman levyn isnpiroimaan haasteeseen! Tagin loi alunperin Enchanted Reader (YouTube).

Olen suomentanut kysymykset itse!

KYSYMYKSET: 

1. the 1: a couple you don't agree with? pariskunta josta et pidä?

Tuppaan olemaan aika kriittinen romanssien suhteen, ja suurimman osan ajasta tunteeni kirjojen romansseja kohtaan on joko "meh" tai "ääh". Yksi tämän vuoden huonoimmista pariskunnista oli Margaret Owenin teoksessa The Merciful Crow. Fiellä ja Tavinilla ei ollut minkäänlaista kemiaa ja heidän romanssinsa eteni aivan liian nopeasti. Teos ei muutenkaan ollut hyvä – surullinen pettymys kaikin puolin.

2. cardigan: a book that you loved but the ending disappointed you? hyvä kirja, jonka loppu petti odotuksesi?

En ehkä sanoisi, että ihan rakastin Karen McManusin Yksi meistä valehtelee -kirjaa, mutta pidin siitä kovasti ja odotukseni olivat kaiken hypen takia korkealla. Teoksen loppupaljastukset olivat kuitenkin kaikki todella ennalta-arvattavia, mikä on aina kurjaa mysteerikirjassa. Onneksi McManusin myöhemmät nuorten dekkarit ovat kuitenkin olleet paljon parempia!

3. the last great american dynasty: a villain you can't help but love? pahis josta et voi olla tykkäämättä?

Yksi suosikkipahiksistani ikinä on The Mortal Instruments -sarjan Valentine Morgenstern! Valentine on kiehtova, koska hän on pelottava, uhkaava, julma ja kylmä. Hän ei ole hullu, vaan pelottavan täysjärkinen. Hänessä on kuitenkin myös kiehtovaa inhimillisyyttä, joka tulee erityisesti ilmi hänen suhteissaan hänen lapsiinsa. The Mortal Instruments -kirjat eivät todellakaan ole suosikkejani, mutta Valentine on pahiseliittiä. 

4. exile: your favorite dark, hard-hitting contemporary? synkkä, tunteellinen meidän maailmaan sijouttuva teos jota rakastat?

Kate Elizabeth Russelin esikoisteos Vanessa on upea, mutta karmaiseva teos, jossa kuvataan keski-ikää lähestyvän opettajan ja teinitytön suhdetta, groomausta ja hyväksikäyttöä. Teos on yksi mieleenpainuvimmista, joita olen koskaan lukenut. Kamala, hirveä, ahdistava, mutta kauniisti kirjoitettu. 

4. my tears ricohcet: a character death that destroyed you? hahmo, jonka kuolema mursi sinut?

En sano kuka hahmoista kuoli tai millä tavalla: sanonpa vain, että Madeline Millerin The Song of Achilles -kirjassa on kuolema, jonka ajatteleminenkin saa minut masentumaan.

5. mirrorball: a character that goes under major character development? hahmo joka kehittyy teoksen aikana paljon?

Yksi mielenkiintoisimmista kehitystarinoista fiktiossa löytyy George R. R. Martinin sarjasta Tulen ja jään laulu. Ihmiset tykkäävät inhota Theon Greyjoyta (minä en inhoa häntä!), mutta kukaan ei voi varmastikaan kieltää, etteikö hänen tarinansa olisi huikea. En kerro sen tarkemmin, jotta en spoilaa mitään, mutta kun miettii millaisena hän aloitti sarjan kirjassa yksi ja millainen hän on kirjassa viisi... Upeaa.

7. seven: your favorite childhood book? suosikki kirja lapsuudestasi?

Yksi kaikkein rakkaimmista lapsuudenkirjoistani on Georgie Addamsin teos Kolme pikku noitaa, joka kertoo kolmesta nuoresta noidasta, jotka järjestävät suuret, eeppiset kurpitsajuhlat ja joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin. Syynä siihen, että rakastin kirjaa niin paljon on kenties se, että minulla on kaksi isosisarusta, ja minusta oli hauska kuvitella millaista olisi jos me asuisimme yhdessä, olisimme taikureita ja järjestäisimme taikajuhlat.

8. august: your favorite summertime read? suosikki kesäkirjasi?

En tiedä olenko oikeasti koskaan lukenut tätä kirjaa kesällä, mutta mielestäni se olisi täydellinen kirja lukea kesällä: Mackenzi Leen The Gentleman's Guide to Vice and Virtue. TGGTVAV on hulvaton historiallinen seikkailukertomus, jossa on roadtrip-romaanin aineksia, herttainen mutta mutkikas rakkaustarina, ja hurmaavan raivostuttava päähenkilö. Teoksessa on myös aivan loistavasti kirjoitettu sisarusdynamiikka. Teoksessa pyöritään välimerellä, matkataan laivoilla ja vietetään aikaa rannoilla, joten teos olisi todellakin sopivaa rantalukemista kesäkuukausille.

9. this is me trying: a book that always pulls you out of a slump? kirja joka aina auttaa sinua pakenemaan lukemisuupumusta (mikä "reading slump" on suomeksi?!)

Minulla ei ole yhtä spesifiä kirjaa, joka auttaisi minua lukemisuupumuksen kanssa, enkä minä useinkaan vajoa reading slumpin pyörteisiin. En edes muista milloin viimeksi olisin uupunut lukemiseen. Mutta jos minulla on ahdistunut tai masentunut olo muuten vain, Jane Austen on takuuvarma piriste.

10. illicit affairs: your guilty pleasure read? salainen paheesi?

Sanoin aiemmin, puhuessani Valentine Morgensternista, etteivät The Mortal Instruments -kirjat ole suosikkejani. Se on totta, ne eivät ole. Mutta jos ne jotain ovat, niin guilty pleasure -kirjoja. Olen lukenut ensimmäisen trilogian useampaan otteeseen, ja vaikka huomaan niissä hupsuuksia ja turhauttavia asioita joka lukukerralla aiempaa enemmän, en osaa päästää niistä irti. Tiedän, että tulen lukemaan niitä vielä tulevaisuudessakin.

11. invisible string: your book boyfriend/girlfriend? kirjapoika- tai tyttöystäväsi?

En tuppaa ihastumaan fiktiivisiin hahmoihin, mutta jos minun olisi pakko valita joku kumppanikseni, voisin ilolla hengailla Nina Zenikin (Leigh Bardugon Grishaversumi) kanssa. Nina on hauska, cool ja minusta tuntuu, että meillä olisi kivaa yhdessä. Ensitreffeille me menisimme jonnekin, mistä saa hyviä vohveleita.

12. mad woman: your favorite strong female protagonist? vahva naispäähenkilö jota rakastat?

Minun on pakko vastata tähän hahmolla, joka tulee minulle aina heti mieleen, kun kuuntelen Mad Woman -kappaletta. Clytemnestra (Costanza Casati: Clytemnestra) on kostonhimoinen, päättäväinen ja raivokas nainen, aivan kuten kappaleen kertojahahmokin. 

13. epiphany: a character that has overcome a lot? hahmo, joka on selvinnyt paljosta?

Eve Gardiner (Kate Quinn: Koodinimi Alice) on hahmo, joka on kokenut kaikenlaista kamalaa, pelottavaa ja hirveää. Hän toimii teoksessa ensimmäisen maailmansodan aikana vakoojana Ranskassa ja palaa toisen maailmansodan jälkeen Ranskaan selvittämään menneisyytensä mysteereitä. Even tarina on kiehtova ja täynnä käänteitä ja sydänsuruja. Rakastan Eveä hyvin paljon - hän on ehdottomasti yksi parhaista naispäähenkilöistä, joihin olen tänä vuonna tutustunut.

14. betty: a character that deserved better? hahmo joka ansaitsi parempaa?

Gaston Leroux'n Oopperan kummitus -teoksen päähenkilö Christine Daaé on kaikinpuolin surullinen hahmo. Hän on menettänyt koko perheensä, häntä vainoaa pelottava aavemies, joka haluaa opettaa hänelle musiikkia, ja hän on ajautunut hyvin hankalaan kolmiodraamaan, josta ei ole kenenkään mahdollista paeta vaurioittumatta. Christine ansaitsisi paljon, paljon parempaa kuin mitä kirjassa hänelle suodaan, niin yleisesti elämältä, kuin miesrintamalla.

15. peace: your favorite fictional couple (bonus points if they went through a lot?) suosikki fiktiivinen pariskuntasi, bonuspisteitä jos he ovat selvinneet paljosta?

Kaz Brekker ja Inej Ghafa Leigh Bardugon Six of Crows -duologiasta! Ahh, Kanej on yksi parhaimmista pariskunnista ikinä missään teoksessa. Heidän tarinansa on kaunis, vähäeleinen, traaginen, toiveikas ja vaatii molemmilta hahmoilta tonneittain hahmokehitystä. Kaz ja Inej ovat todellakin kokeneet paljon, niin yhdessä kuin itsekseen.

16. hoax: a fictional breakup that destroyed you? ero, joka tuhosi sinut?

Kun luin kysymyksen, ensireaktioni oli unohtaa kaikki erot, joita olen koskaan lukenut missään kirjassa. Sitten muistin kuitenkin Claudia Grayn Star Wars: Lost Stars teoksen pääpariskunnan, joka ajautuu erilleen toisen jättäessä Imperiumin liittyäkseen Kapinaliittoon ja toisen jäädessä Imperiumin palvelijaksi. Cienan ja Thanen erkaantuminen oli hyvin surullista, vaikkakin se mahdollisti yhden Star Warsin uuden kaanonin parhaimmista ja monimutkaisimmista rakkaustarinoista.

5 Suosikkia: Kreikkalainen mytologia

Luen paljon kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuvia teoksia. 

Kreikkalainen mytologia on minulle kovin rakasta, ja olen pienestä asti ollut kiinnostunut tämän historiallisen kulttuurin tavoista, tarinoista ja historiasta. 

Nämä viisi teosta käsittelevät mielestäni upeasti mytologiaa ja luovat vanhojen tarinoiden pohjalta upeasti uuden version. Suosittelisin näitä kelle tahansa, jota kiinnostaa kreikkalainen mytologia.

1. The Song of Achilles (Madeline Miller)

The Song of Achilles on yksi suosituimpia ja tunnetuimpia tuoreita uudelleenkerrontoja Troijan sodasta, enkä minä todellakaan aio väittää etteikö TSOA ansaitsisi kaikkea saamaansa kunnioitusta. Kun ensimmäisen kerran luin teoksen, itkin niin kovaa, että äitini luuli minun sairastuneen, enkä muistaakseni hymyillyt tai nauranut lähes viikkoon. Voi siis sanoa, että teos teki minuun suuren vaikutuksen.

Madeline Miller kertoo teoksessaan kauniin ja sydäntäsärkevän rakkaustarinan. Achilles ja Patroclus ovat yksi kirjallisuuden historian parhaimpia, koskettavimpia rakkaustarinoita, enkä aio koskaan kuunnella vastaväitteitä. Upean rakkaustarinan ohella, teoksessa pohditaan mielenkiintoisella tavalla kohtalon, maineen ja sankaruuden teemoja.

The Song of Achilles on mielestäni aika hyvä paikka aloittaa lukemaan kreikkalaisiin myytteihin pohjaavia teoksia, koska Troijan sota on vähemmän myytteihin perehtyneelle usein jossain määrin tuttu, Millerin proosa on mukaansatempaava ja kaunista, ja teoksesta löytyy kaikkea hauskaa: sotaa, rakkautta, fantasiaelementtejä, hetkiä jotka tarttuvat sieluusi ja tallovat sen myttyyn...

2. Clytemnestra (Costanza Casati)

Clytemnestra-hahmon tarinaa on viime vuosina kirjoitettu uudelleen ja uudelleen. En ihmettele miksi, koska tämän naisen tarina on aikamoisen kiehtova. Olen lukenut monia hyviä Clytemnestra-keskeisiä tarinoita, mutta ehdottomasti paras niistä on Costanza Casatin upea, upea esikoisteos.

Teoksen nimikkohenkilö on mieleenpainuva, moniulotteinen ja kirjan edetessä hänet oppii tuntemaan niin syvällisesti, ettei lukija voi olla kannustamatta häntä hänen kaikessa verisyydessään. Teos ei silottele hänen huonoimpia piirteitään ja julmimpia tekojaan, mutta se tarjoaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää miksi Clytemnestra tekee mitä tekee.

Ehdottomasti suosikkiaspektejani teoksessa oli myös se, miten se tarjoaa hyvin intiimin kuvan Spartan kuningasperheestä. Monet muut Clytemnestraan keskittyvät teokset eivät sisällä esimerkiksi tämän veljiä Polluxia ja Castoria, eikä keskity kovinkaan syvällisesti Clytemnestran ja tämän siskon Helenin (kyllä, Troijan Helenan) suhteeseen. Casatin teos alkaa Clytemnestran lapsuudesta, ja kehittää sisaruskatraan ja heidän vanhempiensa suhdetta halki vuosien hyvin mielenkiintoisella tavalla. 

Helen on yksi minulle rakkaimpia mytologisia hahmoja. Hän oli teoksessa myös mainio!

3. Circe (Madeline Miller)

Madeline Millerin kakkosteos, Circe, on kirja, johon kannattaa tarttua jos mytologian fantastisemmat, jumalkeskeisemmät tarinat kiinnostavat sinua eniten. Protagonisti Circen elämä on täynnä jumalia, nymfejä, merihirviöitä, miehiä muuttumassa sikoiksi ja taikuutta. Jos sinua on myös koskaan mietityttänyt miten Minotaurus syntyi, tämä teos antaa sinulle vastauksen tuohon kysymykseen. 

Circe on feministisellä otteella kirjoitettu hyvin kunnianhimoinen teos. Miller onnistui kirjassaan yhdistämään niin monta pientä tarinaa – Circe esiintyy lukuisissa myyteissä ja alkuperäisteksteissä, mutta hänellä ei ole yhtä yksittäistä teosta, joka kertoisi hänen tarinansa, ei ennen Milleriä – ja luomaan niistä yhtenäisen, koskettavan kertomuksen naisesta, joka luo itsestään jotain ennennäkemätöntä.

Taikuuden kuvaus on yksi teoksen voimakkaimpia puolia. Circen taikuus ei ole luontaista, eikä hän vain näpäytä sormiaan ja saa asioita tapahtumaan. Ehei. Taikuus on työtä ja taidetta.

PS. Jos olet lukenut The Song of Achilles -kirjan ja mietit jaksatko lukea Circen, suosittelisin ehdottomasti nappaamaan tämän kirjan. Sen lisäksi, että teos on mahtava itsessään, sisältää se myös muutaman mielenkiintoisen kohdan Achilles ja Patroclus -faneille!

4. A Thousand Ships (Natalie Haynes)

Natalie Haynesin A Thousand Ships on hyvin, hyvin kunnianhimoinen, eeppinen teos. Se kertoo Troijan sodan tarinan alusta loppuun lukuisien naishahmojen näkökulmasta. Äänensä saavat kuuluviin jumalattaret, kuolevaiset, sankarittaret, niin troijalaiset kuin kreikkalaisetkin naiset. Näkökulmia on kymmeniä, mutta yhdessä ne kertovat Troijan tarinan upealla, mieleenpainuvalla tavalla.

A Thousand Ships on hyvin synkkä ja masentava kertomus, mikä ei yllätä ketään, onhan kyseessä tarina mytologian verisimmästä sodasta, mutta Haynes onnistuu nivomaan tähän traagiseen tarinaan huumoria, kepeyttä ja lämpöä sortumatta koskaan vitsailemaan mauttomasti vakavilla, karmeilla asioilla. Haynes toimi aikanaan koomikkona, ja hänen tapansa käyttää huumoria kielii nokkelasta ja taitavasta sanasepästä.

A Thousand Ships on hyvä vastapaino lukuisille mieskeskeisille Troijan sota -kertomuksille, ja muistuttaa lukijalleen, että naisilla oli merkittävä rooli sodassa (Mikä laukaisi koko roskan? Tympiintynyt jumalatar viskasi kultaisen omenan häihin) ja, että vaikka naisia ei kummemmin sotatantereella nähty, kosketti Troijan sota naisia yhtälailla kuin miehiäkin.

5. Great Goddesses: Life Lessons from Myths and Monsters (Nikita Gill)

Great Goddesses on upea runokokoelma Nikita Gilliltä (suosikkirunoilijani), jossa hän kertoo kreikkalaisen mytologian merkittävimpien jumalien, taikaolentojen, hirviöiden ja sankarien tarinat uudella otteella uudesta näkökulmasta. Runokokoelmassa käsitellään rakkautta, ystävyyttä, identiteettiä, jumaluutta muuttuvassa maailmassa (kokoelman mieleenpainuvimmat runot kuvittelevat antiikin jumalat meidän modernissa maailmassamme) ja erilaisia traumoja ja niiden vaikutusta ihmiseen.

Teoksessa on vahvasti feministinen ote ja se pyrkii kuvittelemaan erityisesti mytologisten naisten tarinat uudelleen, etsien niistä voimaannuttavia piirteitä. 

Gillin runous on hyvin helppolukuista – kyseessä ei ole metaforia pursuava, hankalasti tulkittava runokokoelma – joten voin suositella sitä ilolla kelle tahansa. Lukiessani Gillin runoja minusta tuntui usein kuin lukisin novelleja tai satuja, mutta vain runomuodossa.

Meet the Book Blogger Tag

Aloitetaanpa vaikka tällaisella kyssärihaasteella! En valitettavasti löytänyt kuka alkuperäisen tagin loi, mutta tämä on aika yleinen bloginaloitustägi. Kyssärit olen suomentanut itse.

Toivottavasti tämä tag antaa teille jonkinlaisen kuvan kirjamaustani!

KYSYMYKSET

1. Who is your all-time favourite book character? Kaikkien aikojen lemppari fiktiivinen hahmo?

Onpas mälsän hankala aloitus. Mulla ei ole yhtä selkeää lempparikirjahahmoa – kaikkien aikojen suosikki fiktiivinen hahmo yleisesti on Star Warsin Luke Skywalker – mutta jos olisi joitain pakko nimetä niin seuraavat hahmot ovat olleet minulle eri vaiheissa elämääni hyvin tärkeitä ja rakkaita:

• Kaz Brekker (Six of Crows, Crooked Kingdom) – rakas surullinen murhapoikani
• Fanny Price (Kasvattitytön tarina) – kenties samaistuttavimpia hahmoja klassikkokirjallisuudesta
• Jaime Lannister (Tulen ja jään laulu) – yksi parhaimpia kehityskertomuksia ikinä
• Harley Quinn (mm. Mad Love, Harleen) – ihana kaaottinen rikosklovnityttöni
• Evelyn Hugo (Evelyn Hugon seitsemän aviomiesta) – upea, showstopping, ovela, sydäntäsärkevä
• Harry Potter (Harry Potter) – Ron oli pitkään lempparini, mutta viime lukukerralla tajusin, että kyllä itse Harry vaan on paras sarjasta
• Matt Beckett (Aikavartio-trilogia) – jos minä olisin profetian Valittu, olisin Matt
• Grantaire (Les Misérables) – niin pieni hahmo niin suuressa kirjassa mutta silti vei sydämeni täysin

2. If you were stranded on a desert island, which book would you take with you? (Survival books do not count) Minkä kirjan ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Hmm, varmaankin Victor Hugon Les Misérablesin, koska kyseessä on a) hiton pitkä opus joten luettavaa riittäisi pitkäksi aikaa ja b) kenties lempikirjani koskaan. 

3. What's your most unpopular book opinion? Kirjamielipiteesi, joka ei olisi kovinkaan suosittu?

Tämä on aika hankala, koska en usko omaavani mitään ihan suunnattoman kyseenalaisia mielipiteitä. Ehkä voisin kuvitella jonkun hermostuvan jos sanoisin, että Mortal Instruments -sarjaan pohjautuva Shadowhunters TV-sarja on alkuperäisiä kirjoja parempi. Sarja onnistui silottamaan tai korjaamaan jutut jotka eniten rasittivat minua kirjoissa – esimerkiksi Claryn ja Jacen ylenpalttinen draama, ja tyttöjen välinen jatkuva kinastelu ja vihanpito – ja luomaan minuun enemmän iskevän tarinan.

4. What's your weirdest bookish habit? Oudoin tapasi, joka liittyy kirjoihin?

En usko, että tämä loppujen lopuksi on outo, mutta teen muun muassa sitä, että lukiessani saatan ruveta huomaamattani lukemaan dialogia ääneen. Tätä tapahtuu kuitenkin vain silloin jos dialogi on todella iskevää ja olen hyvin uppoutunut tarinaan.

5. What character would you bring to a family event as your fake partner? Minkä hahmon veisit perhetapahtumaan valekumppaninasi?

Olisi hauska valita joku hahmo, joka on kaikkea muuta kuin mitä minä olen, eli joku super itsevarma, äänekäs juhlien keskipiste. Ehkä astelisin juhliin käsipuolessani Daisy Jones (teoksesta Daisy Jones and the Six) ja hän voisi sitten hurmata juhlayleisön laulullaan ja karismallaan. Pitäisin hänet visusti erossa baarista.

6. What made you decide to start a book blog? Mikä sai sinut aloittamaan kirjablogin? 

Tykkään jutella kirjoista, mutta minulla ei aina ole ihmisiä joille jutella lukemistani kirjoista, enkä välttämättä halua pakottaa ihmisiä kuuntelemaan kaikkia tunteitani ja pohdintojani kirjoista joista he eivät tiedä mitään. Ajattelin siis, että blogiin ajatusten rustaaminen olisi hauska tapa purkaa tunteita.

7. What about reading and books do you love the most? Mikä kirjoissa ja lukemisessa on parasta?

Kuvasin kerran terapeutilleni lukemista yhtenä elämänlankanani. Se rentouttaa minua, auttaa minua selviytymään arjesta, tekee minusta iloisen ja antaa minun kokea kaikenlaista mitä en koskaan voisi oikeassa elämässäni kokea. Lukeminen on minulle ehdottomasti eskapistista toimintaa, ja kaikkein rakkain harrastukseni. 

8. What is your field of study/ desired profession/ current profession? Mikä on opiskelualasi tai ammattisi?

Olen historian opiskelija ja väännän tällä hetkellä maisterintutkielmaani seksologi Havelock Ellisin ajatuksista. Keskityn töissäni ja opinnoissani sukupuolen ja seksuaalisuuden historioihin, ja toiveenani on jatkaa tutkimuksen parissa gradun jälkeen.

9. What are some book recommendations that became your favourites/obsessions? Mistä kirjaehdotuksista tuli suosikkejasi tai pakkomielteitäsi?

Vanhin isosisarukseni ja äitini ovat antaneet minulle monia loistavia kirjavinkkejä. 

Isosisarukseni hellästä kannustuksesta (lue: pakotuksesta) olen lukenut monta kirjaa ja sarjaa, joista on tullut suosikkejani - esimerkiksi Madeline Millerin The Song of Achilles, Marianne Curleyn Aikavartio-trilogia ja Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo. 

Äitini puolestaan kannusti minua aloittamaan Jane Austenin teosten lukemisen ja tunki käteeni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin eräänä aamuna kun valitin ettei minulla ollut lukemista bussimatkalle lukioon.

10. What is the book you shove down everyone's throat?

Hmm, viime vuosina olen koettanut maanitella aika useaa ihmistä lukemaan Leigh Bardugon Grishaversumi-kirjoja, koska tarvitsen jonkun jonka kanssa huutaa sarjan hahmoista ja ihmissuhteista.