En ole koskaan välittänyt sen kummemmin uudenvuodenlupauksista, niiden tekemisestä, seuraamisesta tai tavoittelusta. Toki, aina vuoden vaihtuessa mielessäni on häilynyt epämääräinen mielikuva uudesta minusta ja siitä, kuinka seuraava vuosi varmasti tuo mukanaan uusia, helpompia päiviä ja herään 1.1. aikaisempaa parempana versiona itsestäni, mutta – perin yllättävää – tätä ei ole koskaan tapahtunut. Vuoden vaihtuminen ei tosiasiassa muuta mitään. Se on vaan tavallista keskiyötä aavistuksen dramaattisempi hetki.
Mutta en silti ole täysin immuuni ajatukselle siitä, että uusi vuosi on uusi alku ja mahdollisuus aloittaa jotain ns. puhtaalta pöydältä. Siksi olen listannut tähän postaukseen joitain tavoitteitani vuodelle 2025. Jotkut niistä liittyvät harrastuksiini, kun taas jotkut ovat isompia, hyvinvointiini tai ystävyyssuhteisiini liittyviä juttuja. En aio piinata itseäni näillä "lupauksilla", mutta ehkä niiden kirjoittaminen ylös tänne blogiin auttaa minua pitämään ne paremmin mielessäni. Tosiasiassa en vaadi elämältäni paljoa. Vuonna 2025 haluaisin vain pysyä terveenä (henkisesti sekä fyysisesti), nähdä kavereitani, aloitella väitöskirjaani, lukea ja katsoa hyviä tarinoita, ja nauttia arjestani.
- Lue vihdoinkin se hemmetin Aeneaan taru! Vergiuliuksen eepoksen lukeminen oli viime vuonna tavoitelistallani, mutta en tullut lukeneeksi sitä. Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä sen! Olen lukenut muut antiikin isot eepokset – Iliaan ja Odysseian – ja vaikka mielestäni ihmisten ei pitäisi tuntea häpeää siitä, etteivät ole lukeneet tiettyjä teoksia, näin vannoutuneena antiikkifanina tunnen hieman nolostusta siitä, että Aeneaan taru on istunut lukemattomana hyllyssäni näin pitkään.
- Ala käydä taas terapiassa! Olen käynyt terapiassa jo vuosia, mutta en ole aikoihin käynyt tasaisesti terapeuttini luona (olen käynyt silloin kun siltä on tuntunut ja kun minulla on ollut siihen varaa). Viimeiset pari kuukautta ovat kuitenkin olleet hyvin hankalia ja olen kärsinyt pahoista masennus- ja ahdistuskausista. Haluan siksi palata säännölliseen terapiaan. Se vie aikaa ja rahaa, ja, let's face it, omista ongelmista jutteleminen on kerrassaan masentavaa (ironic, I know), mutta se auttaa.
- Lue monipuolisesti ja monimuotoisesti! Tällä tarkoitan, että haluan varmistaa, että a) en lue pelkästään Yhdysvalloista tai läntisestä Euroopasta kotoisin olevia kirjailijoita, b) luen queerkirjailijoita, c) testaan eri genrejä ja d) luen romaanien lisäksi myös sarjakuvia, runoutta ja näytelmiä. Luen mielestäni jo ihan suhteellisen monipuolisesti, mutta haluan tietoisesti välttää jumiutumasta vain tietynlaisten kirjojen tai kirjailijoiden äärelle.
- Yritä olla edes hieman sosiaalisempi! On kovin hankalaa olla sosiaalinen sekä masentunut ja syvästi ahdistunut pieni otus. Haluaisin kuitenkin priorisoida vuonna 2025 ystävyyssuhteeni ja viettää enemmän aikaa kavereideni kanssa, koska minulla on paha tapa vaan jäädä jumiin kotiini ja muhia omassa yksinäisyydessäni sen sijaan, että tekstaisin kavereilleni ja ehdottaisin hengailemista. En vaadi itseltäni suuria – tiedän, ettei minusta koskaan tule mitään sosiaalista bilehilettä – mutta jos olisin edes hieman aktiivisempi, olisin tyytyväinen.
- Katso enemmän leffoja ja TV-sarjoja! Rakastan elokuvia ja televisiosarjoja, mutta minun on usein hankalaa aloittaa katsomaan mitään yksikseni. Tämä on erityisen ongelmallista siksi, että asun itsekseni. Minulla on suoratoistopalvelujen listoilla ja omassa DVD-hyllyssäni lukemattomia elokuvia, jotka haluaisin nähdä, mutta katsomisen sijaan päädyn usein vaan selailemaan YouTubea tai lukemaan kirjoja. Sarjoja, jotka haluaisin tänä vuonna vihdoinkin katsoa ovat mm. House of the Dragon, The Last of Us ja Spartacus. Leffalistallani puolestaan ovat mm. Challengers, The Ballad of Songbirds and Snakes, The Color Purple -musikaali, Saltburn ja All of Us Strangers.
- Aloita uusia kirjasarjoja ja lopettele keskeneräisiä sarjoja enemmän! Minulla on paha tapa sekä hillota kirjasarjojen ykkösosia hyllyssäni, koska sarjojen aloittaminen tuntuu välillä liian stressaavalta että vältellä sarjojen lopettamista, koska sekin tuntuu hankalalta (#justanxietythings). Toisaalta rakastan kirjasarjoja, koska saan viettää minulle rakkaiden hahmojen parissa enemmän aikaa kuin vain yhden kirjan verran. Haluan siis koettaa olla antautumatta oudoille ahdistuksilleni ja sukeltaa rohkeasti sarjojen maailmoihin sekä uskaltautua sanomaan hyvästit minulle tärkeille sarjoille lukemalla niiden viimeiset osat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti