Luin tänä vuonna niin monta hyvää tietokirjaa, että en millään pystynyt tekemään aiheesta vain yhtä postausta.
Julkaisen myöhemmin "Vuoden top 10 tietokirjat" -listani, mutta tänään haluan kertoa teille hieman viidestä teoksesta, jotka olivat viihdyttäviä, informatiivisia ja kiehtovia, mutta eivät aivan yltäneet top kymmeneen.
Jane Austen's Bookshelf: A Rare Book Collector's Quest to Find the Women Writers Who Shaped a Legend (Rebecca Romney)
Jane Austen on epäilemättä yksi historian kuuluisimmista, rakastetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen kuusi romaaniaan ovat klassikkoja, joista tehdään uusia painoksia aina uudestaan ja uudestaan. Austen esitetään usein aikansa ainutlaatuisena ja ainoana merkittävänä naiskirjailijana, mutta tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kirjassaan Jane Austen's Bookshelf Rebecca Romney selvittää ketkä naiskirjailijat olivat Austenin suosikkeja, ketkä inspiroivat häntä ja keiden teoksia hän luki samanlaisella antaumuksella jolla me luemme hänen teoksiaan. Tämä teos ei vain esittele lukijalleen mielenkiintoisia naiskirjailijoita ja heidän teoksiaan, vaan sen kautta lukija pääsee myös kurkistamaan harvinaisten kirjojen keräilijän ja myyjän arkeen, sekä 1700-luvun aikakauden naisten elämään, kirjallisuusmaailmaan, perhe-elämään ja sen sellaiseen. Lopetettuani Romneyn kirjan, tein itselleni listan hänen kuvailemistaan teoksista, jotka haluan ensi vuonna lukea. Rakastan Austenia, ja haluan lukea ne kirjat, joita hän rakasti.
The Butchering Art: Joseph Lister's Quest to Transform the Grisly World of Victorian Medicine (Lindsey Fitzharris)
Joseph Lister on yksi lääketieteen historian merkittävimpiä hahmoja. Hän oli antiseptiikan ja ennaltaehkäisevän lääketieteen uranuurtaja, joka omistautui haavojen ja kirurgisten välineiden desinfioinnin edistämiselle ja yleistämiselle. Häntä kutsuttiin aikanaan sekä typerykseksi että sankariksi – monet pitivät ajatusta käsienpesusta tai leikkausvälineiden puhdistamisesta humpuukina (ei kenties ole ihme, että aikakauden leikkauksien potilaista suurin osa kuoli operaatioihin tai niitä seuranneisiin tulehduksiin). Hänen vallankumouksellisista kontribuutioistaan huolimatta, harva tietää kuka Lister oli. En itsekkään tiennyt kuka hän oli, ennenkuin luin Fitzharrisin kirjan. Teos keskittyy ennen kaikkea viktoriaanisen lääketieteeseen ja Listerin uraan, mutta se antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen mies Lister oli kotona perheensä kanssa. Pidin kovasti siitä, että Fitzharris korosti myös Listerin vaimon, Agneksen, roolia Listerin työssä. Agnes auttoi häntä hänen desinfiointikokeissaan, kirjasi hänen ajatuksiaan muistiin ja pallotteli ideoita hänen kanssaan. Tämä on erinomainen kirja, mutta vaatii lukijaltaan aikamoista sietokykyä – aikakauden leikkausten, sairaalan likaisuuden ja eläinkokeiden kuvailu oli usein aidosti ällöttävää.
The Queer Thing About Sin: How the West Came to Hate Queer Love (Harry Tanner)
Oletko koskaan miettinyt miten homofobia syntyi ja kehittyi, ja miten menimme kreikkalaisen maailman (suhteellisen) normalisoidusta homoseksuaalisesta meiningistä jyrkän homofobiseen kulttuuriin? Monet ehkä ajattelevat, että kristinuskon valtaannousu aiheutti tämän valitettavan ilmiön, mutta tosiasiassa antiikin maailma ei koskaan ollut niin yksiselitteisen positiivinen paikka queer-ihmisille kuin usein väitetään. Kirjassaan The Queer Thing About Sin, Harry Tanner kuvaa, perinteisiä oletuksia haastaen, antiikin seksuaalista kulttuuria, kapitalistisen elämäntavan ja taloudellisen eriarvoisuuden kohoamisen yhteyttä homofobiaan, kristinuskon monimutkaista suhdetta homoseksuaalisuuteen ja sitä, kuinka aikakausi toisensa jälkeen, ihmiset etsivät vähemmistöistä syypäitä suuriin katastrofeihin, kuten kulkutauteihin. Minua kiinnosti kirjassa erityisesti se, miten erilaisia eri kreikkalaisten polisten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen oli ja miten esimerkiksi Ateenasta muotoutui hyvin syrjivä kaupunki – paikka, josta queer-miehet saattoivat jopa lähteä vapaamielisemmän kodin toivossa. Esimerkiksi kirjailija Euripides matkasi Ateenasta rennompaan Makedoniaan.
Fulvia: The Woman Who Broke All the Rules in Ancient Rome (Jane Draycott)
Kun Jane Draycott ilmoitti instagramissa julkaisevansa kirjan Fulviasta, yhdestä antiikin Rooman kiehtovimmista naisista, tajusin kauhukseni, ettei minulla ollut käsitystäkään Fulviasta, hänen tarinastaan tai roolistaan Rooman tasavallan viimeisten vuosien myllerryksestä. Luettuani Draycottin Fulvian, Fulvia on yksi uusista suosikeistani. Hän oli kiehtova, poliittisesti aktiivinen ja merkittävä nainen. Hänellä oli kolme aviomiesta ja hän aloitti jopa, heistä viimeistä, Marcus Antoniusta, puolustaakseen sodan Octavianusta (Augustus) vastaan. Ensimmäisen miehensä murhan jälkeen hän lietsoi Rooman kansaa kapinaan. Hän ja Cicero olivat katkeria vihollisia, ja Fulvian kerrotaan pistäneen Ciceron dekapitoidun pään kieltä hiuspinnillä. Fulviasta luotiin hänen kuoltuaan Octavianuksen propagandassa ja Rooman historiankirjoituksessa hirviömäinen, väkivaltainen ja kaikinpuolin "huono" nainen. Draycott kuorii nämä vuosisatojen misogynian kerrostumat pois parhaansa mukaan ja koettaa luoda Fulviasta mahdollisimman realistisen kuvan.
Catullus' Bedspread: The Life of Rome's Most Erotic Poet (Daisy Dunn)
Roomalainen Catullus on suosikkirunoilijani antiikin maailmasta (feministi ja queer-nainen minussa haluaisi kovasti sanoa, että Sapfo on suosikkini, mutta valitettavasti en voi vastustaa Catulluksen dramatiikkaa ja pikkumaisuutta). Hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja elämästään ei kuitenkaan ole paljon 100% varmasti totuudellista tietoa. Lähteiden niukkuudesta huolimatta Daisy Dunn onnistui kirjoittamaan hänestä vakuuttavan ja informatiivisen elämäkerran nojaten niin hänen omakohtaisiin runoihinsa, arkeologisiin kuin muihin kirjallisiin lähteisiin. Daisy Dunn kontekstualisoi Catulluksen ja hänen uransa hyvin kuvaamalla myös aikakauden poliittisia, taloudellisia ja kulttuurellisia muutoksia. Lukijan täytyy tietää mitä esimerkiksi Caesar puuhailee tajutakseen mitä Catullus vihjailee runoissaan kirjoittaessaan Caesarista ja tämän ystävistä. Catulluksen ohella lukija pääsee tutustumaan myös, erityisesti, hänen rakkautensa kohteeseen, Clodia Metelliin (jota Catullus kutsuu runoissaan Lesbiaksi). Clodia oli varsin kiehtova nainen – hän ei ollut vain ikävä nainen joka mursi Catulluksen sydämen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti