5 Suosikkia: Maailmansotien aikaan sijoittuva historiallinen fiktio

Luen jonkin verran ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvaa historiallista fiktiota. En tarkalleen tiedä, mikä näissä kirjoissa minua kiinnostaa niin paljon. Tiedän sen verran, että koska olen opiskellut tätä ajanjaksoa yliopistossa paljon, pidän siitä, miten historiallinen fiktio voi syventää ymmärrystäni tästä ajanjaksosta ja sen tapahtumista tarinoiden kautta. Mutta miksi muuten maailmansotafiktio kiehtoo minua niin paljon, en tarkalleen tiedä. 

Seuraavassa listassa on esiteltynä lyhykäisesti jokunen suosikeistani tässä kategoriassa.

1. Birdsong (Sebastian Faulks)

Harva teos on jäänyt kummittelemaan minua yhtä pahasti kuin Birdsong. Jos minun pitäisi suositella yhtä romaania henkilölle, jota kiinnostaa sotarintamalle sijoittuva kirjallisuus, se olisi Birdsong. Tämä kirja on upea ja raastava katsaus ensimmäisen maailmansodan sotilaiden arkeen juoksuhaudoissa. Sotakuvauksen ohella teos on myös traaginen rakkaustarina, sekä tarina 1970-luvulla elävästä naisesta, joka alkaa tutkia sukunsa menneisyyttä.

Birdsongin parasta antia on se, miten se käsittelee sodan ja taistelun vaikutusta aikakauden ihmisten, mutta erityisesti sotilaiden, mieleen. Eri hahmojen kautta lukija pääsee näkemään miten eri tavoin ihmiset selviävät ja miten trauma voi näyttäytyä eri ihmisissä hyvin eri tavoin. Jotkut eivät osaa päästää irti, jotkut vaikenevat kokemastaan ikuisesti, jotkut turruttavat itsensä ja jotkut pystyvät selviytymään ja löytämään elämänilonsa. Sotilaiden välinen kumppanuus tulee myös koskettavasti esille kirjassa.

Olen lukenut teoksen vain kerran, mutta tietyt lainaukset ja kohdat palaavat yhä säännöllisesti mieleeni. Minun pitäisi uskaltautua lukemaan se uudelleen joku päivä, kunhan vain olen valmis emotionaaliseen höykytykseen ja ankeuteen. 

2. Between Shades of Gray (Ruta Sepetys)

Ruta Sepetysin esikoisromaani on kertomus liettualaisesta Linasta, joka joutuu vuonna 1941 äitinsä ja veljensä kanssa Neuvostoliiton vangitsemaksi. He, kuten tuhannet muut Baltian maiden ihmiset, kuljetetaan vankileireille Siperiaan.  

Between Shades of Gray on ehdottomasti synkkä ja sydäntäsärkevä teos. Se kuvaa Stalinin vankileirien raakuutta ahdistavan todentuntuisesti. Teos on kuitenkin ytimeltään toiveikas. Sepetys näyttää meille miten vangit auttoivat toisiaan selviämään ja säilyttämään identiteettinsä ja perinteensä paikassa, joka pyrki aktiivisesti riistämään heiltä kaiken ja dehumanisoimaan heidät.

Sepetysin teokset pohjaavat aina selviytyjien muistelmiin ja haastatteluihin, ja tässä tapauksessa myös Sepetysin oman perheen historiaan. Between Shades of Gray olisi vaikuttava teos muutenkin, mutta kun sain tietää, että sen hahmot, tapahtumat ja kokemukset pohjaavat oikeiden ihmisten kokemuksiin, vaikutti teos minuun vielä entistäkin vahvemmin. 

3. The Light in Hidden Places (Sharon Cameron)

The Light in Hidden Places on tositarinaan perustuva romaani. Stefania Podgorska on tuiki tavallinen puolalaistyttö, joka päätyy natsien vallatessa hänen kotikaupunkinsa tekemään jotain uskomatonta: hän ja hänen pikkusiskonsa, Helena, piilottavat 13 juutalaista natseilta talonsa yläkertaan. Tilanne pahenee entisestään, mutta en paljasta mitä muuta Podgorskan siskoksille ja heidän suojelemilleen juutalaisille käy.

Tämä teos oli upeasti kirjoitettu. Cameronin teksti oli kaunista ja hänen hahmojensa kokemukset ja tunteet välittyivät sivuilta vahvoina. Stefanian tarina on huikea kertomus tavallisen ihmisen urheudesta ja sankaruudesta, uskosta ja toivosta mitä kauheimpina aikoina, ja vainon ja sorron eri muodoista. Teoksessa tulee ilmi hyvin miten juutalaisten vainonta eskaloitui pienistä säännöistä laajamittaiseen sortoon, ja millaista olisi elää valloitetussa kaupungissa, jossa pienikin teko voi kostautua karmaisevasti.

En ollut koskaan aiemmin kuullut Stefania Podgorskasta. Olen hyvin iloinen, että satuin tarttumaan tähän teokseen ja opin tästä tosielämän sankarittaresta.

4. Koodinimi Alice (Kate Quinn)

Louise de Bettigniesin vakoojaringin tositarinaan perustuva Koodinimi Alice kertoo nuoren Eve Gardinerin tarinan hänen lähtiessään vuonna 1915 Ranskaan liittyäkseen Alicena tunnetun Lilin vakoojiin. Vuonna 1947 raskaana oleva amerikkalainen Charlie St. Clair lähtee Eurooppaan etsimään sodassa kadonnutta serkkuaan, ja päätyy pestaamaan kyynistyneen, yksinäisen Even auttamaan häntä. Yhdessä he päätyvät ratkaisemaan niin Charlien serkun, kuin Even suurimman häpeän, mysteerin. 

Koodinimi Alice on kiehtova katsaus eri tapoihin, joilla naiset vakoilivat saksalaisia Ranskassa, miten he välittivät tietoaan (kirjassa kuvataan esimerkiksi miten naiset piilottivat viestejä hiuspinneihinsä)  ja miten de Bettigniesin rinki auttoi ympärysvaltoja. En ollut koskaan aiemmin lukenut tai opiskellut vakoojamenetelmiä, joten minusta oli mielenkiintoista lukea Quinnin kuvausta Even töistä ja siten selvittää kuinka paljon niistä (lähes kaikki!) oli historiallisiin faktoihin pohjaavaa.

Kirja on myös koskettava kertomus kahden hyvin erilaisen naisen odottamattomasta ystävyydestä, naisten yhteistyöstä, ja eri tavoista, joilla ihmiset selviytyvät sodan kaltaisista traumaattisista ajanjaksoista. Romaanista löytyy myös muutama rakkaustarinakin!

5. Salt to the Sea (Ruta Sepetys)

Salt to the Sea on kertomus neljästä nuoresta – puolalaisesta pakolaisesta, preussilaisesta varkaasta, liettualaisesta hoitajasta ja saksalaisesta natsipojasta – jotka kaikki päätyvät Wilhelm Gustloff -laivalle pyrkiessään pakoon lähestyvää Neuvostoliiton armeijaa. Kaikkia hahmoja piinaavat salaisuudet ja heidän menneisyytensä virheet, menetykset ja arvet.

Neljä keskeisintä hahmoa ovat kaikki mielenkiintoisia. Haluan korostaa, että vaikka yksi päähenkilöistä on vannoutunut natsi, ei teos ole mitenkään pro-natsi. Emilian, puolalaisen nuoren äidin ja pakolaisen, pyöri erityisesti mielessäni saatuani kirjan loppuun. Yhdellä hahmoista on myös vahva side aiemmin mainitun Between Shades of Gray -teoksen päähenkilöön Linaan!

Ruta Sepetys on erikoistunut kirjoittamaan historian unohdetuista tapahtumista ja tragedioista. Salt to the Sea keskittyy kuvaamaan historian tappavinta merionnettomuutta, jossa menehtyi 9000 ihmistä. Harva kuitenkaan tietää tästä onnettomuudesta – itse en ainakaan koskaan ollut kuullutkaan Wilhelm Gustloffin kohtalosta toisen maailmansodan loppupuolella. Olen hyvin kiitollinen Sepetysille, että hän kertoo näitä unohdettuja tarinoita.