Tänään olisi aika höpistä parhaista animaatioleffoista!
Luulin, että tämän listan tekeminen olisi hankalaa, koska katson paljon animaatioita ja minulla on monia suosikkejani tästä genrestä, mutta yllätyin, kun lista muodostuikin todella helposti.
Let's go!
1. Kaunotar ja hirviö
Kaunotar ja hirviö on elokuva, jonka olen katsonut varmaan satoja kertoja. Kun olin lapsi, luupitin videokasettia lähes uskonnollisesti ja leikin Belleä ollessani yksin kotona sisarusteni ollessa koulussa. Belle oli lapsuuteni idoli, koska hän oli muiden mielestä outo ja hupsu, ja hän rakasti kirjoja, ja pystyin samaistumaan näihin juttuihin koko sydämelläni. Rakastin elokuvan kaunista musiikkia, omintakeista rakkaustarinaa ja värikkäitä hahmoja. Kaunotar ja hirviö on minulle hyvin nostalginen leffa.
Aina joskus käy niin, että lapsena rakastamasi tarina osoittautuu, kun katsot tai luet sen vanhempana, aika huonoksi, mutta näin ei onneksi käynyt Kaunottaren ja hirviön kanssa. Se on yhä yksi Disneyn parhaimmista animaatioista. Sen musiikki ja laulut ovat yhä Disneyn parhaimmistoa, ja Belle on yhä lempparini Disneyn sankarittarista. Rakastan hänen uhmakkuuttaan, hänen häpeilemätöntä nörttiyttään ja sitä, miten hän puolustaa itseään ja omia arvojaan. Hirviö on kanssa mainio hahmo ja hänen kasvutarinansa yksi parhaimmista kehityskaarista, jonka mieshahmo käy läpi Disney-elokuvissa. Gaston on aivan hulvaton hahmo kaikessa kamaluudessaan, ja hän on loistava pahis siksi, että hän on kovin realistinen. Kuka meistä ei ole joskus kohdannut Gastonia, miestä, joka kammoaa älykkäitä, itsenäisiä naisia ja vihaa kaikkea erilaista?
Tulen aina palaamaan Kaunottaren ja hirviön pariin. En ehkä katso sitä yhtä usein kuin monia muita suosikkianimaatioitani, mutta en usko minkään voivan koskaan keikauttaa sitä tämän listan ykköspaikalta.
2. Egyptin prinssi
Egyptin prinssi on yksi parhaiten animoiduista elokuvista ikinä. Se on visuaalisesti uskomattoman upea – kohtaus, jossa Mooses jakaa Punaisen meren kahtia ja Mooseksen uni, jossa hän näkee mitä hänen isänsä teki viattomille poikavauvoille ovat vain kaksi esimerkkiä elokuvan tyrmäävimmistä hetkistä. Kuuntelen leffan soundtrackia ja lauluja jatkuvasti ja osaan niistä monet ulkoa – ilahdutan perhettäni usein kanavoimalla sisäistä Jethroani ja laulamalla Taivaasta vaan sen nähdä voi.
Egyptin prinssi oli lapsena suosikkejani, mutta kun katsoin sen vanhempana, tajusin vasta todella kuinka traaginen ja surullinen elokuva se on. Ymmärsin kyllä lapsena, että orjuus on julmaa, ja että jumalan vitsaukset Egyptin kansaa kohtaan ovat karmaisevia, mutta en todella osannut sisäistää näitä juttuja, olinhan vasta aivan napero. Myös Ramseksen ja Mooseksen veljessuhteen hajoaminen iskee minuun aivan erilailla nykyään.
3. Notre Damen kellonsoittaja
Katsoin Notre Damen lapsena jokusen kerran, mutta hullaannuin siihen vasta teini-ikäisenä, jolloin tajusin vasta todella kuinka upea, koskettava ja paikoittain ahdistava tämä tarina on. En nappulana ollut lainkaan tajunnut kuinka karmaiseva, ja valitettavan realistinen, pahis Frollo on, ja vaikka ymmärsin toki lapsena, että Esmeraldaa kohdeltiin julmasti hänen ihonvärinsä ja kulttuurinsa takia, osasin vasta vanhempana todella arvostaa Esmeraldan kapinallisuutta ja inhota Frollon ahdasmielistä, uskonnolla perusteltua vainoa Esmeraldan kansaa kohtaan.
Mietin aina välillä kelle tuli mieleen tehdä lapsille suunnattu animaatioleffa legendaarisen ankeita kirjoja kirjoittaneen Victor Hugon romaanista, mutta kuka tahansa tuon idean keksikin, olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.
4. Mulan
Disneyn Mulan on aivan ihana elokuva, eikä pelkästään siksi, että Shang on suurin Disney-ihastukseni. Mulan on hulvaton, jännittävä, kauniisti animoitu ja koskettava, ja sen hahmot ovat unohtumattomia. Mulan on yksi Disneyn parhaimmista sankarittarista – voimakastahtoinen, rohkea ja paikoittain hieman nolo (Ping-incident) – ja luonnollisesti Shang on suosikkimiekkosiani. Heidän vähäeleinen romanssinsa ja se, ettei se ole elokuvan keskiössä vaan oma pieni sivujuonensa, on minusta kivaa vaihtelua Disney-elokuvalle. Mulanin armeijatoverit ovat kaikki aivan ihania, kuten myös hänen lohikäärmekumppaninsa Mushukin.
Mulanissa minua ilahduttaa kovasti se, miten se leikittelee sukupuolella ja sukupuolirooleilla. Mulan ei osaa samaistua aikakautensa naisen rooliin – pystyn samaistumaan tähän – ja miehen roolissa ollessaan hän koettaa löytää autenttisen tavan olla mies. Hänen silmissään tämä tarkoittaa toverillista mottailua, syljeksimistä ja kaikkea muuta rehvakasta. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että leffan miehet ovat kaikki omanlaisiaan: jotkut ovat rehvastelevia uhoajia, jotkut lempeitä ja helliä, jotkut urheita sotureita. Mulan löytää myös aivan omanlaisensa tavan olla nainen.
Tämän leffan biisit ovat aivan loistavia – ehdottomasti yksi Disneyn parhaimmista soundtrackeista – mutta paras niistä on ehdottomasti Shangin legendaarinen, show-stopping, spectacular I'll Make a Man Out of You. En ole kova urheilija, mutta tämän biisin kuunteleminen inspiroi, jopa minun kaltaistani laiskiaista liikkumaan.
5. Liikkuva linna
Hayao Miyazakin mestarillinen Liikkuva linna on yksi kauneimmista ja tunnelmallisimmista elokuvista ikinä. Elokuva seuraa nuorta hattukaupassa työskentelevää Sophieta, joka muuttuu eräänä päivänä noidan kirouksen vuoksi vanhaksi naiseksi. Hän pakenee kotoaan ja löytää tiensä mysteerisen Howl-velhon liikkuvaan linnaan. Hän päättää ruveta törkyisen linnan siivojaaksi ja hänestä tulee nopeasti osa perhettä, ja osa suurempaa Howlia ympäröivää mysteeriä.
Liikkuva linna on tarina nuoresta naisesta ja hänen kehityksestään, mutta se on myös rakkaustarina (Howl ja Sophie ovat kerrassaan ihania yhdessä!), tarina toivosta, uusista mahdollisuuksista, sodasta ja valitusta perheestä. Leffan hahmot ovat mieleenpainuvia ja rakastettavia – kenenpä sydän ei lämpenisi itsepintaiselle Sophielle, ylenpalttisen dramaattiselle Howlille tai kärttyisälle tulidemoni Calciferille? – ja se on käsittämättömän kauniisti animoitu. Minun on myös ehdottomasti kehuttava elokuvan, Joe Hisaishin säveltämää musiikkia. Soundtrack on täynnä tunnetta ja sen kuunteleminen saa minut aina kaipaamaan elokuvan taianomaista maailmaa.
Miyazaki on loistava tarinankertoja ja hänen elokuvansa ovat aina viihdyttäviä ja koskettavia, mutta Liikkuvassa linnassa on jotain aivan erityistä. Se on kaikinpuolin täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti