Huom! Tämä postaus sisältää spoilereita The High Republic -kirjoista ja sarjakuvista!
Jedit ja kiintymyksen dilemma
Yleinen väärinymmärrys Star Warsin fandomissa on se, että Jediyhteisö – ennen tuhoutumistaan episodi kolmosessa – vaati jäseniltään tunnekylmyyttä, että he eivät osaa tai halua rakastaa, että kaikki rakkaus on pahasta. Ymmärrän miksi joku voisi ajatella näin, mutta itse en ole koskaan uskonut Jedien todella vaativan täyttä tunnekylmyyttä jäseniltään. Sen sijaan, he vaativat jotain vielä vaikeampaa.
Anakin Skywalker sanoo Padmélle Star Wars -saagan kakkosepisodissa tämän kysyttyä saavatko Jedit rakastaa, hän kun luuli sen olevan kiellettyä: "Attachment is forbidden. Possession is forbidden. Compassion, which I would describe as unconditional love, is essential to a Jedi's life. So you might say, that we are encouraged to love." Jedit eivät saa omistaa tai kiintyä, mutta heitä kehotetaan silti rakastamaan ja tuntemaan empatiaa ei vain muita Jedejä, vaan koko galaksia kohtaan. Kreikkalainen termi agape, jolla tarkoitetaan jumalan rakkautta lapsiaan kohtaan, rakkautta joka on uhrautuvaa ja omistushalutonta ja ehdotonta, on se, mitä Jedeiltä vaaditaan. He eivät saa haluta omistaa ketään tai omistautua kellekään yhdelle ihmiselle, vaan heidän tulee pystyä laittamaan suurempi hyvä yksilöiden edelle. Heidän tulee kunnioittaa kaikkien olentojen elämää, vaikka kyseinen olento olisi kauhea, julma ja tuhonnut jotain Jedille tärkeää. Heidän tulee aina uhrautua ja luopua, mutta he eivät saa koskaan lakata rakastamasta tai tuntemasta empatiaa.
Kuinka moni ihminen pystyy aidosti rakastamaan epäitsekkäästi, ilman halua omistaa, edes jollain tasolla? Rakkaus, empatia ja välittäminen on Jedien ytimessä, mutta henkilökohtainen kiintymys on pahasta. Miten hitossa kenenkään voi olettaa pystyvän tähän?
No, jotkut Jedit epäonnistuvat, mutta on myös niitäkin, jotka löytävät tasapainon rakastamisen ja luopumisen välillä. Jotkut ymmärtävät mitä Yoda sanoo entiselle padawanilleen Kantam Sylle The High Republic -romaanissa Midnight Horizon: "To love is to let go. – To be a Jedi is to let go." Tuo opetus voi kuulostaa julmalta ja kauhealta – menettäminen on surullista, kun taas rakkauden pitäisi olla iloista – mutta tosiasiassa se on jotain, mitä jokaisen meistä tulee oppia elämän aikana. Me emme voi takertua rakastamiimme ihmisiin niin paljon, että pidättelemme heitä tai vaadimme heitä pysymään aina samanlaisina. Vanhempien täytyy antaa lasten lentää pesästä, ystävien tulee antaa toistensa kokeilla uusia asioita ja ehkä muuttaa kauemmaksi, sisarukset joutuvat luopumaan lapsuuden yhteiselosta ja niin edespäin. Rakkaus säilyy, mutta mikään ei pysy ikuisesti samanlaisena. Jedit eivät saa takertua tai omistaa – he voivat kuitenkin rakastaa.
The High Republic -kirjat, jotka tapahtuvat 200 vuotta ennen episodi ykköstä, toimivat kiehtovana vastapainona esiosatrilogian (episodit I–III) Jedeille. The High Republic on Jedien kulta-aikaa – aikaa, jolloin he ovat parhaimmillaan, vahvimmillaan ja ovat juuri sitä mitä heidän pitäisi olla. He ovat myös paljon lempeämpiä toisilleen ja itselleen, ja huomattavasti joustavampia. Kiintymys, rakkaus ja kaikki niihin liittyvät dilemmat ovat vahvasti esillä saagan kirjoissa ja sarjakuvissa, ja keskustelut tästä teemasta ovat paljon terveellisempiä kuin esiosien aikaan. The High Republic -aikakauden Jedit ymmärtävät paljon paremmin sen, mitä Jedeiltä oikeasti vaaditaan. Heidän pelkonsa kiintymystä ja rakkautta kohtaan eivät ole vielä laajenneet tuomitsevaksi haluksi kieltää kaikenlaiset kiintymyssuhteet ja tuomita ne, jotka eivät tähän pysty. Haluankin seuraavaksi vertailla vähän näitä kahta aikakautta, ja pohdiskella sitä, miten Jedit molempina aikakausina kohtelevat ihmisiä, jotka kamppailevat rakkauden kanssa ja sitä, miten esiosa-ajan Jedien tinkimättömyys ajaa heidät lopulta tuhoonsa.
"We make the galaxy bigger with love..." – The High Republic -ajan Jedit
Jedimestari Avar Kriss sanoo rakastamalleen miehelle, Jedi Elzar Mannille (Tessa Grattonin romaanissa Temptation of the Force), otsikossa olevan lainauksen siitä, miten ihmiset – Jedit mukaan lukien – tekevät galaksista paremman ja suuremman paikan rakkaudella. Rakkaus ei ole pahasta, vaan se on voima, joka vain vahvistaa galaksia ja kaikkia siellä eläviä otuksia. Tämä lainaus ja ajatus kuvaa minusta hyvin sitä, miten The High Republic -ajan Jedit näkevät rakkauden, ja sitä, miksi Jedit ovat parhaimmillaan juuri tällä aikakaudella.
Kiintymys, rakkaus ja siihen liittyvät pelot ovat vahvasti esillä The High Republic -tarinoissa. Jokaisella Jedillä on omat ajatuksensa siitä, miten nämä jutut tulisi hoitaa, mutta lähes kaikkia heitä yhdistää empaattinen ajatus siitä, ettei Jediä tulisi tuomita rakkaudesta tai muiden vahvojen tunteiden tuntemisesta. Daniel José Olderin kirjassa Race to Crashpoint Tower, kun nuori padawan Lula Talisola puhuu tästä häntä vähän vanhemmalle, mutta jo ritarille ja mestarille, Vernestra Rwohille, Vernestra sanoo hänelle: "If Jedi weren't supposed to feel anything, we might as well be droids. And even they feel things, if you think about it. The fact that we feel, that we care, is what makes the Jedi great." Kyky tuntea on vahvuus, ei heikkous. Lulaa pelottaa, huolestuttaa ja ahdistaa tulevat taistelut ja kaaos, ja hän pelkää ystäviensä ja rakastamansa tytön puolesta, mutta Vernestra tukee häntä.
Jedimestarien Elzar Mannin ja Avar Krissin välinen rakkaus on ollut keskeisessä osassa monissa The High Republic -kirjoissa ja sarjakuvissa, aina saagan alusta asti. He ovat kamppailleet tunteidensa kanssa, paenneet toisiaan, yrittäneet lähestyä toisiaan ja etsineet keinoa olla yhdessä mutta pysyä Jedeinä. Romaanissa Temptation of the Force he lopulta löytävät keinon olla yhdessä. Koska tämä kirja on kahden Jedin välinen rakkaustarina, siinä puhutaan luonnollisesti paljon Jedien opetuksista ja suhtautumisesta rakkauteen. Elzar ei uskalla aloittaa romanttista suhdetta Avarin kanssa, vaikka rakastaa tätä syvästi (on rakastanut lapsesta asti), koska hän pelkää, että antaisi tunteidensa hallita häntä ja ajautuisi itsekkääseen omistamisen haluun ja pimeyden polulle. Hän kysyy Yodalta rakkaudesta, ja Yoda sanoo hänelle, että kaikki tulkitsevat rakkautta omalla tavallaan ja, että rakkaus ei ole pahasta, jos löytää itselle sopivan tavan tuntea sitä ilman, että se kontrolloi sinua. Avar, joka on tähän asti yrittänyt välttää läheisiä tunnesiteitä, koska on ajatellut niiden tekevän hänestä huonomman Jedin, on tajunnut, että rakkaus on se, mikä tekee hänestä vahvemman. Hän sanoo Elzarille: "In my worst moments, I've loved you. In my greatest failure, I still loved you, and it didn't turn me down the wrong path – it's what got me back onto my feet. –– That's love. That's the purest form of light. How can a sliver of it here between us be wrong?" He uskaltavat aloittaa suhteen, koska kumpikin tietää, ettei se tule olemaan helppoa, mutta, että harjoittelemalla, he voivat löytää tasapainon Jedivelvollisuuksiensa ja rakkauden välillä. He eivät ole ainoat Jedit, joilla on pysyviä, pitkäaikaisia suhteita The High Republic -tarinoissa. Jedimestari Vildar Mac elää yhdessä kumppaninsa Tey Sirrekin kanssa (The High Republic -sarjakuvat, Cavan Scott) eikä kukaan, eivät Jedit tai muut heitä ympäröivät ihmiset, ole asiasta ymmällään.
