The Thrilling Thriller Book Tag

On aika jutella trillereistä ja dekkareista! Olen lukenut tätä genreä aktiivisesti vasta pari vuotta, mutta olen jo tähän mennessä saanut aika hyvän kuvan siitä millaisista tarinoista pidän ja ketkä kirjailijat kirjoittavat minun mielestä parhaimmanlaisia tarinoita. Suosikkikdekkaristeihini kuuluvat mm. Ruth Ware, Gillian Flynn, Holly Jackson, Ruth Ware, C. J. Tudor, Lucy Foley ja Freida McFadden.

Törmäsin tähän kirja-tagiin YouTubessa. Olen aika varma, että tämän tagin loi alunperin käyttäjä hailey hughes. Kysymykset olen suomentanut itse!

1. What was the last thriller you bought? / Viimeisin trilleri, jonka ostit?

Nappasin kirpparikierrokselta mukaani Bella Mackien How to Kill Your Family, joka kertoo vankilassa istuvasta nuoresta naisesta, joka janoaa kostoa, koska häntä rangaistiin rikoksesta jota hän ei tehnyt. Hän on tappanut, mutta ei niitä joiden kuolemasta häntä syytetään. Olen kuullut kirjasta sekä kehuja että haukkuja, ja minua kiinnostaa tietää mitä mieltä tulen itse olemaan. Ainakin kirjan idea vaikuttaa kiehtovalta ja menevältä!

2. Show us the thriller you most recently added to your TBR? / Trilleri, jonka viimeisimmäksi lisäsit lukulistallesi

En malta odottaa että saan Lucy Foleyn uusimman dekkarin, Keskiyön pidot, käsiini. Olen tykännyt kaikista Foleyn kirjoista, jotka olen lukenut (Jahti, Avain ja Kutsuvieraat) ja olen aika varma, että eiköhän tämä uusinkin ole erinomainen. Se on lukulistani kärjessä – minun täytyy vain ensin odotella, että se halpenee hieman tai löydän sen divarista.

3. What thriller did you have high expectations for but ultimately let you down? / Trilleri, jota odotit kovasti mutta, joka petti odotuksesi

S. K. Tremaynen Jääkaksoset on aika suosittu teos (se oli vuonna 2015 ehdolla Goodreadsin vuoden parhaaksi kauhuromaaniksi), mutta en tykännyt siitä ollenkaan, vaikka sen premissi oli todella hyvä (kaksosensa menettänyt tyttö alkaa väittää olevansa kuollut kaksosensa ja ajaa perheensä kauhun partaalle – ovatko he surreet väärää tytärtä, mitä tytöille alunperin edes tapahtui? Kirja sijoittuu syrjäiselle saarelle Skotlannissa ja vaikka rakastan tällaisia eristettyjä miljöitä, sekään ei pelastanut tätä kirjaa. Juoni oli pettymys ja minua raivostutti se kuinka vanhanaikaisesti sukupuolet kuvattiin: siinä vaiheessa kun (miehen kirjoittama) naispäähenkilö kuvasi vanhan aikaisia sukupuolirooleja "seksikkäiksi", luovutin. Aviomies myös haisi aina "miehelle" mikä loi mieleeni kamalia mielikuvia hepusta, joka haisee autoöljylle, jalkapallolle, kaljalle ja porakoneille.

4. What tropes do you love and hate in thriller books? / Trooppeja joita rakastat tai vihaat trillereissä?

Rakastan suljetun huoneen arvoituksia, tarinoita ystävyksistä jotka palaavat vuosien jälkeen yhteen ja joutuvat puimaan nuoruutensa toilailuja ja goottilaisen synkeitä kartanoita/linnoja/taloja. Inhoan mm. sitä, että suuri paljastus on se, että kirjan naishahmo on hullu. Mielenterveysongelmat ovat oma asiansa ja niitä saa toki käsitellä (kunhan sen tekee asiallisesti ilman, että lietsoo väärinkäsityksiä tai negatiivisia stereotypioita), mutta jos kaikki päättyy siihen, että no, nainen vain oli sekopää, en ole tyytyväinen. 

5. Recommend an underrated thriller / Suosittele aliarvostettua trilleriä

John Martin The Vacation oli hauska, jännittävä ja addiktoiva mysteeri-trilleri, jossa seurataan kourallisia matkaajia, jotka kaikki päätyvät asumaan samassa hostellissa Los Angelesissa. Kirjaa on merkitty luetuksi Goodreadsissa yli 22 000 kertaa, joten on sillä kyllä lukijoita, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan siitä. Oletin sen olevan vähän höpö ja huttuinen, mutta se olikin aidosti koskettava ja mielenkiintoinen teos. Tarinassa oli hauska dynamiikkoja, mukavasti yllätyksiä ja paljon viihdyttävää draamaa – se oli paljon parempi kuin monet huippuosuositut dekkarit joita olen lukenut.

6. People are often intimidated by the thriller genre – recommend a thriller for beginners / Trillerigenre pelottaa ihmisiä usein – suosittele trilleriä aloittelijalle

Hmm, sanoisin, että Freida McFaddenin teokset ovat aika aloittelijaystävällisiä dekkareita. Hänen huippusuosittu Kotiapulainen-kirjansa (joka aloittaa Kotiapulainen-trilogian) on koukuttava ja helppolukuinen jännäri, jossa seurataan nuorta, juuri vankilasta vapautunutta Millietä, joka ottaa paikan rikkaan pariskunnan, Winchesterien, kotiapulaisena. Pariskunta osoittautuukin odotettua oudommaksi ja Millien elämä mullistuu täysin. Luin Kotiapulaisen parissa päivässä ja juoksin välittömästi ostamaan jatko-osan, koska en halunnut päästää irti Milliestä ja hänen maailmastaan.

7. What is your all time favorite thriller? / Mikä on suosikki-trillerisi ikinä?

Ehdottomasti Gillian Flynnin Teräviä esineitä. Tässä dekkarissa on kaikki kohdallaan – keskeinen mysteeri on karmaiseva ja jännittävä, tunnelma kutkuttava ja painostava, ja hahmot psykologisesti kompleksisia ja toinen toistaan kiehtovampia. Päähenkilö Camille on yksi suosikkinaishahmoistani ikinä missään. Hänen tarinansa on koskettava ja usein kamalan julma, mutta hänessä on myös tiettyä sinnikkyyttä ja jääräpäistä empatiaa, jota ihailen. Teräviä esineitä oli se dekkari, joka innosti minut lukemaan enemmänkin teoksia tässä genressä – olen sille siis hyvin kiitollinen.

Meren unohdettu kuningatar – kuka oli Amfitrite?

Kreikkalaisen mytologian jumalten niin sanottu iso kolmikko oli Kronoksen ja Rhean pojat Zeus, Poseidon ja Haades. Nämä miehet hallitsivat maailmankaikkeuden kolmea merkittävintä tasoa ja aluetta. Zeus oli jumalten kuningas ja hallitsi taivasta ja maata, kun taas Poseidon oli merten kuningas. Haades sai haltuunsa manalan eli kuolleiden valtakunnan, jota kutsuttiin yleensä Haadekseksi jumalan mukaan. Jokaisella heistä oli rinnallaan jumalatar-vaimo. Zeuksen puoliso oli hänen sisarensa, kiivaudestaan tunnettu perheen, äitiyden ja avioliiton jumalatar Hera. Haades kaappasi sisarensa Demeterin ja veljensä Zeuksen kauniin tyttären Persefonen ja teki hänestä, väkipakolla, kuningattarensa.

Mutta kuka oli Poseidonin vaimo? Merten kuningattaresta ei ole säilynyt jännittäviä, toinen toistaan ikimuistoisempia myyttejä, eikä hänen nimensä ole jäänyt Heran ja Persefonen lailla historiankirjoihin. Kuka oli Poseidonin kuningatar, merten valtiatar, paljolti unohdettu jumalatar Amfitrite?

Aina kun kirjoitain antiikin mytologiasta, koen velvollisuudekseni muistuttaa, että jokaisesta hahmosta on monia eri tarinoita, jotka eivät aina sovi yhteen. Hahmoilla voi esimerkiksi olla useampi kuolintapa tai heidän vanhempiensa nimet voivat vaihtua riippuen kirjailijasta ja aikakaudesta, jolloin kyseinen tarina keksittiin. Amfitrite ei ole poikkeus. Tässä on kuitenkin hänen tarinansa ja hahmonsa pääpiirteittäin.

Hesiodoksen runoteos Theogonia eli Jumalten synty, sanoo Amfitriten olleen nereidi eli meren nymfi, yksi Nereuksen, äitimaa-Gaian ja Pontuksen, meren, viidestäkymmenestä (tai sadasta) tyttärestä. Apollodorus, joka kirjasi muistiin lukuisia myyttejä, puolestaan luetteli Amfitriten nimen merijumala Oceanuksen ja tämän vaimon Tehtyksen lapsien listassa. Oli Amfitrite sitten kumman pariskunnan tytär tahansa, hän oli merinymfi ja jumalallinen olento, vaikkakaan ei ihan samalla tasolla Poseidonin kanssa, joka oli osa kreikkalaisten jumalten korkeinta ryhmää, Olymposlaisia.

Amfitriten ja Poseidonin suhteen alusta on myös useampi versio. Yksikään niistä ei ole erityisen romanttinen. Poseidonin sanotaan nähneen Amfitriten tanssivan siskojensa kanssa Naxoksen saarella ja napanneen hänet mukaansa, oletettavasti vastoin hänen tahtoaan. Toisessa tarinassa Amfitrite pakeni Poseidonin lähentelyä Atlaksen, taivasta pitelevän titaanin, luokse, mahdollisimman kauas merestä, Poseidonin valtakunnasta. Poseidon kuitenkin lähetti delfiinin hänen peräänsä ja suostutteli Amfitriten hyväksymään Poseidonin puolisokseen. Hyginus, joka kirjoitti ylös monia antiikin tähtiin ja tähtikuvioihin liittyviä taruja, sanoo Poseidonin kohottaneen häntä avustaneen delfiinin taivaalle tähtikuviöksi, joka tunnetaan nimellä Delphinus. Iloinen päätös delfiinille, vähemmän riemastuttava Amfitritelle. Poseidonin aggressiivinen käytös himonsa kohdetta kohtaan ei ole yllättävää. Kreikan miesjumalten tarustot ovat täynnä toinen toistaan karmeampia kertomuksia seksuaalisesta väkivallasta ja viattomien tyttöjen, naisten ja poikien pahoinpitelystä. Poseidon kerrotaan raiskanneen muun muassa sisarensa Demeterin tämän surressa tyttärensä, Persefonen, kidnappausta ja katoamista. Kuvottavaa, tiedän.

Amfitrite päätyi siis Poseidonin vaimoksi merenalaiseen kultaiseen palatsiin. Poseidon ja Amfitrite molemmat olivat meren representaatioita – homeerisissa runoissa Amfitritea kutsutaan vain nimityksellä "the sea". