Tänään haluan kertoa teille Leigh Bardugon Grishaversumin – Shadow and Bone -trilogia, Six of Crows -duologia ja King of Scars -duologia – parhaimmista mieshahmoista. Tämän listan tekeminen ei ollut helppoa, koska sarja on täynnä ikimuistoisia ja minulle hyvin rakkaita hahmoja. Postauksen kuvat ovat Netflixin Shadow and Bone -sarjasta, mutta tässä postauksessa puhun pelkästään alkuperäisistä kirjoista, en siitä, miten hahmot esitettiin adaptaatiossa.
1. Kaz Brekker
Kaz Brekker, Ketterdamin rikollispomo ja kaikkien pelkäämä hirviö, ei ole pelkästään yksi Leigh Bardugon parhaista hahmoista vaan yksi parhaimmista mieshahmoista, jonka olen ikinä kohdannut missään fantasiaromaanissa. Hän on todellinen antisankari, kamala ja kiero, ja juuri sitä rakastan hänessä. Kaz ei ole hyvä ihminen, hän on tehnyt kamalia asioita, hän on kostonhimoinen, töykeä, ilkeä ja pisteliäs, valmis huijaamaan lähes ketä tahansa. Kazin kivenkova kuori alkaa kuitenkin hiljalleen Six of Crows -duologian aikana murtua. Hyvin, hyvin hiljalleen, mitä arvostin – olisi ollut kovin epäuskottavaa jos yhtä syvästi traumatisoitunut ja lukkiutunut mies olisi kahden kirjan aikana muuttunut avoimeksi kirjaksi.
Ja puhuttaessa Kazin traumoista – voi herranjestas. Hänen taustatarinansa on yksi Grishaversumin brutaaleimpia ja, ihan rehellisesti sanottuna, kuvottavimpia. Aina kun ajattelinkin häntä pikkupoikana hautautuneena kaikkien niiden ruumiiden alle, saan kylmiä väreitä. Bardugo pureutuu hänen henkisiin arpiinsa hyvin koskettavalla tavalla, näyttäen miten traumat voivat kovettaa ihmistä, tehdä tästä kylmän ja julman. Kaz on hahmo, joka saattaa raivostuttaa ihmisiä jääräpäisyydellään ja kyvyttömyydellään ilmaista tunteitaan, ja jopa kauhistuttaa lukijaa sillä miten pitkälle hän on valmis menemään, mutta lukija ei voi olla tunteeton häntä kohtaan. Teki hän mitä tahansa, Bardugo antaa meille eväät ymmärtää häntä.
Kazin hahmossa on kuitenkin tiettyä toiveikkuutta. Vaikka hän on kokenut kauheita, päättänyt elää elämänsä vain itseään, kostoaan ja rahaa ajatellen ja vaikka hänen traumaattiset kokemuksensa ovat tehneet hänestä lähes kyvyttömän rakentaa suhteita, hän pystyy silti kaivamaan itsestään voimia ja tahtoa olla Inejin rakkauden arvoinen. Hän ei ole hyvä tunteissa, läheisyydessä tai rehellisyydessä, mutta Inejin vuoksi hän haluaa yrittää. Se heidän rakkaudessaan onkin minusta koskettavinta: se saa heidät molemmat haluamaan yrittää toipua ja parantua kokemistaan kolhuista.
2. Nikolai Lantsov
Ahh Nikolai, ihana kaappari-prinssi-demonikuningas -kultaseni! Nikolai Lantsov on sanan "hurmaava" ruumiillistuma. Hän on hauska, letkeä, rento, nerokas ja hemmetin karismaattinen, sellainen hahmo, joka sulattaa kaikkien sydämet kultakiharoillaan, huumorillaan, sitkeällä optimismillaan ja kyvyllään ratkoa mikä tahansa hänen eteensä asetettu ongelma. Lisäksi, maailmassa, joka on täynnä korruptoituneita ja julmia hallitsijoita, Nikolai on myös prinssi (myöhemmin kuningas) joka aidosti välittää maastaan ja kansalaisistaan. Hän on myös aikamoinen teknologianörtti, mikä on kerrassaan herttaista.
Nikolain suhde asemaansa Ravkan puolustajana on mielenkiintoinen. Ravka on Nikolain suuri rakkaus, se, jonka puolesta hän on taistellut ja ollut valmis antamaan henkensä nuoreta pojasta saakka. Hän haluaa olla parempi kuningas kuin kamala isänsä ja palauttaa Ravkan loistoonsa, niin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin henkisestikin. Ravka on elänyt pohjamudissa kauan ja Nikolai edustaa uusia tuulia ja mahdollisuuksia. Bardugo pohdiskelee Nikolain kautta myös paljon sitä, millaista on olla hyvä hallitsija Grishaversumin kaltaisessa sotaisassa maassa ja mitä hallitseminen vaatii ihmiseltä. Nikolai viettää suurimman osan kirjoista vetäen roolia, ollen juuri sitä mitä hänen sillä hetkellä täytyy olla, ja se vaatii veronsa: hän ei saa olla oma itsensä. Mitä hän edes on ilman Ravkaa? Voiko hän koskaan tehdä mitään vain koska itse haluaa sitä?
Nikolaista on pakko sanoa vielä sen verran, että hän on myös yksi saagan romanttisimpia heppuja. Hänen lausahduksensa hänen rakkautensa kohteelle King of Scars -duologiassa ovat kerrassaan häkellyttäviä kauneudessaan ja tunteikkuudessaan. Hän on aina kaunopuheinen mies, mutta kaikkein kauneimmillaan hänen sanansa ovat silloin, kun hän sanoo ne täydellä sydämellä, eikä vain jotain saavuttaakseen.
3. Wylan Van Eck
Wylan Van Eck on minulle Grishaversumin samaistuttavin hahmo. Haluaisin olla itsevarma ja rento kuten Nina Zenik, mutta tosiasiassa olen paljolti kuten Wylan. Samaistun hänen kyvyttömyyteensä nähdä omia vahvuuksiaan, hänen pohjamudissa rypevään itsetuntoonsa ja siihen, miten hän on koko ajan hieman hukassa. Onneksi en ole sentään Wylanin lailla ajautunut kaupunkini synkimpiin rikollispiireihin ja joutunut mukaan mahdottomalle ryöstöretkelle maailman tarkimmin vartioituun linnakkeeseen.
Wylan on hauska hahmo, koska vaikka hän on Korppien tiimin vauva, se, jota kaikki haluavat suojella, hän on myös omalla tavallaan savage ja aikamoisen kova tyyppi. Hän voi vaikuttaa herttaiselta ja viattomalta, mutta älkäämme unohtako, että hän myös ehdotti, Jesperin sanottua ettei aio ampua nukkuvia vartioita, että he voisivat vain herättää heidät. Wylan on myös ihanan hapan ollessaan kiukkuinen – tämä on jälleen yksi piirre hänessä johon samaistun, minäkin olen vihoitellessani naseva ja sarkastinen, en avoimesti raivoava tai tunteitani huutamalla purkava tyyppi. Hänet esitetään turhan usein fandomissa puhtaana, viattomana pulmusena, joka ei ole koskaan ajatellutkaan mitään pahaa. Excuse me, Wylan on kunnon little shit sille päälle sattuessaan!
Leigh Bardugo tekee loistavaa työtä Wylanin lukutaidottomuuten käsittelyssä – hän vangitsee todella hyvin sen häpeän, jota monet tällaisista häiriöistä tai ongelmista kärsivät kantavat. Minulla oli/on puhevika, joten tiedän miltä tuntuu hävetä sitä, ettei pysty tekemään jotain muille päivänselvää ja tavallista (jälleen yksi asia, johon Wylanissa samaistun). Wylanin tarina on koskettava kertomus itsevarmuuden löytämisestä, pahoinpitelystä toipumisesta ja siitä, miten oman paikan ja perheen voi joskus löytää mitä oudoimmista paikoista.
4. David Kostyk
David Kostyk on yhtä aikaa yksi Grishaversumin nerokkaimmista sekä noloimmista hahmoista. Hänen aivonsa pursuaa uusia ideoita, suunnitelmia ja keksintöjä, mutta hän ei myöskään tiedä ollenkaan miten toimia ihmisten kanssa. Pidän Davidissa siitä, miten tarina ja sen hahmot syleilevät häntä juuri sellaisena kuin hän on: hän voi olla poissaoleva, töksähtelevä ja monien mielestä kummallinen, mutta hänen annetaan olla mitä hän on. Hänen ei tarvitse muuttua sosiaaliseksi helmeksi tai cooliksi ollakseen tärkeä hahmo ja olennainen liittolaisilleen.
David on Shadow and Bone -trilogiassa ja King of Scars -trilogiassa hyvin olennainen hahmo – hän keksii suurimman osan laitteista ja apuvälineistä, joita hahmot käyttävät. Hänen kekseliäisyytensä ja neroutensa kuitenkin kostautuu ja hänen (kuten monen meidän oman historiamme tieteilijän) keksintönsä aseistetaan, monesti ilman, että hän sitä edes tajuaa. Hän on luomisvimmassaan niin keskittynyt tieteeseen ja keksimisen riemuun, että hän unohtaa todellisen maailman ja ihmisten kierouden. Davidista tulee kirjojen edetessä ja sodan syttyessä järjen ja maltillisuuden ääni – se, joka kysyy "Olemmeko menneet liian pitkälle?" ja "Kuinka paljon tuhoa voimme tehdä ennen kuin olemme yhtä pahoja kuin vihollisemme?" Hän ei halua, että kaikki hänen keksintönsä johtavat aina vaan tuhoon ja verenvuodatukseen.
Davidissa hurmaavaa on myös hänen omanlaisensa herttaisuus ja romanttisuus. Hän ei osaa pitää hienoja puheita tai tehdä suuria romanttisia eleitä kuten Nikolain kaltaiset hurmurit, mutta hän näyttää rakkautensa omalla tavallaan. Hänen ja Genyan romanssi on yksi Grishaversumin suloisimpia.
5. Matthias Helvar
Matthias Helvar on hahmo, joka repii lukijaa kahtaalle mitä parhaimmalla tavalla. Hän aloittaa sarjan miehenä, josta on hankala pitää – hän on omaksunut kansansa misogynistiset, rasistiset ja väkivaltaiset ideologiat, ja hänet on koulutettu jahtaamaan viattomia grishoja – mutta Six of Crows -duologian edetessä, hän varastaa lukijan sydämen, koska hän ei ole pohjimmiltaan paha mies. Hän on esimerkki siitä, miten hyvä ihminen voidaan korruptoida ja miten häntä voidaan manipuloida ja aivopestä tekemään kammottavia asioita.
Matthiaksen tarina on upea kertomus henkisestä vapautumisesta, totuuden löytämisestä ja oman identiteetin uudelleenrakentamisesta. On upeaa seurata, miten hän pikkuhiljaa oppii näkemään maailman uusin, avoimemmin silmin ja hyväksymään, että hänen rakastama kotimaansa on rakentunut julmien, sortavien järjestelmien ja instituutioiden varaan. Hänen rakkautensa Ninaan, naiseen jonka kaltaisia hänet kasvatettiin vihaamaan, on lähtölaukaisu tälle kehitykselle, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Mitä enemmän Matthias näkee maailmaa, sitä enemmän hän tajuaa kuinka paljon hänelle valehdeltiin.
Kutsun Matthiasta "a knight in shining armour that was raised wrong". Hänessä yhdistyy kiehtovasti urhea, ikiuskollinen soturi ja fanaattinen kiihkoilija. Matthias on mielestäni hyvä muistutus siitä, että kaikki ihmiset, jotka uskovat kamaliin asioihin eivät ole 100% pahoja ihmisiä ja, että jopa syvällä vihassa rypeneet ihmiset voivat muuttaa elämänsä ja valita olla parempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti