Vuoden 2025 Top 10 leffat

Katsoin tänä vuonna enemmän leffoja kuin moneen vuoteen. Olen tästä todella iloinen, vaikkakin se johti valitettavasti siihen, että en katsonut lähes ollenkaan uusia TV-sarjoja. Mutta tänään ei ole aika surra tätä, vaan juhlia kaikkia hienoja leffoja jotka katsoin – spesifisti, niitä kymmentä elokuvaa, jotka tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Nämä eivät ole kaikki tänä vuonna julkaistuja elokuvia, vaan ainoastaan leffoja jotka katsoin tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Huom! Leffat on listattu satunnaisessa järjestyksessä, ei paremmuusjärjestyksessä. Oli jo tarpeeksi hankalaa valita 10 parasta elokuvaa, en olisi kyennyt laittamaan niitä vielä järjestykseen.

Vangitut (2013, ohj. Denis Villeneuve)

Denis Villeneuven ohjaama Vangitut (Prisoners) on yksi intensiivisimmistä, jännittävimmistä ja karmaisevimmista trillerileffoista, jonka olen koskaan nähnyt. Leffassa seurataan kahta perhettä, joiden nuoret tyttäret katoavat eräänä iltana kuin tuhka tuuleen. Keller (Hugh Jackman), toisen tytön isä, päättää ratkaista mysteerin ja on valmis syleilemään sisäistä synkkyyttään saadakseen lapsensa takaisin. Toisaalla, etsivä Loki yrittää parhaansa mukaan selvittää kuka vei tytöt ja mitä Keller puuhailee. Vangitut on kylmäävä, hienosti rakennettu monitahoinen kertomus perheestä, jokaisessa meissä piilevästä potentiaalista väkivaltaan ja synkkyyteen, oman käden oikeudesta, kostosta ja vanhemman rajattomasta rakkaudesta. Kaikki leffassa näyttelevät tekevät erinomaista duunia, mutta haluan erityisesti nostaa esille Hugh Jackmanin, Paul Danon ja Jake Gyllenhaalin huikaisevat, vangitsevat roolityöt. Villeneuve ei koskaan petä – hän on suosikkiohjaajani, ehdottomasti.

Superman (2025, ohj. James Gunn)

James Gunnin Superman oli juuri sellainen kuin toivoin sen olevan: hauska, herttainen, jännittävä ja täynnä sydäntä, toivoa ja rakkautta. David Corenswetin esittämä Superman joutuu tässä leffassa ensimmäistä kertaa vastatusten vihollisen kanssa joka on hänen veroisensa ja hän joutuu toden teolla pohtimaan mikä hänen paikkansa tässä maailmassa on. Onko hänestä todella ihmiskunnan suojelijaksi? Superman on häpeilemättömän sarjakuvamainen elokuva, täynnä kommelluksia, räiskyviä värejä, kummallisia otuksia ja eksentrisiä hahmoja. Mutta kaikessa näyttävyydessään ja menevyydessään, se on myös perin inhimillinen tarina miehestä, joka on supervoimistaan huolimatta kuin kuka tahansa meistä: hän rakastaa, suree, yrittää parhaansa, epäonnistuu ja vihastuu. Superman saa myös bonuspisteitä Rachel Brosnahanin erinomaisesta työstä Lois Lanena ja Nicholas Houltin herkullisen kierosta Lex Luthorista, ihanaisesta Krypto-koirasta ja upeasta soundtrackista. Moni elokuvan kohtaus ei olisi ollut lainkaan niin vaikuttava ilman John Murphyn ja David Flemingin musiikkia.

Strange Way of Life (2023, ohj. Pedro Almodóvar)

Strange Way of Life on puolituntinen lyhytelokuva kahdesta keski-ikäisestä miehestä, sheriffi Jakesta (Ethan Hawke) ja Silvasta (Pedro Pascal), jotka tapaavat ensimmäistä kertaa sitten 25 vuoden takaisen eronsa. Silva ei kuitenkaan saapunut vain tapaamaan miestä, jota hän yhä rakastaa, vaan auttamaan rikoksiin sotkeutunutta poikaansa. Katsoin tämän leffan lähinnä siksi, että pidän pääosien näyttelijöistä molemmista kovasti ja koska ajatus heistä näyttelemässä entisiä rakastavaisia western-leffassa oli kiintoisa.  Strange Way of Life kuitenkin yllätti minut täysin: se jäi kummittelemaan mieleeni (erityisesti miesten välinen viimeinen kohtaus – ei juma, että Pascal ja Hawke olivat hyviä) ja muistelen sitä yhä usein. Alberto Iglesiasin musiikki toi elokuvaan oman maagisen piirteensä. Erityisesti miesten viimeisen kohtauksen taustalla soljuva Los caballos retozan al anochecer kosketti minua. Sen kuunteleminen saa yhä kyyneleet nousemaan silmiini. Upea kappale.

Nosferatu (2024, ohj. Robert Eggers)

Huippusuosion saavuttanut moderni goottilainen mestariteos, vampyyrileffa Nosferatu on huikea, kieroutunut, synkän romanttinen, pelottava ja traaginen. Se kertoo Ellen Hutterista, vampyyrikreivi Orlokin pakkomielteen kohteesta, ja siitä miten hänen ja hänen läheistensä elämä hajoaa palasiksi Orlokin terrorin eskaloituessa. Nosferatun valttikortti on sen herkullisen hirvittävä tunnelma ja sen näyttelijöiden upeat esitykset. Lily-Rose Depp tekee erityisen huikeaa työtä. Hän on häikäisevä Elleninä, jota riivaavat psykologiset ja fyysiset kohtaukset, joka on syvästi rakastunut tuoreeseen aviomieheensä Thomasiin mutta silti kyvytön vastustamaan yhteyttä, joka hänen ja Orlokin välille on kehittynyt. En tiedä miten voisin kuvailla tätä ilman, että se kuulostaa höpsölle, mutta pidän siitä kuinka häiritsevän himokas tämä leffa on. Ohjaaja Robert Eggers ei kaihda sukeltaa goottilaiselle tarinankerronnalle tyypillisiin toksisiin, synkkiin ja kummallisen seksuaalisiin vesiin. Nosferatu sai minut haluamaan katsoa kaikki Eggersin vanhat – ja tulevat – elokuvat.

Guardians of the Galaxy Vol. 3 (2023, ohj. James Gunn)

Tänä vuonna katsoin, äitini kanssa, vihdoin ja viimein Marvelin viimeisen GOTG-leffan. Olemme vältelleet sen katsomista, koska emme ole halunneet hyvästellä näitä meille kovin rakkaita hahmoja. GOTG Vol. 3 oli kuitenkin kaiken odotuksen arvoinen: se on tyydyttävä päätös tälle upealle trilogialle, täynnä huumoria, ystävyyttä, seikkailua ja jännitystä. Oli ihana päästä vihdoin näkemään miten hahmojen tarinat päättyvät ja millaisia valintoja he tekevät tulevaisuudestaan. Keskeiset hahmot saivat kaikki hetkensä loistaa ja leffassa esiteltiin myös hauskoja uusia hahmoja, kuten Adam. Leffan tähtihahmo oli kuitenkin ihanainen, rääväsuinen pesukarhu Rocket, jonka karmaisevan taustatarinan (en ole vieläkään toipunut) saimme vihdoin nähdä. Isona Peter Quillin ja Gamoran romanssin ystävänä minun on myös pakko mainita heidän suhteensa ja ilmaista iloni siitä, ettei Gunn yrittänyt pakottaa romanssia tämän uuden, menneisyydestä poimitun Gamoran ja Quillin välille. GOTG-trilogia on ehdottomasti Marvelin tasaisesti laadukkain ja koherentein trilogia.

Lisa Frankenstein (2024, ohj. Zelda Williams)

Zelda Williamsin Lisa Frankenstein on romanttinen, Mary Shelleyn klassikkotarinan, Frankensteinin, inspiroima kauhukomedia yksinäisestä, makaaberista teinitytöstä, Lisasta, joka alkaa viettää aikaa 1800-luvulla kuolleen nuoren pianistin haudalla. Eräänä yönä, Lisan lähdettyä, salama iskee pojan hautaan ja herättää hänet henkiin. Hämmentynyt zombipoika päätyy piilottelemaan Lisan huoneessa ja heidän välilleen kehkeytyy, alkusäikähdyksen jälkeen, mitä omalaatuisin romanssi, joka johtaa murhiin, ihmisten paloitteluun, ruumiinosien ompeluun ja kaikenlaisiin kommelluksiin. Lisa Frankenstein ei ollut mikään jättimäinen box office -hitti, mikä surettaa minua, vaikka toisaalta ymmärränkin, ettei se ole elokuva, joka sopii kaikille. Monen mielestä se on varmasti mauton tai groteski, mutta minusta se oli aidosti hauska, viihdyttävä ja yllättävän romanttinen tarina. En odottanut että päätyisin, leffan lopussa, oikeasti tunteilemaan tästä pariskunnasta. Leffa sijoittuu 80-luvun loppuun, joten tarjolla on hauskan tairnan lisäksi upeaa muotia, tuuheita kampauksia ja erinomaista musaa.

Wicked: For Good (2025, ohj. John M. Chu)

Jättitiksi nousseen Wicked-elokuvan jatko-osa Wicked: For Good sai minut nauramaan, heilumaan musan tahtiin penkissäni ja itkeä vollottamaan viimeisen kymmenminuuttisen läpi. Wicked-musikaalin kakkospuolikas ei ole helppo tarina adaptoitavaksi ja sitä pidetään yleisesti musikaalin heikompana puoliskona, mutta John M. Chu onnistui loihtimaan tästäkin elokuvasta koskettavan, näyttävän ja tunteikkaan tarinan taikuudesta, sorrosta, propagandan voimasta, ystävyydestä ja valinnoista hyvän ja pahan välillä. Cynthia Erivo ja Ariana Grande säkenöivät rooleissaan (Granden versio Thank Goodness -laulusta kivisti sydäntäni ja koin liki hengellisen kokemuksen kuunnellessani Cynthian version No Good Deed -kappaleesta). Myös Jonathan Bailey tekee hyvää duunia välinpitämättömät päivänsä taakseen jättäneenä prinssi Fiyerona. Wicked: For Good on visuaalisesti upea, (pääosin) upeasti laulettu ja teemoiltaan hyvin ajankohtainen elokuva. Se on myös herkkä ja kaunis kuvaus kahden hyvin erilaisen nuoren naisen välisestä ystävyydestä ja siitä, kuinka ystävyys ja rakkaus voivat tehdä meistä parempia ihmisiä.

Wake Up Dead Man (2025, ohj. Rian Johnson)

Rian Johnsonin kolmas Benoit Blanc -mysteeri Wake Up Dead Man oli elokuva jota odotin kuin kuuta nousevaa. Se oli odotuksen arvoinen – sen tunnelma oli ihanan synkeä, sen näyttelijäkaarti teki erinomaista duunia ja sen keskeinen murhamysteeri oli herkullisen mutkikas. Rakastan Blancia, Johnsonin eksentristä etsivää – hän on hulvaton, eteläisellä aksentilla puhuva herrasmies, joka on yhtä aikaa lempeä sekä topakka, mies joka löytää totuuden aina. Tässä elokuvassa saamme tietää hieman lisää hänen menneisyydestään ja persoonastaan: hän ei ollut läheinen äitinsä kanssa, hän vierastaa uskontoa ja nauttii musikaaleista. Wake Up Dead Man ei kuitenkaan ole vain Daniel Craigin Blancin show: Josh O'Connor tekee erinomaisen roolityön nuorena, lempeänä pappina, jolla on synkkä menneisyys. Johnson ei ole koskaan liiemmin peitellyt mitä hän pyrkii elokuvillaan sanomaan. Tämä Blanc-mysteeri keskittyy kuvaamaan mm. persoonallisuuskulttien vaarallisuutta, uskonnon käyttämistä sorron välineenä ja valeuutisten leviämistä ja tarkoituksellista levittämistä. Se ei kritisoi uskoa itsessään, vaan kirkkojen pinttyneitä näkemyksiä ja uskonnon aseistamista heikompia vastaan.

Bugonia (2025, ohj. Yorgos Lanthimos)

Yorgos Lanthimos on yksi suosikkiohjaajistani ja odotin hänen uusinta elokuvaansa Bugonia todella kovasti. Leffateatterikokemus ei tämän leffan tapauksessa ollut ideaali – hajotin puhelimeni ja teatterihallin näyttö reistaili kesken kaiken, mutta leffa itsessään oli mainio. Pidin siitä, miten Lanthimos leikitteli katsojan odotuksilla ja ennakkoluuloilla, kritisoi hyperkapitalistista girlboss-kuvastoa, kommentoi salaliittoteorioiden vietteleyyttä ja nuorten miesten misogyniaa ja syrjäytymistä. Elokuvassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta sen ytimessä on suuri, hankala kysymys: Onko ihmiskunta pelastamisen arvoinen ja kuinka pitkälle menisit pelastaaksesi sen? Hieno, mieleenpainuva leffa – leffan viimeiset kohtaukset olivat erityisen pysäyttäviä. Emma Stone oli erinomainen, kuten aina, mutta ehkä kaikista vaikuttavimman roolityön teki Jesse Plemons. Hän oli kylmäävä, säälittävä, ahdistava ja paikoittain synkän hauska.

Casablanca (1942, ohj. Michael Curtiz)

Halusin tänä vuonna katsoa jonkun ikonisen klassikkoleffan ja valitsin, en muista enää tarkalleen miksi, Casablancan, toisen maailmansodan aikaiseen Casablancan kaupunkiin sijoittuvan romanttisen draaman, jonka pääosia näyttelivät Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman. Casablanca oli kaikessa yksinkertaisuudessaan – se tapahtuu paljolti yhdessä paikassa, päähenkilö Rickin baarissa, ja siinä on vain kourallinen keskeisiä hahmoja – koskettava ja vaikuttava elokuva. Se on rakkaustarina – tai, sanoisin, tarina rakkaudesta joka olisi voinut olla jotain suurta ja kaunista – sekä tarina sorrosta, vapaudesta ja natsien tyranniasta. Yksi puoli Casablancasta, joka yllätti minut oli se, että se oli monin paikoin aika hauska. Etenkin korruptoitunut, lähinnä itsensä suojelemiseen keskittynyt poliisi Lois Renault huvitti minua usein. Pidin siitä, ettei hän koskaan teeskennellytkään olevansa puhtoinen sankari. Minulle kuitenkin jäi elokuvasta parhaiten mieleen Ingrid Bergmanin herkästi näyttelemä Ilsa. Minun on myös nyt pakko olla hieman pinnallinen ja sanoa että Ingrid Bergman on ehkä yksi kauneimmista naisista, jonka olen koskaan nähnyt. 

Vuoden 2025 tietokirjat (viisi kunniamainintaa)

Luin tänä vuonna niin monta hyvää tietokirjaa, että en millään pystynyt tekemään aiheesta vain yhtä postausta. 

Julkaisen myöhemmin "Vuoden top 10 tietokirjat" -listani, mutta tänään haluan kertoa teille hieman viidestä teoksesta, jotka olivat viihdyttäviä, informatiivisia ja kiehtovia, mutta eivät aivan yltäneet top kymmeneen.

Jane Austen's Bookshelf: A Rare Book Collector's Quest to Find the Women Writers Who Shaped a Legend (Rebecca Romney)

Jane Austen on epäilemättä yksi historian kuuluisimmista, rakastetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen kuusi romaaniaan ovat klassikkoja, joista tehdään uusia painoksia aina uudestaan ja uudestaan. Austen esitetään usein aikansa ainutlaatuisena ja ainoana merkittävänä naiskirjailijana, mutta tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kirjassaan Jane Austen's Bookshelf Rebecca Romney selvittää ketkä naiskirjailijat olivat Austenin suosikkeja, ketkä inspiroivat häntä ja keiden teoksia hän luki samanlaisella antaumuksella jolla me luemme hänen teoksiaan. Tämä teos ei vain esittele lukijalleen mielenkiintoisia naiskirjailijoita ja heidän teoksiaan, vaan sen kautta lukija pääsee myös kurkistamaan harvinaisten kirjojen keräilijän ja myyjän arkeen, sekä 1700-luvun aikakauden naisten elämään, kirjallisuusmaailmaan, perhe-elämään ja sen sellaiseen. Lopetettuani Romneyn kirjan, tein itselleni listan hänen kuvailemistaan teoksista, jotka haluan ensi vuonna lukea. Rakastan Austenia, ja haluan lukea ne kirjat, joita hän rakasti. 

The Butchering Art: Joseph Lister's Quest to Transform the Grisly World of Victorian Medicine (Lindsey Fitzharris)

Joseph Lister on yksi lääketieteen historian merkittävimpiä hahmoja. Hän oli antiseptiikan ja ennaltaehkäisevän lääketieteen uranuurtaja, joka omistautui haavojen ja kirurgisten välineiden desinfioinnin edistämiselle ja yleistämiselle. Häntä kutsuttiin aikanaan sekä typerykseksi että sankariksi – monet pitivät ajatusta käsienpesusta tai leikkausvälineiden puhdistamisesta humpuukina (ei kenties ole ihme, että aikakauden leikkauksien potilaista suurin osa kuoli operaatioihin tai niitä seuranneisiin tulehduksiin). Hänen vallankumouksellisista kontribuutioistaan huolimatta, harva tietää kuka Lister oli. En itsekkään tiennyt kuka hän oli, ennenkuin luin Fitzharrisin kirjan. Teos keskittyy ennen kaikkea viktoriaanisen lääketieteeseen ja Listerin uraan, mutta se antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen mies Lister oli kotona perheensä kanssa. Pidin kovasti siitä, että Fitzharris korosti myös Listerin vaimon, Agneksen, roolia Listerin työssä. Agnes auttoi häntä hänen desinfiointikokeissaan, kirjasi hänen ajatuksiaan muistiin ja pallotteli ideoita hänen kanssaan. Tämä on erinomainen kirja, mutta vaatii lukijaltaan aikamoista sietokykyä – aikakauden leikkausten, sairaalan likaisuuden ja eläinkokeiden kuvailu oli usein aidosti ällöttävää.

The Queer Thing About Sin: How the West Came to Hate Queer Love (Harry Tanner)

Oletko koskaan miettinyt miten homofobia syntyi ja kehittyi, ja miten menimme kreikkalaisen maailman (suhteellisen) normalisoidusta homoseksuaalisesta meiningistä jyrkän homofobiseen kulttuuriin? Monet ehkä ajattelevat, että kristinuskon valtaannousu aiheutti tämän valitettavan ilmiön, mutta tosiasiassa antiikin maailma ei koskaan ollut niin yksiselitteisen positiivinen paikka queer-ihmisille kuin usein väitetään. Kirjassaan The Queer Thing About Sin, Harry Tanner kuvaa, perinteisiä oletuksia haastaen, antiikin seksuaalista kulttuuria, kapitalistisen elämäntavan ja taloudellisen eriarvoisuuden kohoamisen yhteyttä homofobiaan, kristinuskon monimutkaista suhdetta homoseksuaalisuuteen ja sitä, kuinka aikakausi toisensa jälkeen, ihmiset etsivät vähemmistöistä syypäitä suuriin katastrofeihin, kuten kulkutauteihin. Minua kiinnosti kirjassa erityisesti se, miten erilaisia eri kreikkalaisten polisten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen oli ja miten esimerkiksi Ateenasta muotoutui hyvin syrjivä kaupunki – paikka, josta queer-miehet saattoivat jopa lähteä vapaamielisemmän kodin toivossa. Esimerkiksi kirjailija Euripides matkasi Ateenasta rennompaan Makedoniaan.

Fulvia: The Woman Who Broke All the Rules in Ancient Rome (Jane Draycott)

Kun Jane Draycott ilmoitti instagramissa julkaisevansa kirjan Fulviasta, yhdestä antiikin Rooman kiehtovimmista naisista, tajusin kauhukseni, ettei minulla ollut käsitystäkään Fulviasta, hänen tarinastaan tai roolistaan Rooman tasavallan viimeisten vuosien myllerryksestä. Luettuani Draycottin Fulvian, Fulvia on yksi uusista suosikeistani. Hän oli kiehtova, poliittisesti aktiivinen ja merkittävä nainen.  Hänellä oli kolme aviomiesta ja hän aloitti jopa, heistä viimeistä, Marcus Antoniusta, puolustaakseen sodan Octavianusta (Augustus) vastaan. Ensimmäisen miehensä murhan jälkeen hän lietsoi Rooman kansaa kapinaan. Hän ja Cicero olivat katkeria vihollisia, ja Fulvian kerrotaan pistäneen Ciceron dekapitoidun pään kieltä hiuspinnillä. Fulviasta luotiin hänen kuoltuaan Octavianuksen propagandassa ja Rooman historiankirjoituksessa hirviömäinen, väkivaltainen ja kaikinpuolin "huono" nainen. Draycott kuorii nämä vuosisatojen misogynian kerrostumat pois parhaansa mukaan ja koettaa luoda Fulviasta mahdollisimman realistisen kuvan.

Catullus' Bedspread: The Life of Rome's Most Erotic Poet (Daisy Dunn)

Roomalainen Catullus on suosikkirunoilijani antiikin maailmasta (feministi ja queer-nainen minussa haluaisi kovasti sanoa, että Sapfo on suosikkini, mutta valitettavasti en voi vastustaa Catulluksen dramatiikkaa ja pikkumaisuutta). Hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja elämästään ei kuitenkaan ole paljon 100% varmasti totuudellista tietoa. Lähteiden niukkuudesta huolimatta Daisy Dunn onnistui kirjoittamaan hänestä vakuuttavan ja informatiivisen elämäkerran nojaten niin hänen omakohtaisiin runoihinsa, arkeologisiin kuin muihin kirjallisiin lähteisiin. Daisy Dunn kontekstualisoi Catulluksen ja hänen uransa hyvin kuvaamalla myös aikakauden poliittisia, taloudellisia ja kulttuurellisia muutoksia. Lukijan täytyy tietää mitä esimerkiksi Caesar puuhailee tajutakseen mitä Catullus vihjailee runoissaan kirjoittaessaan Caesarista ja tämän ystävistä. Catulluksen ohella lukija pääsee tutustumaan myös, erityisesti, hänen rakkautensa kohteeseen, Clodia Metelliin (jota Catullus kutsuu runoissaan Lesbiaksi). Clodia oli varsin kiehtova nainen – hän ei ollut vain ikävä nainen joka mursi Catulluksen sydämen.

Chappell Roan "The Rise and Fall of the Midwest Princess" Book Tag (Original)

Syyskuun 22. päivä 2023 tähdeksi ja queer-ikoniksi noussut, räväkistä asuistaan ja näyttävistä esityksistään tunnettu pop-artisti Chappell Roan julkaisi esikoislevynsä, The Rise and Fall of a Midwest Princess. Se on mielestäni yksi viime vuosien parhaita pop-levyjä ja yksi parhaita esikoislevyjä ikinä.

Upea The Rise and Fall of a Midwest Princess on upeaa kamaa alusta loppuun. Sillä ei, ihan totta, ole ainuttakaan huonoa tai edes keskinkertaista biisiä. Suosikkibiisini levyltä ovat Femininomenon, Casual, Pink Pony Club, My Kink is Karma ja Coffee. Roan on sanonut, että kakkoslevyä joudutaan odottamaan mahdollisesti vielä useampikin vuosi. Tämä harmittaa minua hieman, mutta onneksi hän julkaisee aina silloin tällöin singlejä (ah, The Subway) faniensa piristykseksi.

Kunnianosoituksena tälle upealle levylle, päätin luoda sen pohjalta book tagin. Levyn kappaleet inspiroivat kaikki yhden kysymyksen, joka pohjautuu jollain tavoin biisin teemoihin tai lyriikoihin. 

1. "Same old story time again / Got so close but then you lost it / Should have listened to your friends / Bout his girlfriend back in Boston / You sent him pictures and playlists and phone sex / He disappeared from the second that you said / "Let's get coffee, let's meet up" – Femininomenon: A bad boyfriend in from a book. / Huono poikaystävä kirjasta.

Jane Austenin Järki ja tunteet -romaanin ylenpalttisen romanttinen Marianne Dashwood rakastuu komeaan, mutta moraalisesti kyseenalaiseen Willoughbyyn. Willoughby on yksi Austenin parhaiten kirjoitetuista ns. pahoista pojista, koska hän ei ole pelkästään kusipää – hänessä on, mielestäni, potentiaalia olla ookoo tyyppi, jos hän ottaisi vastuuta teoistaan eikä olisi niin pelkurimainen. Mutta valitettavasti, hän on ailahtelevainen ja materialistinen. Hän rakastaa Mariannea, mutta ei ole tämän rakkauden arvoinen. Kuva on vuoden 1995 leffa-adaptaatiosta (Greg Wise).

2. "I just wanna get to know ya / Guess I didn't quite think it through / Fell in love with the thought of you / Now I'm choked up, face down, burnt out" – Red Wine Supernova: A book you thought you'd love but didn't. / Kirja, jota uskoit että rakastaisit mutta josta et pitänyt.

Kara Cooneyn When Women Ruled the World: Six Queens of Egypt vaikutti erinomaiselta. Se kertoo kuudesta Egyptiä hallinneesta naisesta jotka, tavalla tai toisella, ottivat faaraon paikan. Kirjassa oli hyviä juttuja ja opin paljon, mutta valitettavasti en tykännyt lainkaan siitä miten Cooneylla oli tapana asettaa kirjansa keskeiset naiset moraaliselle jalustalle, kiistää mahdolliset vaihtoehtoiset tulkinnat ja esittää naiset syntyjään erilaisina hallitsijoina kuin miehet (esim. "naiset ovat luonnostaan rauhallisempia, joten he hallitsevat pasifistisesti"). Sukupuolihistorioitsija minussa kärsi.

3. "This is what I wanted, this is what I like / I've been a good, good girl for a long time / But baby I like flirting, a lover by my side / Can't be a good, good girl even if I tried" – After Midnight: A book about a woman who isn't "good". / Kirja naisesta joka ei ole "kiltti".

Honor Cargill-Martinin Messalina kertoo antiikin Rooman pahamaineisimmasta naisesta, keisari Claudiuksen vaimosta Messalinasta, joka tunnetaan seksiseikkailuistaan ja dramaattisesta kuolemastaan. Messalina oli, epäilemättä, ovela, väkivaltaan kykeneväinen ja hankala nainen, mutta kirjassaan Cargill-Martin lähestyy häntä kompleksisena ihmisenä eikä vaan toista vuosisatojen misogynian värittämiä väitteitä hänestä. Tässä kirjassa Messalina esitetään, todisteisiin nojaten ja tarpeen ollen alkuperäislähteitä haastaen, pelkän huoran sijasta poliittisesti pätevänä fiksuna, kunnianhimoisena ja uhmakkaana naisena.

4. "If I didn't love you, it would be fine / Cause if we do coffee, it's never just coffee" – Coffee: A  couple who don't want to love each other but do. / Pariskunta, jotka eivät halua rakastaa toisiaan, mutta rakastavat.

Anne Ricen Vampyyrikronikat-sarjassa seikkailevat vampyyrit Lestat de Lioncourt ja Louis de Pointe du Lac ovat niitä pariskuntia, jotka satuttavat ja vihaavat, rakastavat ja palvovat toisiaan, ja palaavat kaikista myrskyistä ja riidoista huolimatta aina toistensa luo. En usko, että he voisivat koskaan todella päästä eroon toisistaan vaikka kuinka yrittäisivä – ja voi että he yrittivät, erityisesti Louis. Oheinen kuva on upeasta TV-adaptaatiosta Interview with the Vampire, jossa Louisia esittää aina loistokas Jacob Anderson ja Lestatia magneettisen lumoava Sam Reid.

5. "I hate that I let this drag on so long, now I hate myself / I hate that I let this drag on so long, you can go to hell" – Casual: A book or series that lasted too long. / Kirja tai sarja joka kesti liian pitkään. 

Ruth Waren, Huonetoverissa seurataan Hannahia, jonka paras ystävä, rikas, suosittu ja kaunis April, murhattiin heidän opiskellessaan Oxfordissa. Kymmenen vuotta myöhemmin, uutta tietoa saatuaan, Hannah alkaa setviä Aprilin kuolemaa ja tajuaa, että hänen todistuksensa vuosia sitten saattoi passittaa viattoman miehen vankilaan. Huonetoveri oli hauska, viihdyttävä ja jännittävä dark academia -vaikutteinen mysteeriromaani, mutta se oli hieman liian pitkä, mikä johti siihen, ettei tarinan jännite oikein kestänyt alusta loppuun. Se ei ole suosikkini Warelta.

6. "Uh-huh, I'm through with all these hyper mega bummer boys like you / Oh yeah I need a super graphic ultra modern girl like me / We're hot, we're drunk, wow, look at her moving, baby, she's the one" – Super Graphic Ultra Modern Girl: A book where a character has a lesbian awakening. / Kirja, jossa hahmo kokee "lesbohavahtumisen".

Emma R. Albanin Don't Want You Like a Best Friend on viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva rakkausromaani, jossa seurataan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa leskiäitinsä kanssa asuvaa Bethiä, joka yrittää parhaansa löytää aviomiehen turvaamaan tulevaisuutensa, ja normeista piittaamatonta itsepintaista Gweniä, jolla ei ole mitään suunnitemia löytää miestä. Hän elelee tyytyväisenä kahden isänsä kanssa, miekkaillen ja aiheuttaen pahennusta. Tytöt ystävystyvät – ja rakastuvat. Koska kyseessä on historiallinen romaani, joutuvat tytöt pohdiskelemaan omaa identiteettiään ja yhteiskuntansa näkemyksiä queer-ihmisistä ennen kuin voivat saavuttaa onnellisen loppunsa. En muista tarkalleen ovatko tytöt lesboja vai biseksuaaleja, mutta, joka tapauksessa, kirjassa on tarjolla sapfolaisia havahtumisia.

7. "I could be the one or your new addiction" – HOT TO GO!: A book you think will become a new favorite. / Kirja, josta uskot tulevan yksi suosikeistasi.

Kreikkalaisen mytologian naishahmojen tarinoihin perustuvista kirjoista Medusa ja Medea tunnettu Rosie Hewlett julkaisee ensi kirjan Sweetbitter Song, joka kertoo Penelopesta, Odysseuksen vaimosta ja Ithacan kuningattaresta, ja Melanthosta, orjaksi joutuneesta naisesta, jotka rakastuvat. Tuppaan yleensä tykkäämään Penelopen ja Odysseuksen rakkaustarinasta (he ovat harvoja antiikin mytologian parjea, jotka tuntuvat lähes tasa-arvoisilta kumppaneilta), mutta en epäile etteikö Hewlett voi saada minut rakastumaan Penelopen ja Melanthon romanssiin. Fun fact: kirjan nimessä oleva sana "sweetbitter" on viittaus runoilija Sapfon, antiikin lesboikonin, kuuluisaan fragmenttiin. Rakastan Hewlettin aiempia teoksia ja olen aika varma, että Sweetbitter Song tulee olemaan myös upea. 

8. "It's hot when you're going through hell / And you're hating yourself, I'm feeling myself / It's hot when you know that you're caught / And you're getting pissed off, it's getting me off" – My Kink is Karma: A book featuring a satisfying revenge plot. / Kirja, jossa on tyydyttävä kostotarina.

V. E. Schwabin superpahiksista kertova Vicious on upea kostoromaani. Sen keskeisin hahmo, Victor Vale, tutustui yliopistossa toiseen nerokkaaseen nuoreen mieheen, Elihin, jonka kanssa hän alkoi tehdä supervoimiin liittyviä kokeiluja. Erään kokeen mentyä kamalalla tavalla pieleen, Victor päätyi vankilaan. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, hän murtautuu ulos vankilasta, tavoitteenaan kostaa Elille, jota hän syyttää kokemistaan vääryyksistä. Vicious on synkkä, väkivaltainen, jännittävä ja intensiivinen romaani ja ehdottomasti yksi parhaimmista kostotarinoista, jonka olen ikinä lukenut.

9. "Do you picture me like I picture you? / Am I in the frame from your point of view? / Do you feel the same?" – Picture You: A book about someone that is unsure of whether their love is returned. / Kirja hahmosta, joka ei ole varma saako hän vastarakkautta.

Bea Fitzgeraldin kreikkalaiseen mytologiaan perustuva A Beautiful Evil -teoksen sankaritar Pandora uskoo, että hänen kohtalonsa on olla hyvä, rakastava vaimo Epimatheokselle, jolle jumalat antavat hänet lahjana. Epimatheos ei kuitenkaan ole ollenkaan sellainen mies kuin mitä Pandora odotti: hän on töykeä ja etäinen. Toraisan avioparin välit alkavat kuitenkin pikkuhiljaa lämmetä ja heidän setviessään koko ihmiskunnan kohtaloa uhkaavaa mysteeriä, kumpainenkin joutuu painiskelemaan saman kysymyksen kanssa: Rakastaako hän minua kuten minä häntä?

10. "And even upside down / It's beautiful somehow / It's never just a shape alone / Love is a kaleidoscope" – Kaleidoscope: A book about love (of any kind). / Kirja rakkaudesta (minkälaisesta tahansa).

Phoenicia Rogersonin, kreikkalaisen mytologian tarujen inspiroima Aphrodite on kertomus, ennen kaikkea, rakkaudesta. Rakkaudesta vanhempien ja lasten, sisarusten, pariskuntien ja ystävysten välillä, sekä rakkaudesta, jota ihminen voi tuntea kotiaan, maataan tai kaupunkiaan kohtaan. Se on tarina rakkauden tuhoavasta ja parantavasta voimasta, ja siitä, mitä ilman rakkautta eläminen voi tehdä ihmiselle ja kuinka pitkälle olemme valmiita menemään rakkauden nimissä. Aphroditessa rakkaus aiheuttaa sotia. Ei ole ihme, että kirjan tarina pyörii rakkauden ympärillä, onhan sen päähenkilö rakkauden (ja kauneuden ja seksin) jumalatar, Afrodite. Tässä kirjassa Afrodite ei kuitenkaan ole aivan se jumalatar jonka luulet hänen olevan. Kenties, hän ei ole jumalatar laisinkaan...

11. ""Oh mama, I'm just having fun / On the stage in my heels / It's where I belong down at the / Pink Pony Club / I'm gonna keep on dancing at the / Pink Pony Club" – Pink Pony Club: A book that celebrates the power of the queer community. / Kirja, jossa juhlistetaan queer-yhteisön voimaa.

Abdi Nazemianin Like a Love Story on ylistyslaulu yhteisöllisyydelle, solidaarisuudelle, ystävyydelle ja rakkaudelle. Se on kertomus kolmesta nuoresta New Yorkissa vuonna 1989, jotka rakastuvat, riitelevät, kapinoivat ja kamppailevat identiteettinsä kanssa. Tarina sijoittuu AIDS-epidemian aikakaudelle ja se käsitteleekin paljon sitä, miten Yhdysvaltojen yhteiskunta petti queer-väestön ja antoi heidän kärsiä ja kuolla. Mutta vaikka kirjassa käsitellään surua, sairastumista ja menetystä, se on myös täynnä toivoa, uhmakasta iloa ja yhteisöllisyyden tunnetta. 

12. "If I don't try, then it's my loss / An inch away from more than just friends" – Naked in Manhattan: A friends-to-lovers romance. / Ystävistä rakastavaisiksi -romanssi.

Minulle ehkä rakkain friends-to-lovers romanssi löytyy Jane Austenin roomanista Emma. Rikas, kaunis ja karismaattinen Emma Woodhouse järkkäilee kirjassa parhaansa mukaan romansseja ja avioliittoja, mutta ei ollenkaan tajua olevansa itse rakastunut vanhaan ystäväänsä, herra Knightleyhyn, joka puolestaan tajuaa itsekin vasta kirjan edetessä mitä itse tuntee Emmaa kohtaan. Minusta on ihana seurata miten heidän tunteensa kehittyvät ja muuttuvat ja miten he alkavat pikkuhiljaa tajuta miksi ajatus toisesta rakastumassa johonkuhun toiseen tuntuu niin pahalle. Emma ja Knightley ovat todella pöhköjä mitä toisiinsa tulee, ja se on kerrassaan ihastuttavaa. Oheinen kuva on vuoden 2009 adaptaatiosta, jossa Emmaa esitti Romola Garai ja Knightleytä Jonny Lee Miller.

13. "Come get me out of California / No leaves are brown / I miss the seasons in Missouri / My dying town / Thought I'd be cool in California / I'd make you proud" – California: A book where someone wants out of wherever it is that they are. / Kirja, jossa joku haluaa pois sieltä missä onkin.

Pajtim Statovcin Tiranan sydän kertoo nuorista ystävyksistä, Bujarista ja Agimista, jotka varttuvat 1990-luvun alussa, demokratiaa kohti pyristelevässä Albaniassa. He kasvavat vanhempiensa tarinoilla kansansa ylevästä menneisyydestä, mutta mitä enemmän he näkevät kuinka rankkaa ja vaikeaa elämä Tiranassa todella on, sitä kipeämmin he haluavat pois. Yhdessä, he karkaavat suureen maailmaan. Tiranan sydän on erikoinen, upeasti kirjoitettu, mieleenpainuva ja tunteikas romaani identiteetistä, kuulumisesta, ennakkoluuloista, queeriydestä ja jatkuvassa muutoksentilassa olevasta minuudesta.

14. "I want this like a cigarette / Can we drag it out and never quit?" – Guilty Pleasure: A book about obsession. / Kirja pakkomielteestä.

Liane Moriartyn Sulje silmäsi ja laske kymmeneen kertoo kahdesta naisesta, ihanan Patrickin kanssa suhteen aloittavasta hypnoterapeutista, Ellenistä, ja Patrickia vainoavasta Saskiasta, joka ujuttautuu Ellenin onnelliseen elämään ja uhkaa pilata kaiken. Moriartyn tapaan, Sulje silmäsi ja laske kymmeneen on hauska ja viihdyttävä teos – sellainen, jonka voi lukea hujauksessa vaikka se on aika pitkä – mutta se on myös todella ahdistava kuvaus stalkkaamisesta ja stalkkerin mielentilasta. Se ei ole suosikki-Moriartyni, mutta sen pakkomiellekuvaus on jäänyt mieleeni.

Kirjavinkkejä seksuaalisuuden ja sukupuolen historian ystäville

Tänään haluan esitellä teille seksuaalisuuden ja sukupuolen historian ystäville teoksia, joihin olen vuosien aikana tutustunut ja jotka ovat, mielestäni, erinomaisia. Jotta tämä postaus ei levähtäisi aivan käsiin, aion esitellä teokset mahdollisimman tiiviisti. Tarjolla on kirjoja monesta eri näkökulmasta ja teemasta – mikä sinua sitten kiinnostaakin seksuaalisuuden ja sukupuolen historiassa, toivon, että löydät jotain mieleistä!

A Curious History of Sex (Kate Lister)

Akateemisen idolini Kate Listerin A Curious History of Sex hulvaton ja helppolukuinen katsaus seksuaalisuuden ja seksin kirjavaan historiaan. Hän ei pyri kirjoittamaan kaiken kattavaa seksin historiaa, koska se olisi mahdotonta – sen sijaan, hän esittelee lukijalleen joitain teemoja ja aiheita, esimerkiksi seksityötä (Listerin oma erikoistumisalue), polkupyörän aiheuttamaa sukupuolimyllerrystä, seksinuken menneisyyttä, neitsyyden konseptia ja seksin ja ruoan suhdetta. Lister ohjaa lukijansa seksin räväkän menneisyyden pariin kepeällä huumorilla, mutta vakavoituu aina kertomiensa tarinoiden käydessä synkiksi. Seksin historia on täynnä hauskoja anekdootteja, mutta myös kipua, rasismia, misogyniaa ja muita synkkiä juttuja.

Rakkaus samaan sukupuoleen: homoseksuaalisuuden historia (toim. Robert Aldrich)

Jos kaipaat informatiivista yleiskatsausta homoseksuaalisuuden historiaan eri aikakausina ja eri kulttuureissa, suosittelen koko sydämelläni Robert Aldrichin toimittamaa Rakkaus samaan sukupuoleen -teosta. Eri eksperttien kirjoittamat artikkelit pureutuvat muun muassa antiikin aikakauteen, 1920-luvun Berliiniin, Stonewallin mellakoihin ja AIDS-epidemiaan, keskiaikaan, ja homoseksuaalisuuteen Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Mikä tahansa sinua kiinnostaakin, löydät varmasti jotain kiehtovaa tämän teoksen sivuilta. Tämä kirja on ollut tukeni ja turvani halki ylipisto-urani. Mukana on myös paljon hienoja kuvia!

Sex on Show: Seeing the Erotic in Greece and Rome (Caroline Vout)

Caroline Voutin Sex on Show on aloittelijaystävällinen teos sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksestä ja  näkyvyydestä antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureissa. Sukupuolen ja seksin kuvaus oli antiikissa aivan erilaista kuin nykypäivänä: peniksiä roikkui ovenpieluksissa, päivällispöydän pikareissa oli orgioiden kuvia, kotien seiniä peittivät härskit tai vähintäänkin viettelevät reliefit ja seksityö oli arkinen osa maailmaa. Vout kuvaa lukijalleen mitä nämä kuvat merkitsivät, miten ihmisten oletettiin niitä katsovan ja mitä seksin ja kehon jatkuva läsnäolo arjessa kertoo meille antiikin maailmasta.

Seitsemän kummaa veljestä: kertomuksia suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta (Sandra Hagman)

Sandra Hagmanin Seitsemän kummaa veljestä käsittelee, seitsemän tositarinan kautta, seitsemän eri aikakauden käsityksiä homoseksuaalisuudesta Suomessa. Tositarinat elävöittävät tekstiä ja muistuttavat lukijaa siitä, että Hagmanin kuvailemat asiat – tuomitsevat lakipykälät, monitahoinen sorto, epäluuloisuus, epäilyttävinä pidettyjen miesten tarkkailu, rangaistusmenetelmät ja niin edespäin –  koskettivat tavallisten miesten elämää ja aiheuttivat kohtuutonta piinaa, jonka kanssa kenenenkään ei pitäisi joutua elämään. Jos suomalaisen homoseksuaalisuuden historia kiinnostaa, tämä teos kannattaa ehdottomasti lukaista!

Kuninkaiden rakastajattaret: 500 vuotta valtaa, valheita ja viettelyksiä (Eleanor Herman)

Teoksessaan Kuninkaiden rakastajattaret Eleanor Herman sukeltaa kuninkaallisten rakastajattarien maailmaan. Hän esittelee lukijalleen mielenkiintoisia naisia lähinnä 1600-1900-luvuilta, jotka raivasivat tiensä kuninkaan kammariin ja omanlaiseensa valta-asemaan. Herman kuvaa millaista rakastajattaren arki oli, millainen valta heillä oli kuninkaaseen, mikä rakastajattaren ja kuningattaren välinen dynamiikka oli ja miten heitä ja heidän rooliaan tulkittiin heidän aikanaan ja sen jälkeen. Jos olet joskus elätellyt mielikuvaa rakastajattarista naisina, jotka lekottelivat palatseissa ja nautiskelivat etuoikeutetusta asemasta, tämä kirja muuttaa mielesi: rakastajattaren asema oli herkkä ja ylläpitääkseen kuninkaan kiintymyksen, naiset tekivät jatkuvasti kovaa duunia.

Branded by the Pink Triangle (Ken Setterington)

Natsi-Saksan vainot veivät miljoonien ihmisten hengen. Yksi vähemmän muistetuista holokaustin uhriksi joutuneista ihmisryhmistä olivat homoseksuaalit, erityisesti homomiehet. Kirjassaan Branded by the Pink Triangle, Ken Setterington kuvaa miten Saksassa, jonka pääkaupunki Berliini oli noussut 1900-luvun alussa queer-kulttuurin keskipisteeksi, ajauduttiin vainoamaan seksuaalivähemmistöjä, miten heitä kohdeltiin ja miten heitä alettiin rangaista, vangita ja lähettää leireille. Jos mietit mistä kirjan nimi tulee,  niin se tulee siitä, että leireillä homomiehet merkittiin vaaleanpunaisella kolmiolla, aivan kuten juutalaiset merkittiin keltaisella tähdellä. Vaaleanpunaisesta kolmio otettiin myöhemmin ns. haltuun ja siitä on tullut yksi queer-yhteisön symboleista.

Sairas ja viallinen: Naiset lääketieteen historiassa (Elinor Cleghorn)

Lääketieteen historia naisten näkökulmasta on aikamoisen karmaisevaa ja, ihan rehellisesti sanottuna, häkellyttävän typerää – siksi se onkin niin kiehtovaa luettavaa. Ihmisillä on ollut vaikka minkälaista teoriaa ja uskomusta siitä, miten naiset toimivat ja miten heidän "feminiinisiä vaivojaan" tulisi hoitaa. Sairas ja viallinen on teos, jossa Elinor Cleghorn kuvaa sitä, miten naisten kehoja ja mieliä on ymmärretty mieskeskeisen ja miesten hallitseman lääketieteen näkökulmasta ja miten vanhat stereotypiat ja misogynistiset olettamukset vaikuttavat vielä tänäkin päivänä siihen, miten naisia kohdellaan sairaaloissa ja lääkäreiden vastaanotoilla. 

Toinen sukupuoli (Simone de Beauvoir)

Toinen sukupuoli on ranskalaisen kirjailijan, filosofin ja feministisen ajattelijan Simone de Beauvoirin merkkiteos. Se on filosofinen, järkälemäinen feministinen teos, jonka pääteesin kiteyttää Beauvoirin kuuluisa väite: "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan". Teoksessa pohdintaankin sukupuolen performatiivisuutta, naisten toiseuttamista ja sitä, miten moderni  käsityksemme sukupuolesta on muotoutunut ja miten se vaikuttaa elämän eri osa-alueisiin. Beauvoirin teos oli aikanaan hyvin kiistelty ja muun muassa Paavi kielsi "kunnon kristittyjä" lukemasta sitä. Kirja ei ole helppolukuinen ja vaatii paljon ajatustyötä (en suosittelisi aloittamaan sukupuolen historiaa tutustumista Beauvoirista) mutta se on palkitseva ja mielenkiintoinen klassikko.

Agrippina: Empress, Exile, Hustler, Whore (Emma Southon)

Emma Southonin Agrippina, antiikin Rooman legendaarisen ja synkkämaineisen keisarittaren Agrippinan elämänkerta on uraauurtava teos. Agrippinan mainetta on mustattu aina antiikin Rooman ajoista asti ja hänet muistetaan nykyaikana lähinnä vallanhimoisena huora-murhaajana. Southon antaa tälle naiselle vihdoinkin tilaa olla kompleksinen ihminen yksinkertaistetun stereotypian sijaan. Agrippina erinomainen tutkimus siitä, miten se, miten tulkitsemme lähteitä ja se, mistä näkökulmasta lähestymme niitä vaikuttaa tuloksiimme. Agrippina näyttäytyy hyvin erilaisena, jos häntä ei lähesty misogynian häikäsemin silmin. Teokselle plussaa on myös se, että Emma Southonin kirjoitustyyli on todella, todella hupaisa!

Incidents in the Life of a Slave Girl (Harriet Ann Jacobs)

Harriet Ann Jacobsin omaelämäkerta Incidents in the Life of a Slave Girl on karmaiseva, piinaava ja synkkä tarina nuoren orjanaisen arjesta, kokemuksista, pakomatkasta ja vapautumisesta. Jacobsin teoksen lisäksi vain muutama vapautensa saavuttanut entinen orjanainen julkaisi teoksen elämästään, joten Jacobsin kirja on hyvin, hyvin merkittävä. Kirjassaan Jacobs kuvaa arkeaan orjana ja syventyy erityisesti siihen, miten naisorjia kohdeltiin. Kaikkia orjia kohdeltiin epäinhimillisesti, mutta naisiin kohdistui myös jatkuvaa seksuaalista väkivaltaa ja he joutuivat synnyttämään omistajilleen lapsia. Jacobsin tarina on oodi ihmissielun kestävyydelle, perheelle ja vapauden tavoittelulle, ja se on elintärkeä, naisen keskiöön asettava todistus yhdestä ihmiskunnan järkyttävimmistä ihmisoikeusrikkomuksista.