The Adaptation Dilemma Tag

Tänään on aika höpötellä leffa- ja TV-adaptaatioista. Mikä tekee adaptaatiosta hyvän? Mikä adaptaatio oli parempi kuin alkuperäisromaani? Kenen haluaisin kynäilevän unelmieni TV-adaptaation? Tästä tagista löytyy vastaukset noihin kysymyksiin – ja moneen muuhunkin kysymykseen!

Löysin kysymykset tähän tagiin – The Adaptation Dilemma Tag – YouTubesta kanavalta Ashley Hearts Reading. Suomennetut tiivistykset kysymyksistä ovat omaa käsialaani.

1. Which book-to-movie adaptation do you think got it right? / Mielestäsi onnistunut adaptaatio

Todd Haynesin Carol, joka perustuu Patricia Highsmithin romaaniin The Price of Salt (julkaistu myös nimellä Carol) oli erinomainen elokuva sekä erinomainen adaptaatio. Rooney Maran ja Cate Blanchettin esittämät päähenkilöt tuntuivat autenttisilta versioilta kirjan hahmoista ja tekevät molemmat, kuten aina, upeaa duunia. Blanchett on rikkaana, enigmaattisena Carolina erityisen häikäisevä – ei ole hankala ymmärtää miksi Maran Therese rakastuu häneen niin tulisesti. Elokuva vangitsi erinomaisesti kirjan ydinteemat, latautuneen tunnelman, väreilevän romantiikan ja haikeuden, jota ei voi täysin välttää queer-tarinassa, joka sijoittuu 1950-luvulle (huolimatta siitä, ettei tämä tarina ole queer-tragedia).

2. Can you name an adaptation that changed a lot from the book? / Adaptaatio, joka muutti paljon kirjan juttuja

Eoin Colferin erinomaisen lasten ja nuorten fantasiasarjan, Artemis Fowlin, ensimmäisen kirjan adaptaatio, yleensä erinomaisen Kenneth Branaghin ohjaama Artemis Fowl. En ymmärrä mitä tämän leffan tekijät ajattelivat muokatessaan ja sörkkiessään alkuperäistä tarinaa joka on yksi rakastetuimmista lastenkirjoista viime vuosikymmeniltä. Leffan Artemis ei ole lainkaan yhtä hauska, kiero ja juonitteleva kuin kirjan ikoninen päähenkilö, ja kaikki muukin, sivuhahmoista juonikuvioihin, oli aivan käsittämätöntä moskaa. Yleensä huonojen leffojen katsominen on minusta tavallaan ihan hauskaa – niille on kiva nauraa – mutta tämä leffa ei ollut edes hauskalla tavalla huono. Se oli vain huono ja, ennen kaikkea, surkea adaptaatio.

3. Was there an adaptation you were excited about but ended up not liking? / Adaptaatio, jota odotit mutta josta et tykännyt

Ben Wheatleyn ohjaama, vuonna 2020 julkaistu, Rebecca. Rebeccassa on hyviä näyttelijöitä – pidän erityisesti Lily Jamesista ja Kristin Scott-Thomas on, tietenkin, aina mainio – ja se oli visuaalisesti kaunis,  mutta jokin ei vaan toiminut tässä leffassa. Siinä ei ollut Daphne du Maurierin alkuperäisromaanin kiehtovaa, karmaisevaa tunnelmaa, eikä se ollut mitenkään mieleenpainuva. Katsoin sen ja sitten aika rivakasti unohdin sen (samaa ei voi sanoa du Maurierin romaanista, joka jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan mieltäni).

4. Which adaptation added something new to the story that you liked? / Adaptaatio, joka lisäsi jotain uutta ja hyvää

Brokeback Mountain perustuu Annie Proulx'n samannimiseen novelliin ja on mielestäni yksi parhaita adaptaatioita ikinä. Ang Leen mestariteksessa on sama raastava tunnelma kuin alkuperäisteoksessa, mutta sen ympärille on myös luotu paljon uutta (olisi hankala tehdä kahden tunnin leffa novellista ellei tarinaan lisäiltäisi juttuja), mikä tekee siitä tarinan joka on yhtäaikaa erinomainen adaptaatio sekä aivan oma juttunsa. Brokeback Mountain on myös yksi lempparileffoistani ikinä – Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal ovat maagisia Ennisin ja Jackin rooleissa, Gustavo Santaolallan haikea musiikki on syöpynyt sieluuni ja elokuvan tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Upea leffa. Olen ikuisesti katkera ettei Brokeback Mountain voittanut parhaan leffan Oscaria – mitä helvettiä?!

5. Do you think some stories work better as movies or shows? / Toimivatko jotkut tarinat paremmin leffoina tai sarjoina?

Minulle (painotan, tämä on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni) scifi-tarinat toimivat paremmin leffoina tai TV-sarjoina. Lukiessa, minun on usein hankala kuvitella scifimaailmoja ja ymmärtää tarinoiden tiedettä (en ymmärrä hyvin edes oikean maailman tiedettä, miten voisin ymmärtää scifitiedettä?!), mutta nähdessäni samat jutut ruudulla se ei ole ihan niin haastavaa. Jos näen miten jokin asia toimii, ei myöskään haittaa jos en ymmärrä kaikkea tieteellistä höpinää, koska tärkeintä on, että tiedän miltä tämä asia, oli sitten kyseessä vaikkapa laite, näyttää toimiessaan. Olen aika visuaalinen oppija, joten ei ole ehkä ihme, että minulle hankalahko genre iskee minuun eniten visuaalisen median muodossa.

6. Have you ever liked an adaptation more than the book? / Adaptaatio, josta pidät enemmän kuin kirjasta

En tiedä kuinka syntistä tämän myöntäminen on, mutta pidin enemmän The Maze Runner -elokuvista kuin James Dashnerin kirjoista. Myönnettäköön, että luin kirjat aivan liian erillään toisistaan ja siksi en päässyt niiden tarinaan koskaan ihan täysillä kiinni, mutta silti, leffat olivat minusta paljon menevämpiä ja viihdyttävämpiä. Eivät ne täydellisiä olleet ja jotkut kohtaukset olivat minusta koskettavampia kirjoissa (Newtin ja Thomasin viimeinen kohtaus, esimerkiksi), mutta yleisesti tykkäsin leffoista enemmän.

7. Books you want to see adapted / Kirjoja, joista haluat adaptaation

Romcomien vanhana ystävänä haluaisin adaptaation Casey McQuistonin kirjasta One Last Stop, joka kertoo kahden naisen, Augustin ja Janen, kirjaimellisesti ajan sääntöjä ja rajoja rikkovan rakkaustarinan. Kirjassa on kaikki erinomaisen romcomin ainekset: ihana pääpari, hauska kaveriporukka, huumoria, hitunen draamaa ja paljon sydäntä. Romcomeja suolletaan koko ajan, mutta törmään vieläkin vain harvoin romcomeihin, joissa keskeinen rakkaustarina on kahden naisen välinen suhde. Kun niitä tehdään, ne harvoin saavat yhtä paljon huomiota kuin muut genren edustajat.

Haluaisin animaatio-adaptaation Heather Fawcettin hittikirjasta Emily Wilde's Encyclopaedia of Faeries ja sen jatko-osista. Mielestäni kirjan hurmaavat mutta pelottavat keijut ja otukset, lumoava maailma ja kujeileva taikuus pääsisi kaikkein parhaiten edukseen animaation kautta. Jos animaatio-adaptaatio ei ole vaihtoehto, niin sitten tämän leffan pitäisi ohjata joku Guillermo del Toron kaltainen ohjaaja, joka on erikoistunut mielikuvituksellisiin maailmoihin joissa yhdistyy synkkyys ja omanlaisensa leikkisyys.

Charlotte Brontën Shirleystä ei tietääkseni ole koskaan tehty minkäänlaista adaptaatiota, mikä on, suoraan sanoen, rikollista. Shirley on yksi Charlotten parhaita kirjoja, mutta on aina jäänyt Kotiopettajattaren romaanin (Jane Eyre) varjoon. Se ansaitsee enemmän rakkautta ja huomiota. Unelmani olisi noin kuusijaksoinen minisarja-adaptaatio. Jos saisin valita Shirleylle käsikirjoittajan, valitsisin Sandy Welchin, koska hän on kirjoittanut useita parhaimmista TV-adaptaatioista 1800-luvun klassikkoromaaneista (North and South 2004, Jane Eyre 2006 ja Emma 2009).

8. How important is it for adaptations to stick to the book's main ideas? / Kuinka tärkeää on, että adaptaatio pysyy uskollisena kirjan perusideoille?

Mielestäni adaptaatiot voivat muutella juttuja – juonikuvioita, yksityiskohtia tai hahmoja – jos sen kautta päästään käsiksi johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen. Tietenkin toivon, ettei kukaan lähde ihan huvin vuoksi muuttamaan jokaisen hahmon suuntaa ja tarinaa, mutta, you know, twiikkausta voi tehdä ja pitääkin tehdä. Harva adaptaatio olisi oikeasti toimiva, jos kirjan dialogin ja kohtaukset siirtäisi sanasta sanaan leffa- tai TV-ruudulle. Kaikkein olennaisinta minulle adaptaatioissa on se, että alkuperäisteoksen sielu, fiilis ja sydän säilyvät. Denis Villeneuven Dyyni-elokuvat ovat esimerkkejä leffoista, joissa muuteltiin joitain juttuja (pääpahis paroni Harkonnen ei esimerkiksi kuole kirjoissa samalla tavalla ja Zendayan upeasti esittämän Chanin tarina on hyvin erilainen kakkosleffassa kuin kirjassa), mutta silti pidettiin kiinni alkuperäisteoksen teemoista, tunnelmasta ja sielusta.

9. Is there a book you think should never be adapted? / Kirja, jota ei tulisi koskaan adaptoida

En usko, että Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa tullaan koskaan adaptoimaan – fiilikseni on, että jos siitä oltaisiin tehty adaptaatio, se oltaisiin tehty vuosia sitten sarjan ollessa suosionsa huipulla – mutta jos joku koskaan edes harkitsee tekevänsä tästä kirjasta leffan tai sarjan, rukoilen, LOPETA. Tuulen varjo on tarina kirjoista, sanoista ja tarinoista, ja niin iso osa siitä miksi se on niin hyvä tarina on se, miten Zafón on sen kirjoittanut. Hänen tekstinsä on taianomaista. Olen varma, että siirtyessään paperilta ruudulle, tarina menettäisi loistonsa.