Tervetuloa jälleen uuden, itse luomani book tagin pariin!
Tämän tagin inspiraatio on pop-prinsessa Sabrina Carpenterin levyn emails i can't send pidennetty deluxe-versio, emails i can't send fwd:. Tämä, hänen suurimpia hittejään edeltänyt levy, sisältää monia hänen, ainakin minun mielestäni, parhaimpia kappaleitaan, kuten hauskan Nonsense-korvamadon ja kauniit balladit how many things ja skinny dipping.
Tagini kysymykset perustuvat levyn biiseihin, niiden sanoituksiin ja teemoihin. Tämän tagin kautta paljastan teille mm. klassikon jota en kokenut ymmärtäneeni, kirjan jonka tunnen kuin omat taskuni ja hahmon, joka jättää minut sanattomaksi kun ajattelenkin häntä.
1. "Don't think I'll find forgiveness as fast as mom did / And God I love you but you're such a dipshit" – emails i can't send: A book with a main character with a difficult relationship with their dad. / Kirja, jonka päähenkilöllä on hankala suhde isänsä kanssa.
Nat Cassidyn When the Wolf Comes Home on kirja huonoista ja hankalista isäsuhteista. Toisen päähenkilön isä on sudeksi muuttuva pelottava hirviö, kun taas toien kauan sitten tyttärensä dumpannut isä on juuri kuollut. Isäsuhteiden lisäksi kirjassa käsitellään, varsin kosmisin seurauksin, pelon tunnetta, sen kanssa kamppailua ja sen yli pääsemistä. Vaikka annoin sille itse vain 3,5/5 tähteä, When the Wolf Comes Home on objektiivisesti erinomainen kauhukirja.
2. "Said it was me and you for life / Now you're kinda actin' like I died" – Vicious: A book with a sudden, devastating break up. / Kirja, jossa tapahtuu järkyttävä, yllättävä ero.
Onko olemassa teosta jossa olisi dramaattisempi tai karmaisevampi ero kuin Euripideen Medea? Tämä tragedia alkaa Medeian ja Iasonin vuosien mittaisen avioliiton ja yhteiselon päätyttyä. Iason on päättänyt, että hän tarvitsee kreikkalaisen, hyvätapaisen vaimon ja on päättänyt jättää Medeian ja heidän yhteiset lapsensa. Medeia ei ota Iasonin päätöstä vastaan hyvin ja alkaa pian suunnitella kostoa. Tätä tragediaa lukiessa lukija voi tuntea näiden kahden välisen kemian joka on muuttunut intohimosta raivoksi – kyseessä ei ole kaksi ihmistä jotka olivat välinpitämättömiä toisiaan kohtaan, vaan kaksi ihmistä, jotka kokivat yhdessä vaikka mitä ja jotka olivat toisilleen tärkeitä. Jos he eivät olisi joskus rakastaneet toisiaan hurjasti, ei heidän eronsa olisi näin verinen. Hieno tragedia.
3. "Cause I'm close to your face / Double checking / Did I get the message in the way you intended?" – Read your Mind: A book you didn't properly understand? / Kirja, jota et ymmärtänyt kunnolla.
Luin F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun lukiossa. Muistan pitäneeni siitä, mutta ajatelleeni että tässäkö tämä nyt oli, tästäkö kaikki puhuvat, tämäkö on suurin amerikkalainen klassikko. Annoin sille 3/5 tähteä, mikä on monen mielestä varmasti järkyttävän häpeällisen huono arvostelu tälle klassikolle ja kertoo, ei niinkään kirjan todellisesta laadusta, vaan minun teini-ikäisten aivojeni kyvyttömyydestä arvostaa hienostunutta kirjallisuutta. Minusta olisi mielenkiintoista lukea se uudelleen nyt aikuisena. Uskon että saisin siitä tällä kertaa enemmän irti – tai ken tietää, ehkä teini-minä olinkin oikeassa ja Kultahattu ei vaan ole minua varten.
4. "We were never in the park / Talking on a seesaw, teetering with out feelings in the dark / Ignoring tornado warnings" – Tornado Warnings: A book you read even though there were signs you would not like it. / Kirja, jonka luit vaikka vaikutti siltä, että et tulisi pitämään siitä.
M. L. Rion Graveyard Shift. Rakastan Rion esikoisromaania If We Were Villains, enkä todellakaan ole ainut: se on todella rakastettu dark academia -romaani. Rion seuraava julkaisu, pienoiskauhuromaani Graveyard Shift sai heti ilmestyttyään paljon kritiikkiä ja sen keskimääräinen arvosana Goodreadsissa on vain 3.10/5 (If We Were Villainsin on 4.09/5). Osasin siis odottaa, ettei kyseessä olisi mikään mestariteos, mutta luin sen silti, toivoen, että lukijoiden enemmistö olisi täysin väärässä ja se olisi minusta upea. Ei ollut. Tarinalla oli paljon potentiaalia, mutta toteutus ei ollut hyvä ja tarinan hahmot olivat unohdettavia.
5. "I'm a homewrecker, I'm a slut / I got death threats fillin' up semi trucks / Tell me who I am, guess I don't have a choice / All because I liked a boy" – because i liked a boy: A book where a woman is ruined by a relationship. / Kirja, jossa suhde "tuhoaa" naishahmon.
Margaret Georgen Helen of Troy kertoo ehkä kirjallisuuden historian kuuluisimmasta avionrikkojasta, Spartan kuningattaresta Helenasta, joka tunnetaan paremmin Troijan Helenana. Helena rakastuu Spartan hovissa hänen ja hänen miehensä Menelauksen vieraana olevaan Troijan prinssiin, Parikseen, ja karkaa tämän kanssa. Tämä kielletty suhde laukaisee kymmenvuotisen sodan. Tämä laulu muistuttaa minua aina Helenasta koska hänet tunnetaan antiikin suurena huorana ja koska laulussa kaikki syyllisyys suhteesta vieritetään naisen olkapäille. Helena saa ehdottomasti paljon enemmän kritiikkiä karkaamisesta kuin Paris.
6. "Yeah, I say I'mdone, but I'm still confused / How am I supposed to close the door when I still need closure?" – Already Over: A book with an unsatisfying ending. / Kirja, jolla oli epätyydyttävä loppu.
Leigh Bardugon The Familiar oli kaikinpuolin pettymys, mutta sen loppu tuntui erityisen haljulta. Bardugo on yksi suosikeistani ja hän on mielestäni aina ollut erityisen hyvä lopettamaan tarinansa räjäyttävillä, mieleenpainuvilla tavoilla. Luettuani The Familiarin loppuun fiilikseni olivat, vastoin kaikkia odotuksiani, haljut. En muista kirjasta enää paljoa mitään – lause, jota en olisi koskaan uskonut sanovani Bardugon romaanista.
7. "I consider you, I'm not trying to / It doesn't matter whether not I want to / I can't help it, it's a habit / Your corner in my mind is well-established" – how many things: A book you cannot stop thinking about. / Kirja, jota et voi lakata ajattelemasta.
Luin Bram Stokerin vampyyriklassikon Draculan viime vuoden alussa ja mietin sitä yhä jatkuvasti. Luin kirjan aikamoisella tahdilla, enkä missään kohtaa tylsistynyt (monet pelottelivat Draculan olevan todella puuduttava kirja, mutta onneksi en kuunnellut heitä). Pidin Stokerin luomasta tunnelmasta, kirje- ja päiväkirjakerronnasta, ja kirjan hahmoista. Annoin sille alunperin 4,5/5 tähteä, mutta ottaen huomion millaisen vaikutuksen se minuun teki ja miten sen tarina, hahmot ja tunnelma pyörivät yhä mielessäni, sanoisin sen tosiasiassa ansaitsevan täyden vitosen.
8. "Now you say you hate all the empty space / And if you could go back, you'd stay" – bet u wanna: A book about regret. / Kirja katumuksesta.
John Wiswellin Wearing the Lion on radikaali uudelleentulkinta kreikkalaisesta myyttisestä sankarista, Herakleesta. Wiswellin teoksessa usein ultimaattisena machona esitetty Herakles on hellä, ystävällinen ja rakastava mies, joka ajautuu kostonhimoisen jumalattaren käskystä tekemään jotain käsittämättömän hirvittävää. Herakleen tarina kertoo katumuksesta, rikosten sovittamisesta ja armahduksesta, sekä toiseuden kokemukesta, oman perheen löytämisestä ja yllättävistä ystävyyssuhteista.
9. "But I can't help myself, when you get close to me / Baby, my tongue goes numb, sounds like 'bleh-blah-bleh'" – Nonsense: A book character that leaves you speechless. / Hahmo, joka jättää sinut sanattomaksi.
Nonsense-kappaleessa Sabrina ei saa sanoja suustaan koska on niin ihastunut, mutta koska en liiemmin ihastu fiktiivisiin hahmoihin, tarkoitan tällä kysymyksellä hahmoa, joka jättää minut sanattomaksi koska hän on niin hyvin kirjoitettu. Taylor Jenkins Reidin Evelyn Hugo on yksi tällainen hahmo. Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä on kaikinpuolin erinomainen kirja – Jenkins Reidin teksti on kaunista, tarina on täynnä käänteitä ja Old Hollywoold -miljöö on upeasti kuvattu. Parasta kirjassa on kuitenkin sen enigmaattinen, karismaattinen, kipeän inhimillinen ja elämää suurempi päähenkilö, elokuvatähti Evelyn Hugo.
10. "But what the fuck is patience?" – Fast Times: A book you are waiting desperately for. / Kirja, jota odotat epätoivoisesti.
Odotan kovasti historioitsijan, YouTuberin ja kirjailijan, Jean Menziesin, uutta tietokirjaa Aphrodisia: Women, Sex and Pleasure in the Classical World. Tämä kirja on kuin minulle luotu, olenhan sukupuolen ja seksuaalisuuden historioitsija sekä massiivinen antiikkinörtti. Olen lukenut Menziesiltä vain teoksen All The Violet Tiaras: Queering the Greek Myths, joka on lyhyt katsaus kreikkalaisiin myytteihin ja niiden uudelleentulkitsemiseen queer-näkökulmasta. Lyhykäisyydestään huolimatta se oli hyvä teos. Olen myös seurannut Jeania YouTubessa, jossa hän tekee videoita kirjoista, kirjailijan elämästä ja historiasta, jo vuosia. On ilo päästä lukemaan hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu, täysmittainen tietokirjansa.
11. "It'd be so nice, right? Right? / If we could take it all off and just exist / And skinny dip in water under the bridge" – skinny dipping: A book about moving on. / Kirja, eteenpäin siirtymisestä.
Grady Hendrixin kauhuromaani How to Sell a Haunted House on tarina torailevista sisaruksista, joiden vanhemmat kuolevat yllättäen onnettomuudessa ja joiden kontolle jää vanhempien outo, kummitteleva, vanha talo. Kirjassa pohditaan kuolemanpelkoa, kuoleman läheisyyttä ja sitä, miten eri tavoin ihmiset reagoivat läheisen kuolemaan. Keskiöön nousee myös se, kuinka olennaista on, että hankalat asiat – esimerkiksi kurjat tunteet, tulehtuneet ihmissuhteet tai traagiset tapahtumat – käsitellään kunnolla läpi, koska jos niin ei tee, asiat jäävät hiertämään, ihmiset jäävät jumiin menneeseen eikä kukaan voi siirtyä surusta eteenpäin ja keskittyä jälleen elämään. Hendrix käsittelee neitä isoja, hankalia, koskettavia teemoja samalla kun pistää demoniset nuket jahtaamaan päähenkilöitään ja muuta kivaa.
12. "I know everyone sees / That he'll be the death of me" – Bad For Business: A book with a doomed love story. / Kirja, jossa on tuomittu rakkaustarina.
Leo Tolstoin järkälemäisen klassikkokirjan Anna Kareninan rakastavaiset, Anna Karenina ja kreivi Vronski, ovat varmaan yksi kirjallisuushistorian kuuluisimmista tuomituista pareista. Minulla oli joitain vaikeuksia lukea Anna Karenina loppuun (kirja on ihan hemmetin pitkä ja Tolstoi kuvasti Levinin niittämistä aivan liian intohimoisesti) mutta pidin aina Annan ja Vronskin kohtauksista ja suhteesta. Heidän romanssinsa on ennen kaikkea tuhoisa ja sotkuinen, enkä tiedä pidänkö heistä ihmisinä laisinkaan (he molemmat ovat aika ajattelemattomia ja, ihan rehellisesti sanottuna, ärsyttäviä), mutta heidän suhteensa ailahtelevainen intohimo välittyi Tolstoin tekstistä koskettavalla tavalla ja jaksoin olla kiinnostunut heidän dramaattisesta romanssistaan alusta loppuun.
13. "Overanalyzed it / Front, back and beside it / Where else can we go? / There's nothing left to decode" – decode: A book you feel like you know inside out. / Kirja, jonka koet tuntevasi läpikotaisin.
Olen lukenut Jane Austenin Kasvattitytön tarinan aika monta kertaa ja olen viettänyt tunteja elämästäni ajatellen sen hahmoja, teemoja, juonta ja maailmaa. Vaikka mikään näkemistäni adaptaatioista ei mielestäni saavuta kirjan mestarillisuutta, olen myös katsonut adaptaatioista suosikkini (vuoden 2008 elokuvan jossa sankaritarta, Fanny Pricea, näyttelee Billie Piper) monen monta kertaa. Olen siis viettänyt tämän kirjan parissa, erinäisin tavoin, hyvin paljon aikaa ja uskallan sanoa, että tunnen sen todella, todella hyvin. En ehkä väittäisi tuntevani sitä ihan läpikotaisin – voiko mitään kirjaa todella tuntea läpikotaisin?
14. "Does she step out of the spotlight so you bathe in it?" – opposite: A book about a forgotten or underestimated woman. / Kirja unohdetusta tai aliarvioidusta naisesta.
Francesca Peacockin Pure Wit – The Revolutionary Life of Margaret Cavendish on 1600-luvulla eläneen herttuatar Margaret Cavendishin elämäkerta. Margaret oli runoilija, proosakirjailija ja tiedenainen, joka julkaisi lukuisia teoksia jotka käsittelivät kaikkea atomeista keijuihin. Hän oli myös skandaalinkäryinen seurapiirijulkkis, joka oli tunnettu muun muassa dramaattisista asuvalinnoistaan jotka paljastivat enemmän ihoa kuin oli soveliasta. Huolimatta siitä, että Margaret julkaisi radikaaleja teoksia, hänet on aikalailla unohdettu. Mary Shelleyn sanotaan usein kirjoittaneen ensimmäisen scifi-romaanin, mutta Margaret kirjoitti science fictionia jo edellisellä vuosisadalla. Hänen teoksensa edustavat myös varhaista feminististä ajattelua. Peacockin teos nostaa Margaretin jälleen ansaitsemaansa valokeilaan.
15. "I feel so much lighter, like a feather with you off my mind, ah / Floating through memories, like whatever, you're a waste of time, ah" – Feather: A book that you were happy to leave behind you. / Kirja, jonka jätit ilolla taaksesi.
Sher Leen kiinalaiseen taruun perustuva queer-romantasia The Legend of the White Snake oli valitettavasti aikamoinen pettymys. Kirjan premissi – prinssi rakastuu mieheksi muuttuneeseen käärmeeseen joka sattuu olemaan suuri se erityinen käärme jonka hengen prinssin täytyy viedä pelastaakseen äitinsä – on erinomainen ja olen aina valmis lukemaan mytologiaan perustuvaa queer-romantasiaa, mutta valitettavasti tässä kirjassa mikään ei osunut, minun mielestäni, aivan nappiin. Keskeinen romanssi eteni aivan liian nopeasti, pahikset olivat ennalta-arvattavia (samoin merkittävät juonenkäänteet – mikään kirjassa ei onnistunut yllättämään minua), fantasia-aspektia ei kehitetty tarpeksi ja teksti oli paikoittian hieman kömpelöä. Odotin The Legend of the White Snaken olevan vähintään neljä tähteä, mutta loppujen lopuksi annoin sille 2,5/5 tähteä.
16. "You can't spell lonesome without me / And there's no hope in misery" – Lonesome: A book about loneliness. / Kirja yksinäisyydestä.
Charlotte Brontën vähemmän tunnettu teos Syrjästäkatsojan tarina (engl. Villette) kertoo itsenäisestä, älykkäästä ja vakavamielisestä Lucy Snowesta, joka matkustaa Englannista fiktiiviseen Villetten kaupunkiin, jossa hän alkaa opettaa tyttökoulussa. Lucy on hyvin haikea hahmo ja Brontë, joka on mestarillinen tunteiden kuvaaja, vangitsee erinomaisesti hänen yksinäisyytensä (hänellä ei ole perhettä, moniakaan ystäviä ja hänen rakastamansa mies ei vastaa hänen tunteisiinsa) ja masennuksensa.
17. "And God, I'm watching everything that you do / I can't get your songs out of my head, or your hair out of my room" – things i wish you said: A book where someone who cannot get over someone. / Kirja, jossa joku ei pääse yli jostakusta.
Emily Brontën ihanan toksisen, synkän, goottilaisen ja hirvittävän klassikkokirjan, Humisevan harjun, päähenkilöt Cathy Earnshaw ja Heathcliff tutustuvat toisiinsa lapsina, eivätkä koskaan – koskaan – pääse yli toisistaan, huolimatta siitä, että he viettävät joskus vuosiakin erossa. Kuten Cathy kuvailee, heidät on tehty samasta materiasta, he ovat yksi ja sama ihminen, yksi sielu. Heidän suhteensa on pakkomielteinen ja tuhoisa – sellainen rakkaus, joka repii palasiksi niin heidät kuin kaikki muutkin heidän ympärillään. He ovat molemmat hirveitä ihmisiä ja heidän suhteensa on ihastuttavan kieroutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti