Queeraikuisen ajatuksia queernuortenkirjoista

Olen queer jollain tavalla. En oikein tiedä tarkemmin – identiteettini on sekamelskamainen juttu (Biseksuaali, kyllä? Aseksuaali, ehkä? Aromantikko, ehkä? Who knows, certainly not me) – mutta tiedän, että olen queer. Olen tiennyt sen jo aika kauan. 

En nähnyt nuorena tai lapsena kovinkaan monia queerhahmoja kirjallisuudessa tai televisiossa. Ensimmäinen queerhahmo, jonka muistan elävästi oli TV-sarja Bonesin Angela Montenegro, joka paljastui biseksuaaliksi sarjan neljännellä kaudella ja seurusteli jonkin aikaa toisen naisen kanssa. Angelan kollegat ja ystävät eivät hätkähtäneet hänen seksuaalisuudestaan (lukuunottamatta muutamaa hämmennyksen hetkeä ja vitsiä), ja hänen suhdettaan hänen tyttöystäväänsä käsiteltiin suurinpiirtein samalla tavalla kuin sarjan muiden hahmojen romansseja. En muista mitä tarkemmin ajattelin, kun nän Angelan suutelemassa toista naista televisiossa, mutta se jäi mieleeni. 

Kirjoissa en edes muista kuka oli ensimmäinen selkeästi queerhahmo, jonka kohtasin. Yksi ensimmäisiä kirjoja, joissa oli merkittäviä queerhahmoja, oli kenties Cassandra Claren The Mortal Instruments -sarja. Kirjasarja ei ole loistava, eikä se enää ole minulle yhtä rakas kuin se aikoinaan oli, mutta olen hänelle ikuisesti kiitollinen Magnus Banen hahmosta, joka on yhä kultainen ihana biseksuaalivelhopoikani (vaikkakin Shadowhunters-sarjan Magnus on kirjaversiotaan parempi, fight me!)

Viime vuosina on alettu julkaista paljon aikaisempaa enemmän queerkirjallisuutta nuorille, mikä on upeaa.  Alice Oseman, Benjamin Alire Sáenz, Becky Albertalli, Adam Silvera, Kacen Callender, Adiba Jaigirdar ja Sophie Gonzales (monien muiden ohella) ovat julkaisseet lukuisa rakastettuja queerteoksia. Minusta on ihana ajatella, että queernuorilla on nykyään niin monenlaisia kirjoja, joissa seikkailee heidän kaltaisiaan ihmisiä. Nuorille on tarjolla laadukasta queer fantasiaa, scifiä, romantiikkaa ja perinteisiä lukiodraamoja. Olen lukenut monen monta queer nuortenkirjaa, vaikka olenkin jo 26-vuotias aikuinen.

Näen kuitenkin välillä, muun muassa Twitterin (tai X:n, miksi sitä nyt pitääkään kutsua, who knows) syövereissä ja YouTuben kommenttiosastolla, kritiikkiä siitä, että aikuiset ihmiset lukevat kirjoja, joita ei ole suunnattu heille. Aikuisten pitäisi lukea vain aikuisten kirjoja, nuorten nuorten ja lasten tulisi pysytellä kuvakirjoissa. Tämä on mielestäni kuitenkin pöhkö ajatus. 

Ensinnäkin, nuorten kirjallisuuden parista on löydettävissä upeita, kiehtovia kirjoja. Vain koska teos on kirjoitettu nuoremmalle ikäryhmälle sopivaksi, ei se tarkoita, etteikö aikuinen voi nauttia siitä täysin rinnoin ja samaistua tarinan hahmoihin – ovathan kaikki aikuiset sentään joskus olleet nuoria. Monet suosikkikirjani ikinä, ovat nuortenkirjoja, ja monet näistä suosikeista olen lukenut vasta aikuisena. 

Toiseksi, syy siihen, miksi luen erityisesti nuorten queerkirjoja vielä nyt aikuisenakin todella paljon, löytyy myös siitä, että en omassa nuoruudessani nähnyt noita tarinoita missään. Minulla ei ollut kirjaa, joka kertoisi queernuoresta, nuorten TV-sarjaa jossa seikkailee heterokaveriporukan sijaan sateenkaareva porukka, eikä minulla ollut hauskoja teinileffoja, joiden keskiössä on queerrakkaustarina. Minulla ei ollut Heartstopperia Netflixissä, tai Love, Simonin tai Booksmartin kaltaisia elokuvia, joita mennä katsomaan teatteriin. Kasvoin perheessä, joka on aina ollut hyvin avoin ihmisten erilaisuutta kohtaan, eikä minun tarvinnut koskaan pelätä, että queeriyteni olisi jotain, mikä voisi saada perheeni kohtelemaan minua eri tavalla (tiedostan täysin rinnoin, kuinka helvetin onnekas olen tässä suhteessa). Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi kaivannut tarinoita, esimerkkejä, kannustusta ja samaistumispintaa medialta, jota seurasin. Haluan lukea (ja katsoa) sellaisia tarinoita, joita aiemmin halusin, nyt kun niitä on tarjolla. 

Tällä höpinällä ei ole sen kummemmin mitään sen suurempaa sisältöä. Halusin vaan purkaa muutaman ajatuksen, joita päässäni on pyörinyt. Tiivistettynä siis: olen queer, haluan queertarinoita, en saanut niitä nuorena joten luen niitä nyt, ja kaikki lukekoon minkä ikäluokan kirjoja haluavat. End of conversation.

Lopuksi, haluan kuitenkin jättää vielä (hyvin lyhyen) listan joistakin queerteemaisista suosikkinuortenkirjoistani:

• Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe (Benjamin Alire Sáenz)
• Loveless (Alice Oseman)
• Two Boys Kissing (David Levithan)
• The Gentleman's Guide to Vice and Virtue (Mackenzi Lee)
• I Kissed Shara Wheeler (Casey McQuiston)
• Anger is a Gift (Mark Oshiro)
• Star Wars: Midnight Horizon (Daniel José Older)
• Six of Crows -duologia (Leigh Bardugo)

Kuva: Minä pridevermeissäni muutama vuosi takaperin