Kreikkalainen mytologia on täynnä villejä tarinoita muodonmuutoksista, jumalten välisistä taisteluista, eriskummallisista hirviöistä ja kamalista kirouksista. Myytit jättävät usein jälkeensä hämmentävän tunteiden seoksen: lukija on yhtä aikaa häkeltynyt, huvittunut, kauhistunut ja hullaantunut. Nämä tarinat, kaikessa kummallisuudessaan, ovat koukuttavia: mitä enemmän luet ja mitä enemmän absurdeja tarinoita kohtaat, sitä enemmän haluat syventyä myyttien maailmaan.
Tässä postauksessa haluan jakaa teille muutaman eriskummallisen syntytarinan. Oletko koskaan miettinyt miten jumalattaret Athena ja Afrodite syntyivät, tai mistä Dionysos putkahti? Haluatko, että pilaan lapsuutesi nostalgiset, Disneyn Hercules-leffaan perustuvat muistot Pegasoksesta? Entäs Troijan Helena – Kreikan mytologian kuuluisin nainen? Ketkä hänen vanhempansa olivatkaan? Haluatko tietää miten härkäpäinen poika päätyi lukituksi labyrinttiin? Vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät tästä postauksesta!
Ennenkuin aloitan, varoituksen sana: nämä tarinat ovat hyvin julmia ja sisältävät erityisesti seksuaalista väkivaltaa.
Zeuksen piinaava päänsärky – Athena
Kreikan mytologia on täynnä tarinoita vanhemmista, jotka kuulevat järkyttävän ennustuksen ja yrittävät muuttaa kohtalonsa. Zeus oli yksi näistä iseistä. Hänelle kerrottiin, kun hänen ensimmäinen vaimonsa Metis (okeanidi, meren nymfi, ja viisauden jumalatar) oli raskaana, että heidän lapsensa tulisi olemaan isäänsä suurempi ja voimakkaampi. Vainoharhainen Zeus – joka oli syrjäyttänyt oman isänsä, Kronoksen, ja pelkäsi kokevansa saman kohtalon oman lapsensa käsissä – ratkaisi tilanteen perin zeusmaisella tavalla: hän nielaisi Metiksen.
Zeus ei kuitenkaan päässyt eroon ensimmäisestä vaimostaan ja lapsestaan niin helposti. Jonkin aikaa nielaisuepisodin jälkeen, häntä alkoi vaivata aivan järkyttävä, kivistävä päänsärky. Mikään lääke ei tuntunut auttavan, vaan särky muuttui koko ajan pahemmaksi. Lopulta epätoivoinen, kärsivä Zeus pyysi poikaansa Hefaistosta, seppäjumalaa, auttamaan häntä. Koska kyseessä on jumaltaru, hahmojen ratkaisut ovat aina äärimmäisiä: Hefaitos ei suorittanut pientä hallittua leikkausoperaatiota, jolla hän selvitti isänsä vaivan syyn, vaan hän kumautti isänsä päätä jättimäisellä kirveellä. Iskun hetkellä Zeuksen päästä ilmestyi hänen tyttärensä Athena. Hän ei syntynyt vauvana, vaan oli jumalallisen elämänsä ensi hetkestä alkaen aikuinen nainen, jolla oli yllään oli kimalteleva, komea haarniska. Ei siis ihme, että Zeuksen päätä oli jomottanut: siellä oli piilotellut täysin kehittynyt jumalatar!
Zeus kiintyi lapseensa ja Athena onkin myyteissä usein hänen suosikkinsa. Athena peri äitinsä viisauden ja hänet tunnetaankin erityisesti viisauden ja tiedon jumalattarena, sekä strategisen sodankäynnin symbolina. Kävikö Zeuksen saama ennustus toteen? Oliko Athena isäänsä suurempi ja voimakkaampi? No, tytär ei syrjäyttänyt isäänsä, joten hän ei ottanut isänsä valtaistuinta jumalten hallitsijana eikä siten ollut tätä voimakkaampi. Mutta viisaudessa hän päihittää isänsä mennen tullen.
Kahdesti syntynyt jumala – Dionysos
Viinin, hurmion ja juhlinnan jumala Dionysoksen syntytarina alkaa myös Zeuksen seksiseikkailusta, tällä kertaa kuolevaisen prinsessan, Semelen, kanssa. Semele ihastui palavasti hänen luonaan vierailleeseen Zeukseen, jonka lasta hän alkoi pian odottaa. Kukaan ei kuitenkaan uskonut Semeleä kun hän sanoi lapsen isän olevan Zeus. Zeuksen kateellinen ja vihainen vaimo Hera pahensi tilannetta muuntautumalla Semelen palvelijattareksi ja saamalla tämän uskomaan, että Zeus oli tosiasiassa vain joku tavallinen mies, joka oli huijannut prinsessaparkaa. "Kun seuraavan kerran näet rakastettusi, pyydä häntä todistamaan olevansa Zeus. Käske häntä näyttämään sinulle jumalallinen olemuksensa", Hera kehotti.
Semele totteli "palvelijattarensa" käskyä. Hän pyysi Zeukselta palvelusta, tämä lupasi antaa rakkaalleen mitä vain ja Semele vaati saada nähdä tämän jumalallisen olemuksen. Zeus anoi Semeleä muuttamaan mielensä, mutta Semele, peläten että häntä oli huijattu, vaati ja vaati. Lopulta Zeus, lupauksensa sitomana ja murtuneena, karisti kuolevaisten silmille turvallisen kehonsa ja näyttäytyi kaikessa jumalallisessa komeudessaan. Semele ei kestänyt sitä. Kukaan kuolevainen ei voi kestää sitä. Semele kuoli palaen ja kirkuen, Zeuksen voiman tuhoamana. Hera oli huijannut häntä, tietäen, että Semele ei voi nähdä todellista Zeusta ja selvitä. Zeus ei voinut pelastaa Semeleä, mutta hän saattoi pelastaa tämän kantaman lapsen, pienen pojan. Jumalten kuningas kaivoi lapsen äitinsä vatsasta ja asetti sikiön omaan sääreensä, josta se, joitain kuukausia myöhemmin, syntyi uudelleen.
Semelen ja Zeuksen poika, Dionysos, on dithyrambos eli kahdesti syntynyt ("kahden oven kautta kulkenut"). Hänen ajatellaan syntyneen ensimmäisen kerran kun Zeus leikkasi hänet äitinsä vatsasta, ja toisen kerran isänsä säärestä. Dionysoksen syntytarina on, jopa jumalten keskuudessa, perin omalaatuinen. Hänen syntyperästään tekee erikoisen myös se, että hän on Olympoksen jumalista ainut, jolla on kuolevainen äiti.
Kuin linnunpoikanen – Ledan lapset
Jälleen kerran, aloittakaamme Zeuksesta ja hänen kyltymättömästä himostaan. Tällä kertaa hänen kohteekseen joutui Spartan kuningatar Leda, joka käyskenteli mielellään palatsiaan lähellä olevien jokien rannoilla. Leda oli hyvin kaunis ja se riitti sytyttämään Zeuksessa halun saada hänet, edes yhden kerran. Zeus, kenties tietäen, ettei Leda antautuisi hänelle, muuntautui joutseneksi ja pyrähti Spartan joelle odottamaan kuningatarta. Kun Leda sitten saapui paikalle, Zeus-joutsen, teeskennellen paenneensa lähellä lentänyttä kotkaa, tepasteli kuningattaren luokse ja raiskasi tämän. Joissakin tarinoissa Leda on suostuvainen, mutta... Zeus oli joutsen. En usko, että monikaan nainen osaisi odottaa joutuvansa joutsenen himon kohteeksi tai haluaisi sitä.
Tekosensa tehtyään Zeus lennähti pois ja jätti Ledan kestämään seuraukset. Leda tuli raskaaksi jumalten kuninkaalle, mutta onneksi hänen aviomiehensä, Spartan hallitsija Tyndraeos kesti tämän "loukkauksen" hänen miehuuttaan ja aviomiehen rooliaan vastaan – aviorikos oli vakava asia, erityisesti naisen puolelta, mutta jos tämän viettelijä oli jumalista suurin, edes kuningas ei voinut valittaa, koska se olisi ollut loukkaus Zeusta kohtaan – ja pysyi Ledan rinnalla. Ledan synnytyksestä on monia eri versioita. Joissakin hän synnyttää kaksi suurta joutsenenmunaa, toisissa vaan yhden. Näistä munista kuoriutuivat joko hänen kaikki lapsensa – yhdestä Helena ja hänen kaksosensa Klytaimnestra, ja toisesta kaksoisveljet Kastor ja Polydeukes – tai vain hänen kuuluisa, Troijan Helenana tunnettu tyttärensä. Huolimatta siitä mihin versioon uskomme, ainoastaan Helena ja Polydeukes ovat Zeuksen lapsia; heidän kaksosensa ovat Tyndraeoksen.
Troijan Helenan elämä on outo, tapahtumarikas ja dramaattinen aina siitoksen hetkestä kuolemaan. On vain sopivaa, että hänen kaltaisensa engimaattinen kaunotar syntyi tavalla, joka merkkasi hänet ensimmäisistä hetkistä asti poikkeavaksi. Ledan ja joutsenen tarina on varsinainen ja kenties yksi kuvatuimpia hetkiä kreikkalaisesta mytologiasta. Kautta historian, taiteilijat ovat kuvanneet Ledaa joutsenensa pauloissa tai kanssa. Tämä on johtanut monet unohtamaan että kyseessä on, ellei selkeästi raiskausmyytti, niin vähintäänkin tarina, jossa suostuvaisuuden rajoja venytellään aika lailla.
Kaula poikki – Pegasos ja Khrysaor
Vihdoin ja viimein tarina, jossa Zeuksella ei ole osaa tai arpaa! Sen sijaan hänen veljellään Poseidonilla on iso ja inhottava rooli Pegasoksen, mytologian kuuluisan lentävän hevosen, ja tämän veljen Khrysaorin tarinassa. Pegasoksen äiti oli Medusa, kaunis kuolevainen nainen, johon Poseidon iski silmänsä. Ja, kuten kaikki tietävät, jumalan huomio on usein kuolevaiselle turmiollista. Poseidon halusi Medusan, mutta Medusa pakeni tätä Athenan temppeliin, jossa hän uskoi olevansa turvassa (temppelit ovat pyhiä paikkoja, joissa väkivaltaa ei suvaita). Poseidonia Medusan piilopaikan pyhyys ei hetkauttanut. Hän raiskasi Medusan ja jätti tämän Athenan patsaan juureen makaamaan. Poseidonin lähdettyä Athena, järkyttyneenä pyhätössaan tapahtuneesta rikoksesta, rankaisi Medusaa siitä, että Poseidon oli raiskannut tämän. Medusan kauniit hiukset muuttuivat käärmeiksi ja hänen katseestaan tuli tappava.
Medusa pakeni saarelle kauas kaikesta sivistyksestä, jotta saisi olla rauhassa. Hän alkoi odottaa Poseidonin lapsia (en tiedä yhtään myyttiä, jossa jumalan kanssa ollut – vastentahtoisesti tai suostuvaisesti – nainen ei olisi tullut raskaaksi), mutta hän ei koskaan päässyt synnyttämään heitä. Medusa oli vielä raskaana sankari Perseuksen ilmaantuessa hänen saarelleen tavoitteenaan surmata gorgonina tunnettu hirviö eli Medusa ja viedä tämän pää hänet tälle hurjalle matkalle lähettäneelle kuninkaalle todisteeksi. Useimmissa versioissa Perseus ja Medusa eivät taistelleet, eikä Medusa ollut mitenkään vaaraksi Perseukselle (tai kellekään muullekaan: hänhän asui keskellä ei mitään aivan yksin, seuranaan ainoastaan vierailevat sisarensa). Sen sijaan, Perseus surmasi Medusan tämän nukkuessa. Hän katkaisi gorgonin kaulan ja tuosta kaulasta syöksyi maailmaan Pegasos, siivekäs hevonen. Hänen olomuotonsa oli viittaus tarinaan, jonka mukaan Poseidon loi maailman ensimmäiset hevoset ja esiintyi välillä hevosen muodossa. Pegasoksen ohella myös jättiläismäinen Khrysaor ilmaantui äitinsä kaulasta.
Medusa kuoli väkivaltaisesti ja hänet muistetaan lähinnä hirviönä. Mitä hänen lapsilleen kävi? Pegasos lyöttäytyi aikanaan sankari Bellerofonin seuraan, jonka kanssa hän surmasi hirviö Khimairan. Bellerofonin kuoltua jatkoi lentelyään taivaalla, kunnes Zeus kunnioitti häntä tekemällä hänestä tähtikuvion (Pegasus). Khrysaor puolestaan sai lapsen, kuuluisan jättiläisen Geryonin, jonka Herakles aikanaan surmasi. Hänestä tuli myös Iberian kuningas.
Merenvaahtoa ja kiveksiä – Afrodite
Afrodite on yksi kreikkalaisen mytologian tunnetuimpia jumalattaria. Hän on rakkauden, seksin ja kauneuden lumoava jumalatar, jonka voimaa kukaan ei voi vastustaa. Mutta miten hän syntyi? Ketkä hänen vanhempansa ovat? Joissakin versioissa hän on Zeuksen ja Okeanoksen tyttären Dionen tytär. Tämä on kuitenkin mielestäni kovin tylsä alku niin kiehtovalle jumalatterelle, joten esittelen teille sen sijaan hänen räväkämmän syntytarinan. Kaikki alkoi kun titaani Kronos päätti kaapata vallan isältään Uranokselta...
Syrjäytetyksi tuleminen oli kreikkalaisessa maailmassa perin emaskuloivaa miehelle. Kronos ei kuitenkaan tyytynyt vain viemään isältään maailman ja taivaiden hallitsijan paikkaa, vaan hän myös kirjaimellisesti kuohitsi tämän. Hän sivalsi isänsä sukuelimet irti suurella sirpillä ja viskasi ne mereen. Uranoksen sukuelimistä virtasi mereen vaahtoa, ja tästä vaahdosta syntyi Afrodite – tarkkaa syytä tälle en osaa sanoa, niin vain nyt sattui käymään (tällaisiin juttuihin tottuu mitä enemmän myyttejä lukee). Afroditen nimi tarkoittaa "vaahtosyntyä" tai "vaahdosta syntynyttä". Kaunis, kukoistava uusi jumalatar asteli merestä Kyproksen saarelle, joka oli historiallisesti yksi Afroditen merkittävimmistä palvontapaikoista. Tämän takia Afroditeen viitataankin joskus kyproslaisena jumalattarena.
Afroditen hämmentävä syntytarina asettaa hänet kiinnostavaan asemaan Olympoksen jumalperheessä. Hän on tavallaan Zeuksen ja tämän sisarusten täti, koska hän syntyi heidän isoisänsä... jäänteistä. Hän on siten Artemiksen, Apollon, Dionysoksen, Hermeksen, Hefaistoksen (aviomiehensä), Areksen (rakastettunsa) ja muiden isotäti.
Kirotun kuningattaren kielletty intohimo – Asterion
Olen säästänyt viimeiseksi ehkä oudoimman ja häiritsevimmän syntytarinan. Kreetan kuningas Minos oli vauras ja ylpeä. Hän oli niin ylpeä, että uskoi voivansa perua Poseidon-jumalalle tekemänsä lupauksen. Minoksen oli tarkoitus uhrata eräs komea, suuri härkä Poseidonille, mutta sen sijaan hän uhrasi tälle tavallisen härän. Loukkaantunut Poseidon päätti häpäistä Minoksen kiroamalla tämän vaimon, Pasifaen, joka oli aivan viaton sivullinen. Tämä ei ole ainut kerta, kun jumala rankaisee viatonta naista miehen rikkeestä.
Pasifaen kirous oli julma. Hän rakastui tulisesti tuohon suureen, näyttävään valkoiseen härkään. Pasifaen intohimo oli niin epätoivoista, että lopulta hän vaati Kreetan hovissa asuvaa keksijäneroa, Daidalosta, auttamaan häntä pääsemään lähelle härkää. Olen kertonut tulevat tapahtumat monelle ystävälleni ja joka kerta he ovat irvistäneet hyvin, hyvin hämmentyneinä. Daidalos, joka ei voinut vastustaa kuningattarensa käskyä, muotoili onton, luonnollisen kokoisen lehmäpatsaan, jonka sisälle Pasifae saattoi asettua. En mene graafisiin yhteiskohtiin, koska en usko kenenkään meistä haluavan sitä – sanotaan vain, että ontto lehmä asetettiin härän lähelle niitylle, Pasifae piiloutui lehmän sisälle ja härkä antoi hänelle, kirotulle kuningatarparalle, kaiken mistä hän oli unelmoinut. Pasifae tuli raskaaksi.
Pasifae synnytti oudon, hirviömäisen lapsen. Järkyttynyt ja häpäisty Minos ei halunnut tappaa lasta, mutta hän ei myöskään halunnut nähdä sitä tai antaa kenenkään Kreetalla vierailevan merkkihenkilön nähdä hänen vaimonsa hulluuden hedelmää. Minos käski Daidalosta luomaan Kreetan palatsin alle suuren ja synkän labyrintin, jonka keskelle he jättivät Pasifaen ja härän lapsen, jolla oli härän pää ja pojan vartalo. Poika, Asterion, kasvoi hämärässä, aivan yksin ilman seuraa tai rakkautta. Onko ihme, että hänestä kasvoi villi ja petomainen? Asterionista kasvoi yksi kreikkalaisen mytologian kuuluisimmista hirviöistä – peto, jonka sankari Theseus lopulta surmasi: Minotauros.
Kuva 1: Lähikuva teoksesta The Birth of Minerva (René-Antoine Houasse, 1688)
Kuva 2: Lähikuva teoksesta Semele is Consumed by Jupiter's Fire (Bernard Picart, 1731)
Kuva 3: Leda and the Swan (Jean-Baptiste Marie Pierre, 1700-luvun loppupuolella)
Kuva 4: The Birth of Pegasus and Chrysaor (Edward Burne-Jones, 1876–1885)
Kuva 5: The Birth of Venus (William-Adolphe Bouguerau, 1879)
Kuva 6: Pasiphaë and the Cretan Bull (Gustave Moreau, 1880)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti