Lin-Manuel Mirandan musikaali Hamilton on yksi suosikeistani. Olen iso musikaalien ystävä ja olen niitä jokusen nähnyt. Hamilton on ehdottomasti yksi parhaimmista musikaaleista, joita olen koskaan nähnyt. Sen musiikki on lumoavaa ja mukaansatempaavaa, ja vaikka tarinan USA:n ensimmäisen valtiovarainministerin elämästä voisi olettaa olevan tylsä, on Hamiltonin tarina koskettava, jännittävä ja täynnä käänteitä.
Tänään haluan osoittaa rakkauteni tälle mestariteokselle tekemällä YouTuben maureenkeavyn Hamilton-aiheisen kirjatagin. Olen suomentanut kyssärit itse. Poistin yhden kohdan (You'll Be Back – Sassiest villain) koska en kerrassaan keksinyt siihen hyvää vastausta!
HUOM! Kohta 4 sisältää spoilereita Sebastian Faulksin kirjasta Birdsong, kohta 5 spoilaa Madeline Millerin The Song of Achillesin ja kohta 7 spoilaa C.S. Pacatin Dark Rise -teoksen ison twistin!
1. "The Room Where it Happens" – Book world you would put yourself in / Kirjamaailma, jossa haluaisit olla
Jos minulle luvattaisiin että selviäisin hengissä ja pääsisin halutessani pois, haluaisin kyllä kovasti nähdä George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -saagan Westeros-maailman. Haluaisin erityisestä vierailla Tyrellien ja Martellien alueella (Lakeus ja Dorne), koska ne vaikuttavat Westerosin kauneimmilta alueilta. Haluan kuitenkin painottaa, etten missään nimessä haluaisi asua tässä maailmassa. En usko, että selviäisin kovinkaan kauan hengissä.
2. "The Schuyler Sisters" – Underrated female characters / Aliarvostettuja naishahmoja
Homeroksen eepos Ilias mielletään useimmiten tarinaksi sotureista, sankareista ja kuninkaista. Ja kyllähän se sitä on – suurin osa eepoksesta on taistelua, kuninkaitten ja sotajohtajien keskusteluja, ja niin sanottua miesmähinää. Mutta Ilias ei ole pelkästään tätä! Achilleksen vihaa, joka toimii lähtölaukauksena Iliaalle, ei olisi ilman Briseis-nimistä orjatarta, joka joutuu keskelle kahden sankarin välistä egojen mittelöä. Koko Troijan sotaa ei ehkä olisi ilman Helenaa, jonka muutamat esiintymiset ovat koko eepoksen tunteikkaimpia hänen katsoessaan sotimista, pohtiessaan omaa rooliaan sodan katalyyttina ja purkaessaan suruaan. Troijan sankarin Hektorin vaimo Andromakhe on toinen emotionaalinen ydin eepokselle: hänen ja Hektorin kohtaukset heidän poikansa kanssa muistuttavat lukijalle/kuuntelijalle miksi nämä ihmiset taistelevat, ketkä odottavat heitä ja kuinka sota koskettaa myös niitä jotka eivät taistele, esimerkiksi naisia. Iliaan naisia ei todellakaan saa unohtaa eikä heidän merkitystään aliarvioida.
3. "My Shot" – A character that goes after what they want and doesn't let anything stop them / Hahmo, joka tavoittelee haluamaansa eikä anna kenenkään tai minkään asettua heidän tielleen
Suositun ja rakastetun mangan, Death Noten, päähenkilö Yagami Light on ehdottomasti hahmo, joka tekee mitä haluaa eikä anna kenenkään häntä häiritä. Hänen kunnianhimoinen matkansa kohti maailmaa, jonka hän uskoo luovansa ja jonka jumalana hän näkee itsensä, on täynnä kiemuroita ja esteitä, mutta hän tavoittelee haluamaansa kylmällä päättäväisyydellä. Light lähtee siis luomaan Death Noten – vihon, johon kirjoittamalla voit aiheuttaa kenen tahansa kuoleman (tiettyjen sääntöjen raameissa) – avulla maailmaa ilman pahuutta ja rikollisuutta. Lightin idealistiset päämäärät unohtuvat kuitenkin ajan kanssa muiden prioriteettien ottaessa niiden paikan. Lightia jahtaava nero L on yhtälailla putkiaivoinen päättäväisyydessään, eikä hänkään anna liiallisen moraalisen pohdinnan tai turhan pehmoilun estää häntä.
4. "Stay Alive" – A character you wish was still alive / Hahmo, jonka toivoisit olevan vielä elossa
Yksi kuolema, joka todellakin satutti minua ja tuntui (ihan tarkoituksella) niin turhalta, oli Michael Weirin kuolema Sebastian Faulksin ensimmäisen maailmansodan sotilaista kertovassa romaanissa Birdsong. Tosiaan, mielestäni Weirin kuoleman kuuluukin tuntua turhalta ja julmalta, koska sitä sota on – turhaa ja julmaa kuolemaa ja tappamista – mutta olen silti siitä ikuisesti hapan. Michael oli lempparini koko kirjassa.
5. "Burn" – The most heartbreaking end to a relationship you've ever read / Sydäntäsärkevin päätös parisuhteelle, jonka olet koskaan lukenut
En voi hyvällä omatunnolla vastata tähän millään muulla kirjalla kuin Madeline Millerin kirotulla (mutta ah, niin upealla) The Song of Achilles -teoksella. En muista, että mikään toinen kirja olisi onnistunut hajottamaan minut niin totaalisesti. Tiesin, että Patroclus tulisi kuolemaan ensimmäisenä ja, että Achilles tulisi murtumaan tyystin, mutta se ei tehnyt noiden lukujen lukemisesta yhtään helpompaa. Patrocluksen kuolema Achilleksen haarniskassa on kamala kohtaus missä tahansa versiossa tästä myytistä, mutta Millerin teoksessa se on ehdottomasti pahin, koska kirja on ensisijaisesti Patrocluksen ja Achilleksen rakkaustarina. Millerin päätös kertoa tapahtumat Patrocluksen kuoleman jälkeen Patrocluksen hengen näkökulmasta oli erityisen julmaa (mutta ah, niin nerokasta) koska lukija joutui näkemään Patrocluksen silmin Achilleksen verenhimoiseen kostonhimoon yltyvän tuskan. Joo, kirjan lopussa he saavat toisensa manalassa, mutta hittolainen, että sitä edeltävät parikymmentä sivua särkevät.
6. "The Reynolds Pamphlet" – A book with a twist that you didn't see coming / Kirja, jonka juonenkäännettä et osannut odottaa
C.S. Pacatin Dark Rise oli totaalinen mindfuck. En osaa sitä muuten kuvata. Kirjan loppuhuipennussa matto repäistiin useampaan otteeseen lukijan jalkojen alta – isoin ja järisyttävin paljastuksista oli se, ettei tarinan päähenkilö Will olekaan muinaisen pelastajan jälkeläinen ja siten tarinan puhtoinen sankari, vaan kirjan maailman muinainen suuri pahis uudelleensyntyneenä. Luin kirjan uudelleen kakkososaa odotellessa, ja nyt kun tiesin totuuden Willistä, kirjan tarina tuntui aivan uudelta. Oli huvittavaa lukea teos nyt ja tajuta kuinka totaalisesti olin missannut tai väärinymmärtänyt monet Pacatin nerokkaista vihjauksista.
7. "Non-stop" – A series you marathoned / Sarja, jonka maratoonasit
C.S. Pacatin Captive Prince -trilogia. Ensimmäisen kirjan luin parissa päivässä, ja kun sain kakkos- ja kolmososan käsiini, tykitin ne molemmat kahdessa vuorokaudessa. Trilogian kirjat eivät ole kovinkaan paksuja, Pacatin kirjoitustyyli on hyvin helppolukuista ja tarina oli todella koukuttava, joten uppouduin siihen tyystin. Haluan joskus lukea sarjan vähän rauhallisemmalla tahdilla, koska kakkos- ja kolmososa sekoittuvat mielessäni aika pahasti, koska luin ne niin lyhyessä ajassa. Pidän Captive Prince -trilogiasta kovasti – se ei paikoittain rajun sisältönsä takia sovi kaikille, mutta mielestäni se on mainio!
