"This is a goddess who doesn't often do, but always is.
She is the heart of your home and mine, the head of our cities and temples alike.
She is our warm homecoming, our baked breath, our light in the dark."
- Natalie Haynes, Divine Might
Kreikkalainen mytologian on tunnettu erityisesti sen värikkäistä, kummallisista ja usein pelottavista jumalista, jotka toimivat erilaisten ajatuksien, tunteiden, tapahtumien ja tilojen personifikaatioina. Ares on väkivaltaisen verenvuodatuksen ja sodan symboli, Afrdoite on rakkauden ja himon jumalatar, Poseidon hallitsee meriä ja aiheuttaa hyökyaaltoja, vedenpaisumuksia ja muita vaarallisia luonnon ilmiöitä, ja Hera on avioliiton suojelija.
Kreikkalaisen mytologian jumalpantheoniin kuuluu lukuisia merkittäviä jumalattaria. Edellä mainitut Hera ja Afrodite ovat voimakkaita ja vaarallisia jumalattaria, joiden suututtamisella on yleensä karvaat seuraukset. Athena on viisauden, tiedon ja strategisen sodankäynnin jumala, ja tämän lisäksi vielä antiikin Kreikan johtavan poliksen, Ateenan, suojelija ja nimikkojumala. Artemis on taistelija ja raivokas luonnon lapsi, joka suojelee omiaan, mutta iskee takaisin raivokkaasti, jos häntä loukataan. Demeter rankaisi kuolemattomia sisaruksiaan ja koko maailmaa aiheuttamalla tuhoisan nälänhädän – hän on maanviljelyn ja ravitsevan luonnon jumalatar – kun hänen veljensä Zeus ja Hades juonivat hänen tyttärensä Persefonen kidnappauksen. Persefone itse on myös viime vuosina noussut entistä isompaan maineeseen. Hnestä on kirjoitettu lukuisia romaaneja, joissa hän on päähenkilönä – esimerkiksi Bea Fitzgeraldin Girl, Goddess, Queen, ja Scarlett St. Clairin A Touch of Darkness.
Yksi kreikkalaisista jumalattarista on kuitenkin paljolti unohtunut. Aiheeseen perehtyneet toki tuntevat hänen nimensä, mutta en yleensä koskaan näe häntä mainittavan keskusteluissa ja teksteissä, mikä on absurdia, ottaen huomioon sen, että hän oli yksi tärkeimmistä ja palvotuimmista jumalattarista antiikin maailmassa. Hänen on Hestia, kotilieden ja kodin neitsytjumalatar, joka tunnettiin Roomassa Vestana. Hän on yksi suosikkihahmoistani kreikkalaisessa mytologiassa.
Hestia oli titaani Kronoksen ja tämän sisarvaimon Rhean lapsista, eli pääjumala Zeuksen sisar. Hänet lasketaan silloin tällöin osaksi Olympoksen jumalten joukkoa, mutta toisinaan hänen paikkansa on annettu nuorelle Dionysos-jumalalle, joka syntyi muita jumalia myöhemmin. Hestia oli kreikkalaisessa maailmassa elintärkeä. Uhratessaan, ihmiset omistivat aina ensimmäisen sekä viimeisen lahjan Hestialle, ja kotilieden kautta vannottiin valoja – kotiliesi ei ollut leikin asia ja sen nimeen vannotut sopimukset, olivat tärkeitä ja sitovia. Hestiaa kunnioitettiin yksityisen kodin – ja kodin muodostavien ihmisten, eli perheen – jumalattarena. Hän oli jokaisen ihmisen kodin ytimessä, eikä hänen merkitystään voi vähätellä. Hestiaa kuitenkin kunnioitettiin myös julkisten palvomispaikkojen suojelijana. Hänen valvomansa kotiliesi tarkoitti myös temppelien tulisijoja ja polisten ns. "kaupungintalojen", eli poliittisen ja virallisen elämän keskuksien, tulisijoja, joten Hestialla oli olennainen paikka myös kodin ulkpuolella.
Hestia on harvinainen jumalatar. Hän oli, perheensä mittapuulla, kiltti ja ystävällinen. Hänestä ei ole säilynyt tarinoita, joissa hän rankaisisi ihmisiä vihapäissään, riitelisi verisesti sisarustensa kanssa (edes hänen torjumansa miesjumalat – Hestia oli yksi neitsytjumalattarista – eivät vihoitelleet hänelle, eikä hän heille) tai kantaisi ikuisia kaunoja, jotka tuhoavat kaunan kohteen ohella myös kaikki tätä ympäröivät ihmiset. Hänen lempeä luontonsa ja se, että hän on kotilieden jumalatar, merkitsee myös sitä, ettei hän ottanut osaa ihmisten sotiin ja taistoihin kuten hänen sisaruksensa tekivät. Athena, Ares ja Zeus kumppaneineen seurasivat sotilaita sotatantereelle – Hestia odotti rauhassa toivottaakseen heidät tervetulleeksi kotiin. Hestia eroaa perheestään radikaalistikin, ja minusta on mälsää, että tämä hyvin erilainen ja jopa lämminsydämiseltä vaikuttava jumalatar unohdetaan. Hän tuo monimuotoisuutta jumalten pantheoniin ja hän on esimerkki siitä, etteivät kreikkalaiset ihannoineet jumalissaan vain raakaa voimaa, vaan myös lempeyttä, lämpöä ja harmoniaa.
Mutta kerta Hestia oli näin olennainen, miten hän on päässyt unohtumaan? No, ensinnäkin, hänen teoistaan ja elämästään ei ole jäänyt yhtä paljoa lähteitä kuin monista muista jumalista. Hänelle omistettuja temppeleitä ei ole selvinnyt, eikä hänestä löydy yhtä paljon veistoksia tai muuta taidetta. Kirjallisuutta Hestiasta ei ole myöskään valitettavasti selvinnyt kuin muutama teksti siellä täällä – yksi näistä harvoista on Hymni Hestialle, joka on osa ns. Homeeristen hymnien kokoelmaa. Hymnissä korostetaan hänen rooliaan jumalista arvokkaimpana ja runoilija mainitsee edellä mainitsemani tavan uhrata Hestialle aina ensimmäisenä ja viimeisenä. Niin surullista kuin se onkin, se, ettei Hestiasta ole jäänyt todisteita on tehnyt hänestä näkymättömän ja vinouttaneet mielikuvamme hänestä: voi helposti ajatella, ettei hän ole ollut tärkeä, kerta hänestä ei ole kuvia ja tekstejä. Näin ajattelevien tulisi kuitenkin muistaa se julma fakta, että antiikin maailman taiteesta on säilynyt meille vain murto-osa. Ken tietää vaikka Hestiasta olisi ollut kymmenen näytelmää ja viisi eeposta!
Toinen merkittävä syy Hestian katoamiselle on mielestäni se, että Hestia ei ole räiskyvä, säkenöivä tai jännittävä persoona. Hänen jumalainen alansa on koti ja kotiliesi, ja vaikka rakastankin Hestiaa kovasti, on minun pakko myöntää, että cooliusasteikolla metsästäjätär Artemis, hurmiollisen hulluuden ja viinin jumala Dionysos ja kultainen auringonjumala, Apollo, joka tämän ohella on vastuussa myös musiikista, ennustamisesta ja vaikka mistä, ottavat voiton Hestiasta. Ihmiset pitävät cooleista, jännittävistä hahmoista ja nämä hahmot saavat usein huomion vähemmän "kiinnostavien" kustannuksella. Lukisin ilolla romaaneja ja runoja Hestiasta, mutta voin silti ymmärtää miksi tarinat muista jumaluuksista tai kuolevaisista sankareista myyvät paremmin.
On myös mahdollista, että historiallisesti Hestia ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota siksi, ettei hänen alaansa ole pidetty niin tärkeänä tai merkittävänä. Antiikin kreikkalaiset eivät näin ajatelleet, mutta myöhemmin, voin kuvitella, miten jumalia tutkivat miehet (ja pitkään he olivat aina miehiä) ovat lueskelleet antiikin jumalista ja tuhahdelleet jumalattarelle, joka vastasi kotiliedestä. Hestian alaan kuuluvia asioita, kuten lieden siivoamista, tulen hoitamista ja ruoan laittamista, tekivät naiset – vaimot, äidit tai rikkaiden perheiden tapauksessa palvelusväki. Miehillä ei useinkaan ollut kosketusta tähän elämän osa-alueeseen, joten on hyvin mahdollista, että he sen takia väheksyivät sitä. Hestia liesineen oli helppo unohtaa ja hänet oli helppo määritellä vähäpätöiseksi.
Kreikkalainen mytologian tarinoiden uudelleenkertominen, erityisesti naisten ja muiden usein unohdettujen hahmojen näkökulmista, on ollut viime vuosina iso buumi. Toivon, että joku kirjailija lähitulevaisuudessa tarttuu Hestian hahmoon ja kertoo hänestä upean tarinan, joka nostaa hänet jälleen tapetille ja saa ihmiset tutustumaan häneen, tutkimaan hänen tarinoitaan ja arvostamaan häntä tavalla, jonka hän ansaitsee. Hänellä on paikkansa feministisessä keskustelussa, koska vaikka Hestia edustaa asioita, joiden on katsottu historiallisesti "kahlinneen" naisia, Hestia oli kreikkalaisessa kulttuurissa harvinainen nainen: hän eli itsenäisesti ja päätti omasta elämästään, eikä häntä rangaistu siitä. Hän on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä sekä radikaalia. Hestia on ehkä myös jossain määrin "strong female character" -trendin uhri: me miellämme fyysisesti ja perinteisesti maskuliinisella tavalla vahvat naiset vahvoiksi naishahmoiksi, kun taas pehmeämmät, perinteisesti feminiiniset naishahmot jäävät vähemmälle arvostukselle. Hestian ystävällisyyttä ja lämpöä ei pidetä ihailtavana, ei samalla tavalla kuin esimerkiksi Athenan aktiivista osallistumista taisteluihin ja poliittiseen vääntöön. On ironista, että Athenasta on tehty feministinen ikoni, vaikka hän on mytologiassa todella misogynistinen hahmo – hän mm. julisti ettei äiti ole yhtä tärkeä kuin isä lapselleen ja rankaisi Medusaa siitä, että Poseidon raiskasi hänet.
Olen lukenut paljon moderneja versioita kreikkalaisista myyteistä, ja ainoastaan yhdessä tähän mennessä Hestia on nostettu merkittävään asemaan. Rick Riordanin Percy Jackson -sarjan viimeisessä osassa, The Last Olympian, jumala Poseidonin poika Percy tapaa Hestian, joka ei, hänelle ominaiseen tapaan, ota osaa viimeiseen taisteluun pääpahista vastaan, vaan huolehtii kodista ja kotiliedestä muiden jumalten riehuessa hirviöitä vastaan. Hän sanoo Percylle: "I fade slowly into the background. No one will ever write epic poems about the deeds of Hestia. Most demigods don't even stop to talk to me. But that is no matter. I keep the peace." Tämä lainaus on mielestäni todella koskettava, koska se kuvastaa Hestian rauhallista ja harmonista luonnetta, hänen rooliaan keskuksena ja kodin ja perheen lämpönä.
Kirjassa on myös toinen loistava lausahdus Hestialta, joka mielestäni kertoo täydellisesti miksi hän on niin tärkeä ja miksi hän ansaitsee kunnioitusta: "I am here because when all else fails, when all the other mighty gods have gone off to war, I am all that's left. Home. Hearth." Hestia on kodin lämpö ja turva, hän on se, joka odottaa meitä aina ja varjelee meitä, hän on se, joka pysyy. Hän ei ota osaa sotiin, hän ei rankaise ihmisiä turhaan, hän ei tee suurtekoja tai muuta mahtipontista, mutta se ei tunnu haittaavan häntä. Ihmisiä kenties kiinnostaa enemmän tarinat sankareista, jotka taistelevat hirviöitä vastaan, ja he ehkä unelmoivat Afroditen tarjoamasta rakkaudesta, Artemiksen villistä vapaudesta, Athenan viisaudesta, Dionysoksen tuomasta hurmiosta ja biletyksen riemusta, mutta veikkaisin, että jos ihmiset laitettaisiin todella miettimään mikä heidän elämässään on tärkeintä, koti ja kodin turva nousisi varmasti aika monella vähintään top vitoseen. Arvostakaa Hestiaa siis enemmän.
Kuva 1: The Giustiniani Hestia, n. 470 eaa. tehty roomalainen kopio kreikkalaisesta pronssipatsaasta
Kuva 2: Hestian kuva kylix-kupissa, vuodesta ei tietoa, tekijä mahdollisesti Oltos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti