How often do you think about the Roman Empire? – Kirjavinkkejä Rooma-faneille

Jonkin aikaa sitten netissä levisi kulovalkean tavalla humoristinen meemi siitä, kuinka kaikki miehet ajattelevat Rooman valtakuntaa ainakin kerran pari viikossa, ellei jopa päivittäin. Tietenkään tämä ei ole totta, mutta se, kuinka kovan suosion meemi saavutti – ja kuinka ihmiset alkoivat kutsua omaa obsessiotaan, oli ksyeessä historiallinen aikakausi, mielipide tai TV-sarja "my Roman Empire" – kertoo jotain siitä, kuinka suosittua Rooman tasavallan ja keisariajan historia on. 

Rooman valtakunta mureni vuosisatoja sitten, mutta silti se vetää meitä puoleensa. Rooman kuuluisat hahmot, ikoninen ja kaunis arkkitehtuuri, veriset sota- ja gladiaattoritarinat, kirjallisuus ja taide ja poliittiset juonittelut jaksavat kiinnostaa meitä yhäkin. Olen itse historioitsijana ja hissanörttinä enemmän kallistunut antiikin Kreikan puoleen, mutta minun on silti myönnettävä, että ajattelen Rooman imperiumia ainakin joka toinen päivä.

Jos olet, kuten minä, kiinnostunut Rooman valtakunnasta, haluan antaa sinulle kattava pläjäyksen lukuvinkkejä. Olen jakanut kirjat kahteen kategoriaan: moderniin tietokirjallisuuteen ja antiikin Rooman aikalaisteksteihin. Suurimman osan kirjoista olen lukenut, mutta ne joita en ole vielä kerennyt itse lukea, ovat yleisesti arvostettuja tai merkittäviä teoksia.

Moderni tietokirjallisuus

Roomasta kirjoitetaan paljon. Todella, todella paljon. Ei siis ollut kovinkaan helppoa rajata mitä kirjoja haluan suositella tai tuoda esille. Pyrin valitsemaan kirjoja, jotka käsittelevät erilaisia teemoja, jotta kaikille Roomasta kiinnostuneille löytyisi jotain kiinnostavaa. 

Jos kaipaat yleistä katsausta Rooman kuningaskunnan, tasavallan ja keisariajan historiaan, Paavo Castrénin Uusi antiikin historia ja Mary Beardin SPQR (Roomalaiset kuvasivat itseään sanoilla Senatus Populusque Romanus eli Senaatti ja Rooman kansalaiset – SPQR oli lyhenne tästä) ovat ystäviäsi. Tom Holland tarjoaa myös kirjoissaan laajoja katsauksia Rooman eri vaiheisiin: Rubikon – Rooman tasavallan loisto ja rappio kertoo tasavallan viimeisistä vaiheista, Julius Caesarin aikakaudesta, ja Pax: War and Peace in Rome's Golden Age kertoo keisariajasta Juliusten-Claudiusten dynastian jälkeen. Kirjassaan A History of the Roman Empire in 21 Women käy läpi Rooman historian varhaisista kuningasvuosista keisariajan loppuun merkittävien ja vähemmälle huomiolle jääneiden naisten tarinoiden kautta – se on erinomainen teos joka yhdistää perinteisen yleiskatsauksen Rooman historiaan naisten vähemmän käsiteltyyn historiaan. Samalla tavalla Rooman menneisyyttä hyvin spesifistä näkökulmasta tutkii Gareth Harney teoksessaan Moneta: Ancient Rome in Twelve Coins. Philip Matyszakin 24 Hours in Ancient Rome: A Day in the Life of the People Who Lived There on puolestaan helppolukuinen katsaus Roomalaiseen arkeen ja tavallisiin ihmisiin, jotka eivät vääntäneet politiikasta senaatissa, istahtaneet keisarin valtaistuimelle tai johtaneet sotajoukkoja. Rooman historia tuppaa aivan liian usein olemaan suurmieshistoriaa – ymmärrän kyllä, että Julius Caesarin ja Augustuksen kaltaiset henkilöt ovat kiehtovia, mutta Rooman historia on myös paljon muutakin. Vain murto-osa Rooman kansalaisista olivat ns. suurmiehiä – suurin osa heistä yritti vain selvitä päivästä toiseen, kasvattaa lapsiaan, hankkia rahaa ja elää rauhassa.

Suurmieshistoriaa ei kuitenkaa voi sivuuttaa, joten tässä olisi muutama oiva kirjavinkki. Adrian Goldsowrthy on hyvin arvostettu antiikin historioitsija, joka on julkaissut monen monta tietokirjaa. Hän on kirjoittanut muun muassa teokset Caesar, Antonius ja Kleopatra, Augustus: First Emperor of Rome ja In the Name of Rome: The Men Who Won the Roman Empire. Jo aiemmin mainitun Mary Beardin The Emperor of Rome: Ruling the Ancient Roman World keskittyy kuvailemaan Rooman keisareita Julius Caesarista (häntä ei tosin koskaan kruunattu keisariksi, mutta no, antaa olla) Alexander Severukseen, joka murhattiin vuonna 235. Julius Caesarin faneille suosittelen myös Barry Straussin teosta, The Death of Caesar: The Story of History's Most Famous Assassination, joka keskittyy, kuten kirjan nimestä kenties voi päätellä, ennen kaikkea Caesarin kuolemaan, joka on, väittäisin, hänen elämänsä kuuluisin hetki, mikä on omalla tavallaan perin surullista. Caesarin seuraajista ja Juliusten-Claudiusten keisarisuvusta kertoo Tom Hollandin Dynasty: The Rise and Fall of the House of Caesar. Hieman erilaisesta suurmiehestä, luonnontieteilijä ja tutkija Plinius vanhemmasta, kertoo Daisy Dunnin kirja In the Shadow of Vesuvius: A Life of Pliny.

Sukupuolen ja seksuaalisuude historioitsijana en voi olla omistamatta omaa kappalettaan näille historian aloille. Olen lukenut kolme erinomaista elämäkertaa roomalaisista, poliittisesti merkittävistä naisista, jotka toimivat minusta erinomaisesti "trilogiana", vaikka ovatkin eri kirjailijoiden erillisiä teoksia. Honor Cargill-Martinin Messalina: The Life and Times of Rome's Most Scandalous Empress ja Emma Southonin Agrippina: Empress, Exile, Hustler, Whore keskittyvät varhaisen keisariajan historiaan, Juliusten-Claudiusten dynastian merkittäviin naisiin, jotka olivat keisarien vaimoja ja äitejä, rikkoivat aikakauden sukupuolinormeja ja -sääntöjä ja sekaantuivat politiikkaan, usein dramaattisin seurauksin. Jane Draycottin Fulvia: The Woman Who Broke All the Rules in Ancient Rome sijoittuu aivan tasavallan ajan loppuun, mutta sopii minusta hyvin Messalinan ja Agrippinan rinnalle. Kaikissa kirjoissa pohditaan mm. keskeisen naisen jälkimainetta ja sen tietoista tuhoamista, naisen asemaa ja kasvatusta, ja sitä, kuinka nämä naiset usein joko kirjoitetaan ulos historiasta tai mustamaalataan ja demonisoidaan. Yleisesti naisten historiasta intoutuvia voisi kiinnostaa myös Päivi Setälän Antiikin nainen, kun taas seksualisuudesta ja romantiikasta kiinnostuneille suosittelisin Alberto Angelan Rakkautta ja intohimoa Antiikin Roomassa -teosta.

Lopuksi, haluan esitellä joitain yksittäisiä teoksia, jotka eivät sopineet aiempiin yleisteemoihin. Taiteen ja kirjallisuuden historian faneille suosittelisin Daisy Dunnin kirjaa Catullus' Bedspread: The Life of Rome's Most Erotic Poet, kun taas true crimen ystäviä kehottaisin tsekkaamaan Emma Southonin A Fatal Thing Happened on the Way to the Forum: Murder in Ancient Rome -kirjan, jossa käsitellään kuolemaa ja murhaamista monesta eri näkökulmasta. Oman lukunsa saavat myös gladiaattorit. Rikollishistoriaan keskittyy myös Jerry Toner kirjassaan Infamy: The Crimes of Ancient Rome. Sodankäynti on luonnollisesti merkittävä osa Rooman historiaa – olivathan he varsinaisen sotaisa kansa – ja tästä teemasta kiinnostuneille suosittelisin jälleen Adrian Goldsworthyn teoksia. Muun maussa Rooman sotilasmahti – Armeija, joka loi historian mahtavimman imperiumin ja The Eagle and the Lion: Rome, Persia and an Unwinnable Conflict voisivat kiinnostaa teitä.

Roomalainen kirjallisuus

Aloitetaan jälleen yleisteoksista. Rooman ajoilta on säilynyt useita merkittäviä historiateoksia, joista haluan suositella neljää. Liviuksen Rooman synty, Tacituksen Keisarillisen Rooman historia ja Dion Kassioksen Historiae Romanae ovat kaikki kattavia teoksia Rooman merkittävimmistä vaiheista. Niitä lukiessa on tietenkin hyvä pitää mielessä milloin ne kirjoitettiin, kuinka kauan sitten käsitellyt tapahtumat oikeasti tapahtuivat ja miten aikakauden normit, arvot ja sen sellaiset vaikuttivat miesten mielipiteisiin. He ovat muun muassa kaikki hyvin vihamielisiä naisia kohtaan, joten heidän kirjojensa naiskuvia ei tule ottaa sataprosenttisena totuutena. Neljäs merkittävä historioitsija Suetonius on hieman oma juttunsa. Hänen kuuluisa teoksensa Rooman keisarien elämänkertoja käsittelee Julius Caesarin ja Rooman ensimmäisten yhdentoista keisarin elämää, ja keskittyy erityisesti hullunkuristen, riettaiden ja skandaalinkäryisten juorujen läpikäymiseen. Suetoniusta eritoten ei tule ottaa, aina, täysin vakavasti.

Vaikka olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että antiikin parhaat eepokset ja tragediat kirjoitettiin kreikkalaisena aikana, rustattiin Roomassakin hienoja taideteoksia. Vergiliuksen Aeneaan taru oli roomalaisten "kansalliseepos" ja merkittävässä osassa heidän identiteettiään kansana ja valtakuntana. Siinä seurataan Aeneasta, troijalaista sankaria, joka pakenee joukkoineen Italiaan Troijan kaaduttua kreikkalaisten käsissä. Se on siis omanlaisensa jatko-osa Homeroksen eepoksille. Senecan tragedianäytelmät ovat erinomaisia – niistä en ole lukenut tähän mennessä kuin Medean, Thyesteen ja Phaedran, mutta tavoitteenani on jossain välissä lukea ne kaikki. Hän kirjoitti niin mytologisista hahmoista kuin historiallisista henkilöistä – esimerkiksi keisari Claudiuksen ja tämän pahamaineisen vaimon Messalinan tytär Octavia sai oman näytelmänsä. Runouden puolelta haluan nostaa esille Catulluksen (antiikin runoilijoista suosikkini), Tibulluksen ja Horatiuksen, jolla oli hyvin mielenkiintoinen sukutausta (hän oli vapautetun orjan poika). 

Runoilija Ovidius ansaitsee oman kappaleensa, koska hän kirjoitti niin monia ikimuistoisia teoksia. Hänen magnum opuksensa, Muodonmuutoksia, on eeppinen runoelma, jossa käydään läpi tusinoittain myyttejä ja taruja, joissa tapahtuu jonkinlainen muodonmuutos (ihmisestä eläimeksi, ihmisestä kasviksi ja niin edespäin). Hän julkaisi myös lyhyempiä runoteoksia – Heroides on kokoelma kirjerunoja mytologian naisilta heidän miehilleen, Amores on rakkausrunoteos, Fastissa selitetään runojen kautta roomalaisen kalenterin pyhäpäivien merkityksiä ja Tristia, surumielinen kokoelma, kuvasi Ovidiuksen koti-ikävää ja halua palata hänen tultuaan keisari Augustuksen karkottamaksi. Ovidiuksen yksi hupaisimmista teoksista on Rakastamisen taito tai Ars Amatoria, jossa hän antaa vinkkejä naisille ja miehille, jotka ovat rakastuneita, haluavat valloittaa ihastuksensa kohteen ja oppia ylläpitämään romanttisia suhteita. Näin modernista näkökulmasta, Ovidiuksen vinkit eivät ole aina loistokkaita, mutta teos on siitä huolimatta erinomaista luettavaa.

Lopuksi, haluan suositella kuuluisien suurmiesten omia teoksia, jotka valottavat sekä heidän aikakautensa historiaa sekä sitä, miten he pyrkivät itsensä esittämään. Augustuksen Res gestae Divi Augusti (eli Jumalaisen Augustuksen urotyöt – perin nöyrä otsikko), joka on suomennettu teokseen nimeltä Yksinvaltiaan elämä ja teot, on Augustuksen itse itselleen kirjoittama muistokirjoitus, jossa hän kuvaa oman uransa ja hallituskautensa merkittävimpiä hetkiä. Kyseessä on hyvin propagandaistinen teos, jossa Augustus esiintyy lähes virheettömänä Rooman isänä. Julius Caesar kirjoitti useita teoksia. Hän rustasi, usein kolmannessa persoonassa, omista sotaretkistään kirjoissa Gallian sota ja Commentarii de bello civile, joka kertoo Rooman sisällissodasta. Sitä ei ole suomennettu, mutta se löytyy englanniksi nimellä Commentaries on the Civil War. Ciceron, joka oli yksi Rooman merkittävimmistä poliittisista hahmoista, kirjeitä löytyy roppakaupalla teoksesta Kirjeitä – Vuodet valtiomiehenä. Hänen ajatuksiaan voi lukea myös teoksista Laeista, Ystävyydestä, Velvollisuuksista, Vanhuudesta ja Puhujasta. Hän kirjoitti kirjojen ja kirjeiden lisäksi lukuisia merkittäviä puheita – puheita tiedetään noin 88, ja niistä on säilynyt kokonaisuudessan 58. Filosofiasta kiinnostuneille suosittelisin keisari Marcus Aureliuksen stoalaista teosta, joka on julkaistu suomeksi nimellä Itselleni sekä nimellä Itsetutkiskeluja. Hän kirjoitti sen ennen kaikkea itselleen henkiseksi tueksi ja inspiraatioksi – sitä ei ollut tarkoitus julkaista.