8. "Satisfied" – Favorite book with multiple POVs / Suosikkikirjasi, jossa on monia näkökulmia
En minä nyt mitenkään osaa valita parasta kirjaa, jossa on monia näkökulmia. Lähes kaikissa lempiteoksissani on useita kertojia! Vastaan tähän sen sijaan kirjalla, joka mielestäni hyödyntää useaa näkökulmaa kiinnostavalla tavalla. Kate Quinnin toisen maailmansodan aikaan sijoittuva Metsästäjätär seuraa kolmea eri hahmoa, joista osan näkökulma liikkuu eri aikajanalla, mutta jotka kaikki lopulta kietoutuvat yhteen kertomaan yhden koherentin, upean ja koskettavan tarinan. Metsästäjättären parhaimpia puolia on juuri sen näkökulmien monipuolisuus ja se, kuinka erilaisen näkökulman tähän aikakuteen kukin hahmo antaa: Nina on kovapintainen neuvostoliittolainen lentäjäpommittaja, Ian on emotionaalisesti etäinen ja kovia kärsinyt entinen sotakirjeenvaihtaja joka viettää päivänsä sodan jälkeen metsästäen natseja, ja Jordan valokuvaajan ammatista unelmoiva jenkkityttö, jonka elämä mullistuu uuden äitipuolen myötä. Myös se, miten eri tavoilla tietyt hahmot esittäytyvät kussakin näkökulmassa on mainiota luettavaa.
9. "Who Lives, Who Dies, Who Tells Your Story" – A book/series you feel like will be remembered throughout history / Kirja/sarja, jonka uskot jäävän historiaan
Angie Thomasin The Hate U Give oli jättihitti heti ilmestyessään ja se synnytti todella paljon keskustelua. Kirja kertoo teini-ikäisestä, tummaihoisesta Starrista, joka todistaa valkoihoisen poliisin murhaavan hänen hyvän ystävänsä, toisen tummaihoisen teinin. Kirjassa käsitellään Yhdysvaltojen rasistista poliisi- ja oikeusjärjestelmää, kapinointia ja mielenosoitusta, ja Starrin kokemuksia koulunsa liki ainoana tummaihoisena opiskelijana, traumaattisesta kokemuksesta toipuvana nuorena ja naisena, joka joutuu mediakohun keskelle ja löytää äänensä. Olen aika varma, että THUG:ista tulee osa (nuorten)kirjallisuuden historiaa ja, että se tullaan muistamaan yhtenä aikakautensa merkkiteoksina.
BONUSKYSYMYKSIÄ! Näitä ei ole alkuperäisessä tagissa – löysin ne Sam's Cozy Corner -kanavan videosta! Jätin guilty pleasure -kysymyksen pois, koska minulla ei oikein ole sellaisia.
1. "Helpless" – A relationship you were pulling for from the very start / Pari, jota kannatit alusta asti
Robin Blyth ja Edwin Courcey Freya Marsken mainiosta romaanista A Marvellous Light olivat ensitapaamisestaan lähtien pari, jota kannustin ja josta tykkäsin. Romaani oli muutenkin todella viihdyttävä – hauska sekoitus historiallista fiktiota, romantiikkaa ja fantasiaa – ja minusta oli ihana seurata Edwinin ja Robinin suhteen kehitystä heidän alkaessaan yhdessä selvittää taikamaailman salaliittoa. Edwin ja Robin olivat itsenäisinä hahmoina molemmat mainioita, vaikkakin tykkäsin Edwinistä enemmän, ja mielestäni Marske kuvasi hienosti sitä, miten toisiinsa tutustuminen muuttaa kumpaakin miestä. Erityisesti se, miten Edwin löytää Robinista ihmisen, joka uskoo häneen ja arvostaa hänen outouksiaan, oli herttaista. Jos romanttinen fantasia täynnä erilailla queereja hahmoja kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti Marsken trilogiaa!
2. "Ten Duel Commandments" – Favorite fight scene / Paras taistelukohtaus
Minulle ei tullut mieleen yhtään tiettyä taistelua, mutta kun aloin miettiä tätä kysymystä, mieleeni tuli aika nopeasti eräs kirja, jossa taistelukohtauksia lähestytään mielestäni kiinnostavalla tavalla. Delilah Dawsonin tuore Star Wars -kirja Inquisitor: The Rise of the Red Blade kertoo Jedi Iskat Akarisin tarinan hänen tullessaan korotettua oppilaasta ritariksi ennen aikojaan Kloonisotien syttyessä ja alkaessa pikkuhiljaa valua kohti pimeyttä. Kirja kuvaa koskettavasti ja raadollisesti miten alkujaan hyvä Iskat muuttuu väkivaltaiseksi, vihaiseksi ja Voiman pimeän puolen agentiksi. Merkittävä osa Iskatin hahmoa on se, miten hän on aina kokenut väkivallan ja taistelemisen tulevan hänelle luonnostaan ja olevan ainoa asia, jossa hän on hyvä. Dawsonin teos on täpötäynnä väkivaltaisia kohtauksia ja sotaa, mutta hän kuvaa nämä hetket Iskatin näkökulmasta, keskittyen itse toiminnan sijasta enemmän hahmon tunteisiin, kokemuksiin ja siihen, miten hän ajautuu taistellessaan flow-tilaan, jossa hän on enemmän itsensä kuin milloinkaan muulloin. Dawson kirjoittaa väkivaltaa hyvin mielenkiintoisella tavalla.
3. "What Comes Next" – A series you wish had more books / Sarja, jonka toivot olevan pidempi
V.E. Schwabin The Archived! Toivon tämän sarjan olevan pitempi, koska alunperin Schwab suunnitteli teoksesta, jos muistan oikein, trilogian, mutta hänen ei annettu julkaista kolmatta kirjaa kahden ensimmäisen heikon myynnin takia. Nyt kun Schwabista on tullut iso nimi, toivon, että hän saa julkaista tarinan loppuun saakka, koska The Archived on todella kiehtova kertomus sielujen kirjastosta, niitä vartioivasta tytöstä ja seikkailusta kuoleman ja elämän rajamaastossa.
4. "Right Hand Man" – Favorite BROTP / Paras BROTP tai ystävyys
Koska biisi on Hamiltonin ja Washingtonin ystävyydestä, valitsen tähän miesten välisen ystävyyden, joka on mielestäni hyvä. Yksi parhaimmista ystävyyksistä löytyy V.E. Schwabin trilogiasta Shades of Magic. Kruununprinssi Rhy ja tämän kasvattiveli Kell ovat aivan ihanaisia. He ovat veljiä ja parhaita ystäviä, ja heidänvälilleen muotoutuu sarjan aikana hajoamaton, taianomainen yhteys (en selitä tästä enempää, jotta en spoilaa mitään) ja jos minä jotain rakastan fiktiossa niin taikayhteyksiä hahmojen välillä. Rhy ja Kell eivät ole ongelmaton duo, ja heillä on omat konfliktinsa ja riitansa, mutta he rakastavat silti toisiaan tulisesti ja tekisivät mitä vain toistensa puolesta. I love them so much.
5. "What'd I Miss" – A book or series you were late to read / Kirja/sarja, jonka luit paljon muita myöhemmin
Luin Nälkäpeli-trilogian vasta suhteellisen myöhään. Kaikki kolme kirjaa oli jo julkaistu ja ensimmäinen elokuvakin oli jo ehtinyt ilmestyä. Jostain syystä vastustelin alunperin kirjan lukemista, ehkä siksi koska halusin olla cool ja edgy ja vastustaa kaikkea trilogian saamaa hypeä, ja ehkä osittain siksi, ettei kukaan lähipiirissäni intoillut trilogiasta tai suositellut sitä minulle. Näin jälkikäteen tuomitsen itseäni typerästä vastahankoisuudestani, koska kyseessä on valehtelematta yksi vaikuttavimpia nuorten trilogioita ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti