Found family -tarinat, kuten nimestä voi varmaan jo päätellä, kertovat ihmisistä, jotka löytävät toisistaan perheen. Nämä perheet muodostuvat vain ystävyyden ja rakkauden pohjalta, eikä biologian ja sukulaisuuden. Osa ihmisistä saattaa toki olla sukua toisilleen, mutta biologia ei ole perhettä määrittelevä tekijä.
Tässä postauksessa olisi esiteltynä viisi teosta, jossa löydetyn perheen ideaa käsitellään mielestäni mukavasti. Tarjolla on fantasiaa, lastenkirjallisuutta, nuortenkirjallisuutta ja yksi sarjakuva.
Found family on yksi suosikkitroopeistani. Minusta tarinat kaikenlaisista perheistä – biologisista sekä löydetyistä – on aina kivaa. Mielestäni myös ajatuksessa, että ihminen voi elämänsä aikana löytää monenlaisia perheitä, on jotain todella kaunista. Jos biologinen perheesi ei ole rakastava tai hyvä sinulle, voit löytää ja tehdä oman perheesi ystäviesi kanssa.
1. Talo taivaansinisellä merellä (TJ Klune)
Taikavoimia omaavien lasten asioita hoitava järjestö lähettää säntillisen ja yksinäisen Linus Bakerin salaiselle tehtävälle. Marsyasin saarella hän saapuu orpokotiin, jossa asuu mitä eriskummallisia lapsia. Yksi heistä on itse Antikristus. Linuksen tehtävänä on selvittää voivatko lapset, erityisesti Antikristus (jota kutsutaan enimmäkseen Lucyksi), aiheuttaa tuhoa. Saarella oleillessaan Linus kuitenkin päätyy kuitenkin kiintymään näihin outoihin lapsosiin sekä heidän hoitajaansa, komeaan Arthuriin.
Talo taivaansinisellä merellä on suureen suosioon noussut romaani ja syystäkin. Se on uskomattoman herttainen ja hurmaava teos, juuri sellainen, jota kannattaa lukea sateisen illan tai huonon päivän piristykseksi. Lasten ja Arthurin pieni perhe, jonka osaksi Linus lähes vahingossa ajautuu, oli niin, niin suloinen. Muistan virnistelleeni kirjaa lukiessani jatkuvasti, koska kaikki heidän leikkinsä, retkensä ja oppituntinsa olivat niin ihanaa luettavaa.
Found family -tarinat ilahduttavat minua erityisesti silloin, kun kyseessä on ryhmä ihmisiä – tai, tämän kirjan tapauksessa, olentoja – joiden ei ehkä olettaisi rakastavan toisiaan. Yksi hahmoista on Antikristus – hänen ei varmaankaan olettaisi olevan veljellinen hahmo orpokodin muille lapsille ja synkän huumorinsa takana rakkautta kaipaava lapsi. Talo taivaansinisellä merellä käsitteleekin ennen kaikkea ennakkoluulojen murtumista, rakkauden löytämistä yllättävistä paikoista ja sitä, kuinka, jos avaat sydämesi ja kohtaat toisen avoimin sydämin, voit oppia ymmärtämään heitä.
2. Birds of Prey: End Run & Birds of Prey: The Death of the Oracle (Gail Simone)
DC:n naissupersankaritiimiä Birds of Preytä seuraavat sarjakuvavolyymit Birds of Prey: End Run ja Birds of Prey: The Death of the Oracle yhdistävät mielestäni upealla tavalla supersankaritarinoille tyypilliset jutut – taistelut, takaa-ajot, supervoimat ja jännityksen – ja aidonoloisen kertomuksen naljailevien ystävysten ryhmästä. Tässä sarjiksessa tiimiin kuuluvat Barbara Gordon (Oracle-roolissa), Black Canary, Huntress ja Lady Blackhawk.
Supersankarointi oli tässä tarinassa hauskaa ja pidin sarjan isommasta juonesta, mutta ehdottomasti sen parasta antia oli tiimin naisten väliset suhteet. Birds of Prey on kokoelma mielenkiintoisia persoonia, ihmisiä, joilla on erilaiset motiivit ja taustatarinat – esimerkiksi Zinda, eli Lady Blackhawk, on flirttaileva ja rento toisen maailmansodan aikainen pilotti, joka on päätynyt meidän aikaamme, ja Helena Bertinelli eli Huntress on väkivaltaisuuteen taipuvainen yksinäinen susi, joka vasta opettelee ryhmässä toimimista ja heikkouden näyttämistä. Naisten välinen ystävyys tuntuu aidolta – he piikittelevät toisiaan hauskasti, he haastavat toisiaan, he tekisivät mitä vain toistensa puolesta ja he tuntevat toistensa heikot kohdat ja vahvuudet.
Eräs koskettavimpia lainauksia tästä sarjasta oli Huntressin pohdinta siitä, ettei hän ehkä kenties enää ole yksin maailmassa – ja, että ehkä tämä on vain hyvä asia: "Maybe I am loved. Maybe I am needed. I used to be a loner. Now I have a pack." Nämä naiset eivät ole koko ajan yhdessä – sarjakuvan alussa Barbara joutuu kutsumaan heidät kaikki takaisin yhteen, koska kaikki ovat omilla tahoillaan – mutta heidän välillään vallitsee todellinen, syvä ystävyys.
3. Matilda (Roald Dahl)
Matilda on herttainen, paikoittain ahdistava ja ankea, huumorilla höystetty kertomus vanhempiensa vihaamasta lapsinerosta, Matildasta, joka aloittaa koulunkäynnin ja ajautuu sotaan koulun pahaa rehtoria, julmaa Agatha Trunchbullia vastaan. Koulussa hän tapaa neiti Honeyn, lempeän ja yksinäisen opettajan. Neiti Honeysta Matilda löytää sen, mitä hän ei ole koskaan aiemmin todella kokenut: vanhemman rakkauden.
Matildan ja neiti Honeyn tarina on ehtaa found familya, vieläpä juuri sellaista josta minä todella pidän. Minusta on ihanaa nähdä yksinäisten, elämän murjomien ihmisten löytävän toisensa ja valitsevansa toisensa perheekseen. Matilda on ilahduttava hahmo myös omillaan – hän on nokkela, rohkea, itsevarma ja uhmakas, ja kouluun astellessaan, hän tuo mukanaan muutoksen aallon. Neiti Honey on myös herttainen hahmo. Hän on hyvä ja omistautunut opettaja, turvasatama lapsille, joita kouluun meneminen karmean rehtorin takia pelottaa.
Matildasta on tehty kaksi adaptaatiota: vuoden 1996, Danny DeViton ohjaama Matilda, ja vuoden 2022, Matthew Warchuksen ohjaama Matilda the Musical (löytyy Netflixistä). Elokuvat kertovat saman tarinan hiemalla omalla tavallaan, mutta mielestäni molemmat ovat loistavia. Jos siis haluat nautiskella Matildan tarinan ja siinä olevan ihanan found family -kertomuksen mieluummin TV-ruudullasi, voit valita vapaasti kumman tahansa: jokatapauksessa, leffakokemuksesi tulee olemaan koskettava ja ilahduttava.
4. The Undetectables (Courtney Smyth)
Courtney Smythin esikoisteos The Undetectables kertoo amatööriyksityisetsivien ryhmästä, jotka saavat tehtäväkseen ratkaista sarjan hämmentäviä murhia, joka päätyykin olemaan osa suurta, koko maagista yhteiskuntaa uhkaavaa juonta. Lapsuudenystävät, kroonisesti sairas, elämäänsä turhautunut Mallory, ötököistä kiinnostunut Cornelia ja flirttaileva taiteilija Dianan, tarttuvat tähän tilaisuuteen todistaa kykynsä – heillä on tätä ennen ollut vain yksi tapaus, eivätkä he saaneet sitäkään selvitettyä. Tapauksen uhri, aave Theodore, hengailee heidän kanssaan ryhmän epävirallisena jäsenenä.
The Undetectables oli hauska maaginen seikkailu (se sijoittuu meidän maailmaan, mutta versioon maailmastamme jossa on magiaa ja taikaolentoja, kuten vampyyreja ja noitia), mutta parasta siinä oli mielestäni kolmen keskeisen naisen ja heidän aaveystävänsä muodostama porukka. Erityisesti Malloryn ja Theodoren hellä, huolehtivainen ystävyys kosketti minua: heidän kohtauksensa olivat suosikkejani. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa – Dianalla on laajat sosiaaliset verkostot ja hänellä on luova, taiteellinen mieli, kun taas Mallory on viettänyt vuosia opiskellen, kotona sairastaessaan, rikosteknologiaa, ja niin edespäin – ja oli hauskaa seurata, miten jokaista heistä tarvittiin tämän sarjamurhaajan tapauksen selvittämiseksi.
The Undetectables on ensimmäinen osa sarjassa, jonka jatko-osa julkaistaan vuoden 2024 syyskuussa. Joten jos sinua innostaa ajatus värikkään kaveriporukan seuraamisesta heidän ajautuessaan vaarallisiin ja taianomaisiin seikkailuihin ratkoessaan rikoksia, testaa tätä kirjaa. Ja lopuksi, kuka voisi vastustaa tätä taglinea: "Be gay. Solve Crimes. Take naps."
5. The Inexplicable Logic of My Life (Benjamin Alire Sáenz)
Benjamin Alire Sáenzin teos The Inexplicable Logic of My Life on perheen ja ystävyyden ylistys. Keskiössä on nuori poika, Sal, jonka elämä ajautuu myllerrykseen hänen kasvaessaan, hänen rakkaan mumminsa sairastuessa ja hänen ystävyyssuhteidensa muuttuessa. Teoksessa käsitellään kasvukipuja, surua, menetystä ja perheen merkitystä.
Tässä teoksessa etusijalla on Salin läheinen suhde hänen adoptioisäänsä Vicenteen ja tämän äitiin, Mima-mummiin, sekä hänen ystävyytensä Sam-nimisen tytön kanssa. Sen lisäksi, että kirjassa korostetaan sitä, ettei adoptiovanhemmuus tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta tai aitoa vanhempaa, niin olennaiseksi teemaksi nousee myös se, että joskus ystävät voivat olla yhtälailla perhettä. Samin ja Salin ystävyys on syvä ja kaunis, ja he todella ovat sisaruksia, vaikka heidän välillään ei ole mitään biologista linkkiä. Sam, jonka kotiolot ovat kovin kaaottiset, löytää myös Vicentestä isähahmon, johon luottaa ja tukeutua.
Benjamin Alire Sáenz on hyvin tunnettu kirjailija, mutta valitettavasti tämä kirja ei tunnu saaneen niin paljon huomiota, kuin esimerkiksi hänen jättihittinsä Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe. Vaikka rakastankin Arin ja Danten rakkaustarinaa, minulle The Inexplicable Logic of My Life on aina ollut Alire Sáenzin teoksista rakkain. Se on hellä ja empaattinen, ja se, miten siinä käsitellään perheen monimuotoisuutta, on ihastuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti