5 Suosikkia: Dekkarit

 Parin viime vuoden aikana olen alkanut lukea trillereitä, dekkarita ja mysteereitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen löytänyt monia loistavia kirjailijoita ja teoksia, ja nykyään huomaan kirjakaupoissa usein vilkuilevani mitä uutuuksia dekkaripöydältä löytyy. Hauskaa on myös se, että nyt kun luen dekkareita, voin vaihdella äitini – joka on dekkarien vannoutunut suurkuluttaja – kanssa kirjavinkkejä, lainailla kirjoja ja vertailla ajatuksiamme lukemistamme mysteereistä.

Tässä olisi muutama suosikkidekkarini!

1. Teräviä esineitä (Gillian Flynn)

Teräviä esineitä on yksi parhaista dekkareista, ja ylipäätään kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Murhattujen nuorten tyttöjen mysteeri on taitavasti rakennettu ja sen kuvaus pienen konservatiivisen kylän elämästä on tukahduttavaa. Teoksessa pohdiskellaan kasvatusta, naisten väkivaltaisuutta, lapsuuden traumojen vaikutusta aikuisuuteen sekä mielenterveyden ongelmia.

Mielestäni kaikkein vaikuttavinta teoksessa on sen hahmotyö. Camille Preaker on loistava hahmo, ja hänen tarinansa on hyvin koskettava. Erityisesti pidän hänessä siitä, että Flynn esittää hänen mielenterveysongelmansa ja itsetuhoisuutensa lähes inhorealistisesti: hänen tuskaansa ei kaunistella, seksualisoida tai romantisoida, kuten sitä ei pitäisikään. Camillessa kiehtovaa on myös hänen pisteliään, etäisen ulkokuorensa alle piilotettu ystävällisyys ja empatia. Amma Crellin on myös huikea hahmo, ja hänen suhteensa Camilleen häiritsevä, mutta ahh niin kiinnostava.

Teräviä esineitä sisältää paljon hyvin yksityiskohtaista ja tarkkaa kuvausta Camillen itsetuhoisuudesta ja muunlaisesta väkivallasta. Teosta kannattaa lähestyä varovaisesti, jos tällaiset kuvaukset ahdistavat. Haluaisin myös suositella sarjan TV-adaptaatiota, jossa Camillea esittää upea, mahtava Amy Adams!

2. Ne muut (C.J. Tudor)

Ne muut on aavistuksen paranormaali kauhutrilleri, jossa seurataan miehen epätoivoa hänen etsiessään kadonnutta tytärtään, naisen ja lapsen pakomatkaa, ja rutiineihinsa tottuneen huoltoasematyöntekijän elämää, joka mullistuu hänen joutuessaan mukaan mysteeriin. 

Luin Tudorin kirjan muutamassa päivässä, koska en malttanut lopettaa. Sen keskeinen mysteeri on monitahoinen ja sai minut teorisoimaan jokaisen uuden paljastuksen myötä. Pidin kirjan kauhuelementeistä ja siitä, miten muuten realistiseen mysteeriin on nidottu paranormaaleja piirteitä. 

Ne muut käsittelee surua ja menetystä käsinkosketeltavalla tavalla – erityisesti Gaben, tyttärensä menettäneen isän, tuskan kuvaus kosketti minua. Hahmot joutuvat myös kamppailemaan koston ja kostonhimon kanssa, ja teos asettaakin lukijalleen kysymyksen: onko kosto koskaan oikeutettua, ja voiko todellista katarsista saavuttaa omankäden oikeuden kautta? Teos on myös kylmäävä muistutus, ettei kauheuksia tapahdu vain "muille" ihmisille, vaan kenen tahansa meistä maailma voi murtua hetkessä.

3. Kiltin tytön murhaopas (ja sen jatko-osat) (Holly Jackson)

Kiltin tytön murhaopas kertoo Pippasta, joka päättää ratkaista vuosien takaisen murhan. Poliisit uskoivat aikanaan löytäneen pikkukaupungin prinsessan, Andien, murhaajan, mutta Pip on varma, että he tuomitsivat väärän nuoren miehen. 

Kirja ja sen kaksi jatko-osaa (Kiltti tyttö, julma kosto ja vielä suomentamaton As Good as Dead) ovat loistavasti kirjoitettuja nuorten mysteerejä, joissa käsitellään rankkojakin teemoja – kyseessä ei siis ole Neiti Etsivien tyyppinen kirja, jossa päähenkilö purjehtii seikkailusta toiseen ilman tunnontuskia tai traumoja. Ehei, tämä, meidän aikamme Nancy Drew'ksi kuvailtu amatöörietsivä joutuu kohtaamaan amerikkalaisen oikeusjärjestelmän julmuuden, kärsimään kokemustensa jättämistä arvista, selviytymään internetstalkkauksesta ja -uhkailusta, sekä pohtimaan onko oman käden oikeus joskus, loppujen lopuksi, sallittua. Trilogian kaikki kirjat yllättivät minut – erityisesti viimeinen osa – ja pitivät minut otteessaan loppuun asti. Luin koko sarjan humussa – koko trilogiaan taisi mennä vain 4 tai 5 päivää.

Holly Jackson on ehdottomasti yksi nuorten rikolliskirjallisuuden helmistä. Olen lukenut tämän trilogian ohella myös hänen uusimman, äärimmäisen klaustrofobisen ja intensiivisen dekkarinsa Five Survive, ja aion ehdottomasti lukea mitä kaiken mitä hän tulevaisuudessa julkaisee.

4. Nainen hytissä 10 (Ruth Ware)

Olen lukenut kaikki Ruth Waren suomennetut teokset ja tämä on niistä suosikkini. Nainen hytissä 10 on klaustrofobinen suljetun huoneen mysteeri, jossa päähenkilömme todistaa murhan luksusjahdilla. Ihmisenä, jolla on kohtuullisen paha ahtaanpaikankammo, kirja oli jo miljöönsä puolesta haastava. Kun tähän lisättiin vielä murha ja kaikenlaista muuta kauheaa, oli tuloksena aidosti minua ahdistanut trilleri. 

Päähenkilö Lo kärsii ahdistuksesta ja muista mielenterveysongelmista, ja hän käyttää masennuslääkkeitä selvitäkseen. Pidin siitä, miten kirja käsitteli lääkkeiden käyttöä (käytän itsekin masennuslääkkeitä), ja tämä lainaus jäi mieleeni: "Lissie says she finds the notion of chemically rebalancing your mood scary, she says it's the idea of taking something that could alter how she really is. But I don't see it that way; for me, it's like wearing makeup – not a disguise, but a way of making myself more how I really am, less raw. The best me I can be." Teoksessa käsitellään myös sitä, miten mielenterveysongelmista kärsiviä saatetaan helposti pitää hysteerisinä, epäluotettavina ja yliherkkinä. 

Olen lukenut kritiikkiä siitä, että mysteeri lähtee laukalle ja on turhan epärealistinen, mutta minua se ei haitannut. Nautin siitä, että Ware antoi mielikuvituksensa juosta, koska se johti siihen, että en kerrankin arvannut mysteerin vastauksia. 

5. Avain (Lucy Foley)

Avain on Pariisiin sijoittuva dekkari, jossa veljeään etsivä Jess päätyy kummallista (ja aavistuksen pelottavaa) väkeä sisältävän asuntokompleksin mysteerin pauloihin. Mysteeri oli kiintoisa alusta loppuun, enkä arvannut moniakaan juonenkäänteitä, mikä on aina mukavaa trilleriä lukiessa. 

Avaimen hahmot ovat lähes kaikki hyvin epämiellyttäviä tai outoja, mutta heistä oli silti hauskaa lukea. Hahmojen yhteyksiä, motiiveja ja menneisyyksiä oli mukavaa arvailla, ja pidin siitä, miten mysteeri päätyi  olemaan paljon isompi kuin alussa arvasinkaan. Tarinan miljöö, hienostunut ranskalainen kerrostalokompleksi, oli mielenkiintoinen, koska se tuntui omalta hahmoltaan. Pidän kirjoissa siitä, kun miljööt, rakennukset ja paikat ovat muutakin kuin vain taustoja hahmoille, vaan hahmoja itsessään.

Vaikka teos ei ole 100% suljetun huoneen mysteeri, on kirjassa samanlainen fiilis, kuin monissa suljetun huoneen mysteereissä. Hahmokaarti on pieni, kaikki tietävät toisistaan jotain ja vaikka Jess liikuskelee ympäri Pariisia, on teoksessa silti klaustrofobinen tunnelma.