Jedilapsi Gavi (Alyssa Wongin ja Daniel José Olderin Escape from Valo) on ihastunut parhaaseen ystäväänsä Kildoon. Hän ei ole kuitenkaan uskaltanut kertoa tälle tunteistaan, koska he ovat molemmat Jedejä. Kirjan aikana, hän kuitenkin oivaltaa, ettei ole väärin ihastua tai rakastaa, ja pojat tunnustavat tunteensa toisilleen. Gavi ei kuitenkaan anna tunteidensa ajaa hänen päätöksiään, vaan hän seuraa Voiman kutsua, mikä johtaa hänet ja Kildon eri poluille tarinan lopussa: Gavi jää Valon planeetalle suojelemaan sen kansalaisia, kun taas Kildo lähtee hakemaan apua toisaalle. Ero ei kuitenkaan ole surullinen, koska, kuten Gavi sanoo:"You've been there all along, and I can never have you, because I'll always have you. And of course I'll lose you, but also I'll never, ever lose you." Vaikka he eivät olisi fyysisesti samassa paikassa, he ovat aina yhdessä, koska he tuntevat toisensa Voimassa ja he ovat osa toisiaan henkisellä tasolla. He saattavat menettää toisensa, mutta kumpikaan ei koskaan ole todella yksin. Nämä kaksi lasta ymmärtävät jotain minkä kanssa monet aikuiset kamppailevat ikuisesti! Gavin ja Kildon rakkaus on loistava esimerkki epäitsekkäästä rakkaudesta, joka vahvistaa molempia, mutta ei ole heitä hallitseva voima. He hyväksyvät tunteensa, eivät takerru toisiinsa ja antavat toistensa, tarpeen tullen, mennä: he asettavat, kuten Jedin kuuluu, galaksin, sen olentojen ja Voiman hyvinvoinnin omien halujensa ja suhteidensa ylle. Se ei kuitenkaan tee heidän rakkaudestaan yhtään vähemmän aitoa.
Nyt, on aika puhua Jedeistä parhaimmasta, Kantam Systa. Jos minun pitäisi nimetä Jedi, joka on mielestäni parhaiten oivaltanut sen, mitä Jedin tulee olla, vastaisin mukisematta: "Kantam Sy!" Kantam on rauhallinen, ystävällinen, empaattinen, ymmärtäväinen, rento ja hauska Jedimestari, joka ei tuomitse hänen hoivassaan olevia Jedilapsia vaikka he mokaisivat ja tekisivät kamaliakin virhearvioita. Nuoruudessaan Kantam jätti Jedit, koska rakastui ja hän eli joitain vuosia tehden sitä sun tätä, kokeillen ja eläen vapaasti. Kun hän tapasi Voimassa vahvan taaperon, Lulan (josta tuli myöhemmin hänen padawaninsa), hän palasi Jedien luokse, koska koki, että Voima oli lähettänyt hänelle viestin Lulan muodossa. Kantam rakastaa padawaniaan kuin vanhempi lastaan. Heidän hoitaessa erillisiä tehtäviä romaanissa Midnight Horizon – Lula Starlight Beacon -avaruusasemalla ja Kantam Corellia-planeetalla – hän joutuu päästäämään Lulasta irti. Hän tietää, että Lula on vaarassa, mutta hän tietää myös, että jos hän lähtisi Corellialta, hän tuomitsisi muut tiimissään olevat Jedit ja Corellian ihmiset, kuolemaan. Häntä tarvitaan Corellialla, ja vaikka osa hänestä haluaa rientää suojelemaan Lulaa, lastaan, hän vastustaa tätä haluaan ja tekee mitä Jedin täytyy tehdä: hän taistelee suuremman hyvän ja viattomien puolesta. Kirjassa sanotaan: "I release you, Lula Talisola", Kantam whispered again. "But whatever happens after this, if you live, I will find you." Minusta tämä hetki on todellinen epäitsekkään rakkauden hetki Kantamilta, esimerkillistä jedeilyä.
"Fear of loss is a path to the Dark Side..." – Esiosatrilogian Jedit
Kun Elzar Mann kysyi Yodalta rakkaudesta ja siitä, voivatko rakastuneet Jedit olla yhdessä, Yoda sanoo hänelle ettei tiedä totuutta rakkaudesta, mutta: "–if you find the answer for yourself, and it opens the Force to you more widely, brings you closer to the light, then wrong you cannot be." Mutta kun Yoda tapaa nuoren Anakin Skywalkerin 200 vuotta myöhemmin, hän on muuttanut mieltään radikaalisti.
Jedit tuhoutuivat monesta eri syystä – isoimpana syynä oli tietenkin Palpatinen juonittelu ja Kloonisodat – mutta yksi merkittävimmistä tekijöistä Jedien ns. henkiseen ja ideologiseen tuhoutumiseen oli se, että heistä tuli jyrkkä, tinkimätön järjestö, joka iskosti horjuviin jäseniinsä häpeää. Jos Jedit olisivat suhtautuneet Anakin Skywalkerin ongelmiin ja kipuun lempeämmin, ehkä Anakinin ei olisi tarvinnut kääntyä empaattiselta vaikuttavan Palpatinen puoleen hädässään. En sano, että oli vain Jedien syytä, että Anakin kääntyi pimeän puolelle – Anakinin ajoi hulluuteen monet eri asiat, mutta kaikkein eniten hänen omat valintansa – mutta jos Anakin olisi elänyt The High Republic -aikakaudella, ehkä hän olisi pärjännyt paremmin. Anakinin kohtelu Jedien osalta on hyvä esimerkki siitä, miten Jedit ovat kadottaneet itsensä ja sen, mikä teki heistä The High Republic -aikakaudella niin voimakkaita.
Kun yhdeksänvuotias Anakin tuodaan, episodi ykkösessä, Jeditemppeliin ensi kerran testattavaksi, hänelle sanotaan aika heti, että se, että hän suree äitiään ja tämän menetystä, on vaarallista, koska kaipuu ja menetyksen pelko johtaa pimeän puolelle. Jedeillä on pointtinsa, koska omistushaluinen rakkaus ja takertuminen ovat vaarallisia, mutta sanoa noin pienelle lapselle, joka on juuri joutunut jättämään kaiken tuntemansa ja ainoan häntä rakastaneen ihmisen taakseen, on julmaa. Ei ihme, että Anakinista kasvaa epäluottavainen, vetäytyvä ja tunteensa piilotteleva nuori mies: hänelle sanotaan heti, että tunteet tekevät Jedistä vaarallisen, heikon ja huonon.
Kun Anakin, episodi kakkosessa, näkee rakastamansa naisen, Padmén, putoavan aluksesta mahdollisesti kuolemaansa, hän vaatii kuskia pysäyttämään aluksen, mutta Obi-Wan estää häntä. Obi-Wan rakastaa Anakinia kuin veljeä, mutta jopa hän tuomitsee Anakinin tunteet jyrkästi tässä hetkessä. Sen sijaan, että hän yrittäisi rauhoitella selvästi kauhuissaan olevaa, pelokasta parikymppistä, hän huutaa tälle, että jos hän priorisoi Padmén yli heidän tehtävänsä: "You'll be expelled from the Jedi Order!" Jälleen kerran, Anakinin tunteet torpataan, hänet saadaan häpeämään kiintymyksiään ja häntä uhataan erottamisella tai pahuuden polulla. Obi-Wan on hyvä Jedi – mielestäni yksi parhaista ikinä – mutta hän on sisäistänyt aikakautensa opetukset.
Kun Anakin alkaa nähdä painajaisia Padmén kuolemasta episodi kolmosessa, hän pyytää Yodan apua. Hän ei kerro koko totuutta, mutta kertoo näkevänsä painajaisia, enneunia, hänelle tärkeän ihmisen kuolemasta. Yoda sanoo: "Rejoice for those around you who transform into the Force. Mourn them do not, miss them do not." Jälleen kerran, Yodalla on pointtinsa, mutta on ihan todella karmaisevan kylmää sanoa ihmiselle, joka juuri myönsi pelkäävänsä rakkaansa kuolemaa, että "Iloitse hänen kuolemastaan äläkä sure häntä, koska me kaikki kuolemme joskus". What the fuck, Yoda? Hän sanoo myös: "Train yourself to let go, of everything you fear to lose". The High Republic -ajan Jedit opettavat tätä samaa jäsenilleen, mutta he tekevät sen lempeästi, ystävällisesti ja toisiaan tukien. Yoda käskee Anakinia, ei yritä lähestyä tätä ihmisenä ja saa tämän tuntemaan olonsa vialliseksi ja yksinäiseksi.
Anidala vs. Obitine – kaksi esimerkkitapausta
Anakin Skywalkerin ja Padmé Amidalan rakkaustarina on traaginen, ja ajaa koko galaksin tuhoonsa. Anakin takertuu epätoivoisesti vaimoonsa ja on valmis uhraamaan kaiken – sielunsa, muut Jedit ja koko galaksin turvallisuuden – pitääkseen Padmén turvassa. Tehdessään kaiken Padmén vuoksi, hän menettää vaimonsa rakkauden ja sydämensä.
Obi-Wan Kenobin ja Satine Kryzen rakkaustarina (animaatiosarjassa Clone Wars) on myös traaginen, mutta toisin kuin Anakin, Obi-Wan ei anna rakkautensa tehdä hänestä itsekästä tai vaarallista, vaan hän seuraa Voiman kutsua, antaa Satinen mennä ja menettäessään Satinen julmasti, hän ei anna tuskansa ja kaipuunsa vääristää hänen sydäntään. Sen sijaan, Satinen murha vahvistaa Obi-Wanin halua taistella hyvän ja valon puolesta.
Anakinin ja Obi-Wanin rakkaustarinat peilaavat toisiaan monin paikoin – molempien rakastettu on pasifistinen, vahvatahtoinen poliitikko, molemmat tapasivat rakkaansa nuorina ja niin edespäin – mutta se, miten eri tavoilla miehet reagoivat suhteissaan kertoo loistavasti siitä, miten erilaisia Jedejä he ovat ja miten Obi-Wan on emotionaalisesti paljon stabiilimpi ja kypsempi kuin Anakin.
Obi-Wan seurasi Voiman kutsua nuorena, vaikka hän rakastikin Satinea ja päätti pysyä Jedinä. Kun he tapaavat uudelleen, heidän välillään on yhä tunteita, mutta Obi-Wan ei ole katkera menetetyistä mahdollisuuksista, koska hän teki oikean päätöksen. Satine kuolee hänen syliinsä – Darth Maulin murhaamana – mutta vaikka Satine viimeisillä hetkillään sanoo Obi-Wanille rakastaneensa tätä aina, Obi-Wan ei janoa kostoa. Hän tuntee tuskaa, kipua ja surua, mutta hän pysyy Jedinä. Rakkauden menetys inspiroi häntä olemaan entistäkin vahvempi valon soturi. Olen varma, että Obi-Wanin vahvuuden taustalla on se, että hänen mestarinsa, Qui-Gon Jinn, oli vakaa ja empaattinen, ja kasvatti Obi-Wanin jämerällä, mutta hellällä kädellä, ja se, että Obi-Wan oli vain pieni taapero tullessaan temppeliin. Hän on kasvanut Jedien oppien ympäröimänä ja sisäistänyt ne paremmin kuin Anakin, joka oli elänyt vuosia kahdestaan äitinsä kanssa kamalissa olosuhteissa.
Anakin kasvoi rakastettuna ja rakastaen, ja Jedien parissa hän tuli tuomituksi tästä. Padméssa hän löysi jonkun, joka salli hänen tuntea ja ilmaista tunteitaan, joten tietenkin Anakin, joka on kaivannut kuulumisen ja hyväksytuksi tulemisen tunnetta koko aikansa Jedien kanssa, takertui häneen epätoivoisesti. Anakinia rakkaus ei kuitenkaan tee paremmaksi ihmiseksi, koska hänen rakkautensa on läpeensä itsekästä. Hän on omistushaluinen, kiivas ja hän tappaa viattomia rakkautensa nimissä. Anakin on itsekkään rakkauden kauhukuva, kun taas Obi-Wan on epäitsekkään rakkauden ilmentymä. Myös Obi-Wanin rakkaus Anakinia itseään kohtaan, menee epäitsekkään, jedimäisen rakkauden puolelle: hän ei halua taistella Anakinia vastaan – hän pyytää Yodalta, ettei hänen tarvitsisi – mutta hän tekee silti velvollisuutensa ja päihittää tämän, jättää tämän kuolemaan. Anakinin tappaminen (no, hän luulee tappaneensa tämän Mustafarilla) tappaa osan Obi-Wanista, mutta hän tekee mitä Jedin täytyy, eli laittaa omat tunteensa syrjään ja ajattelee galaksin hyvinvointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti