Levyarvio: Man's Best Friend (Sabrina Carpenter)

Jaan tässä postauksessa ajatuksiani pop-stara Sabrina Carptenterin uudesta 29.8.2025 julkaistusta levystä Man's Best Friend, sen teemoista, yksittäisistä kappaleista ja, kyllä, sen kontroversiaalisesta kannesta. Odotin tätä levyä innolla ja kun se viimein pamahti Spotifyhyn tasan kello 00.00 29.8. päivä, kuuntelin sen välittömästi läpi. Kaduin seuraavana aamuna holtitonta valvomistani, but oh well, it was worth it.

Huomautan heti näin alkuun, että en ole säveltäjä, sanoittaja, soittaja tai minkään muunkaanlainen musiikin asiantuntija. En siis osaa sanoa mitään sen tarkempaa musiikin tuotannon laadusta tai sen sellaisesta. Mielipiteeni ovat ennen kaikkea fanin mielipiteitä.

Ajatuksia kannesta ja siitä syntyneestä sotkusta

Aloitetaan Man's Best Friend -levyn kannesta, joka aiheutti aikamoisen kohun somessa ja mediassa. Kansikuva herätti debattia siitä oliko Sabrinan valinta levynkanneksi naisia alentava kuva vai ironinen, satiirinen kuvaus siitä miten miehet näkevät naiset. Minusta on päivän selvää, että kyseessä on ironinen kuva. 

Kannen Sabrina on alistuvassa asennossa polvillaan miehen edessä ja levyn nimi "Man's Best Friend" eli "Miehen paras ystävä" on fraasi, jolla kuvataan usein lemmikkikoiria. Sabrina yhdistää sen, miten miehet kohtelevat naisia siihen miten he kohtelevat lemmikkejään: naisen tulee olla sievä koriste miehen elämässä, alistuva ja tottelevainen. Mielestäni levyn kannen ja nimen tulee herättää ajatuksia, mielikuvia ja monia tulkintoja. Levyn sisältö jyrää tämän oletuksen, että Sabrina jollain tavalla pönkittää uskomuksia siitä, että naiset ovat vain miesten leluja ja alistuvia kaunottaria, aivan kokonaan. Mutta levyn sisällöstä lisää kohta.

Sabrina on puhunut julkisuudessa siitä, kuinka ihmiset näkevät hänet lähinnä todella himokkaana naisena ja sanovat, että hän laulaa vain seksistä. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Hän laulaa monenlaisista tunteista, niin seksuaalisesta halusta kuin romanttisesta rakkaudesta, kaipuusta, surusta ja yksinäisyydestä. Sabrina huomautti eräässä haastattelussa, että fanit ovat itse tehneet hänen seksikkäimmistä biiseistään isoja hittejä ja ilmiöitä – hän ei laula siis vain seksistä, vaan fanit pitävät juuri niistä biiseistä, joissa hän tekee kaksimielisiä innuendoja ja kuvaa häpeilemättä himoa. Minusta Sabrina näpäyttää tällä kansikuvalla niitä, jotka näkevät hänet vain ja ainoastaan miehennälkäisenä bimbona. Sabrina tekee jotain samanlaista kuin Taylor Swift kirjoittaessaan Blank Spacen hänestä mediassa luodun karikatyyrisen kuvan pohjalta: hän ottaa hänestä luodun narratiivin ja leikkii sillä, ottaa oman seksuaalisuutensa omiin käsiinsä. Siinä on minusta jotain ilahduttavaa, kuin hän tekisi tästä seksismiä tihkuvasta narratiivista hänen luonteestaan omansa. Levyn vaihtoehtoinen kansi (oheinen mustavalkoinen kuva) on myös selkeä viittaus samanlaiseen kuvaan Marilyn Monroesta, toisesta fiksusta, lahjakkaasta taiteilijasta, joka typistettiin mediassa seksikkääksi blondiksi. Hmm, yrittäisikö Sabrina kenties sanoa jotain...

Yleisiä ajatuksia

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan, eli levyn sisältöön. Man's Best Friend on, kuten hänen muutkin levynsä, kerran ehtaa, viihdyttävää ja koukuttavaa poppia. Levyn tunnelma on melodioiden puolelta enimmäkseen kepeä ja monet biisit ovat sanoiltaankin hassuttelevia ja kujeilevia. Tuppaan itse tykkäämään kaikkein eniten melankolisista kappaleista, joita tällä levyllä on (valitettavasti) vain muutama. Levy on toimiva, melodisesti ja temaattisesti koherentilta tuntuva kokonaisuus ja biisit soljuvat eteenpäin tyydyttävästi. Man's Best Friend ei ihan saavuta Short n' Sweet levyn huippuja (tuo levy on 5/5 tähden levy), mutta se on minusta hyvä albumi. Antaisin sille kokonaisuutena 4/5 tähteä.

Levyn nimi saattaa olla Man's Best Friend ja kansikuvassa Sabrina on kenties alistuvainen, sievä "lemmikki", mutta levyn sisältö on kaikkea muuta kuin miehiä mielistelevää. Tämä levy on kirpakka katsaus ihmissuhteisiin, toksisiin dynamiikkoihin, miesten ns. valikoivaan tai aseistettuun avuttomuuteen (weaponized incompetence) ja siihen mitä naiset – erityisesti Sabrina itse – haluavat. Lauluillaan Sabrina roastaa miehiä, jotka sanovat kauniita asioita mutta eivät käyttäydy sanojensa mukaisesti – laulussa Sugar Talking, hän pyytää "Put your loving where your mouth is" – ja miehiä, jotka käyttäytyvät kuten ns. miesvauvat, eivätkä huolehdi itsestään tai suostu käyttäytymään aikuismaisesti, vaan olettavat, että heidän elämänsä naiset huolehtivat heistä. Singlessään Manchild, Sabrina laulaa: "Why so sexy if so dumb? / And how survive the earth so long?" Olen varma, että moni nainen, joka on deittaillut jääräpäisen lapsellista miestä voi samaistua noihin kysymyksiin. Erityisesti tällä levyllä minua huvitti se, miten Sabrina tuo ilmi erot sen välillä mitä hänen odotetaan pitävän seksikkäänä ja sen, mitä hän aidosti pitää viehättävänä. Seksuaalisesti latautuneessa Tears-kappaleessa hän laulaa siitä, kuinka seksikästä on, että mies ottaa vastuuta, osaa kommunikoida, kohtelee naisia kunnioittavasti ja ottaa kumppaninsa tunteet huomioon. Sidenote, biisin Rocky Horror -teemainen video, jossa Sabrinan vastanäyttelijä on upea Colman Domingo, oli erinomainen!

Kuten aina, Sabrina ei säästä itseään kritiikiltä tai piikittelyltä, vaan hän kuvaa miten hän, tai ainakin hänen laulujensa puhuja, on osa näitä toksisia kierteitä ja voi olla kateellinen, emotionaalisesti poukkoileva ja manipuloiva (Don't Worry I'll Make You Worry on tästä hyvä esimerkki). Sabrina kuvaa myös avoimesti sitä, miten hän antautuu näihin toksisiin dynamiikkoihin. Manchildissä hän laulaa "Oh I like my boys playing hard to get / And I like my men all incompetent / And I swear they choose me, I'm not choosing them" ja My Man on Willpowerissa hän pohtii sitä, kuinka aiemmin, ennenkuin hänen miehensä löysi itsehillinnän ja aikuismaisuuden salat, mies halusi hänen olevan tietynlainen, seksikäs söpöliini söpöissä alusvaatteissa ja sen sellaista. Go Go Juice kuvaa naista, joka päätyy aina kännissä soittamaan exilleen ja Sugar Talkingissa Sabrina ilmaisee kuinka hän – tai laulun puhuja – päätyy kerta toisensa jälkeen antamaan miehelleen uusia mahdollisuuksia: "It's your seventh last chance honey". Sabrinan rehellisyys on aina viehättänyt minua hänen musiikissaan: hän kuvailee kaunistelematta ajatuksiaan ja tunteitaan eikä teeskentele olevansa pyhimys. Hänen huumorinsa iskee minuun myös. Hän leikittelee sanoilla, latoo innuendoja ja ironisoi itseään ja perinteisiä käsityksiä naisista, miehistä ja romantiikasta.

Suosikkibiisini

• We Almost Broke Up Again Last Night on kappale toksisesta suhdekierteestä, jossa riitojen jälkeen aina palataan yhteen, suudellaan ja hypätään petiin. Tämän jälkeen sykli alkaa uudelleen ja aletaan taas riidellä: "You say we're drifting apart / I said, 'Yeah, I fucking know' / Big deal, we've been here before, and we'll be here tomorrow". Suosikkikohtani laulussa on Sabrinan itsetietoinen tokaisu siitä, kuinka kaikki tietävät millainen tämä suhde on: "I know how it looks, I know how it sounds / Least we'll give 'em something to talk about".

• Manchild on tämän levyn Espresso, vaikkakaan ei aivan yhtä suuri hitti tai ihan yhtä hemmetinmoinen korvamato. Taidan kuitenkin tykätä Manchildista jopa hieman enemmän kuin Espressosta. Se on hauska veisu joka saa minut tanssituulelle ja aina hymyilemään. Biisi on kuitenkin myös monella tapaa yleismaailmallisen samaistuttava: kukapa meistä ei ole joskus katsonut miesvauvamaista miestä ja pohtinut miten hitossa noin hölmö olento voi olla yhä hengissä. Manchildin musavideo on myös ihanan reikäpäinen.

• Nobody's Son on loistoesimerkki siitä, miten biisi voi olla yhtäaikaa melodialtaan riemastuttavan kepeä ja sanoituksiltaan haikea, kiukkuinen ja turhautunut. Sabrina laulaa siitä, kuinka hän itkee sängyssä, on yksin kuten aina ja on se ystävä, joka päätyy aina kolmanneksi pyöräksi muiden ollessa rakastuneita ja onnellisia. Hän toteaa yksinkertaisesti: "He sure fucked me up". Tässä yksinkertaisuudessa on jotain hyvin ilahduttavaa: miksi turhaan kaunistella kun voi vain sanoa suoraan mitä tapahtui.

• Go Go Juice on pintapuolin iloinen rallatus. Sen melodia on koukuttava ja saa jalan vipattamaan, mutta tosiasiassa se on kappale jätetystä ja masentuneesta naisesta joka istuu baarissa, juo turruttaakseen surunsa ja soittelee entisille poikaystävilleen, vaikka tietää, että se on typerää. "Bye, it's me, how's mm-call, do you me still love?" on kenties suosikkisäkeeni tästä biisistä. Minusta on hauskaa kuinka Go Go Juice on todella hauska biisi, mutta vangitsee silti myös hyvin tämän säälittävän hetken ankeuden: laulun puhuja on epätoivoinen ja haluaa vaan tuntea olonsa rakastetuksi.

• Goodbye on erinomainen erobiisi: se on haikea, vihainen ja, Sabrinalle tyypillisesti, piikikäs ja kujeileva. Kertsi jäi kertakuulemalla päähäni (Sabrinan ääni säkeistössä on ihanan värisevä ja matala) ja pidän sen lyriikoista: "Goodbye means that you're losing me for life / Can't call it love then call it quits, can't shoot me down then shoot the shit / Did you forget that it was you who said goodbye? / So you don't forget to be the one who cries". Kertsin ohella suosikkisäkeeni on: "Forgive my French, but fuck you, ta-ta". Peak Sabrina momentti. Goodbye on erinomainen lopetus levylle.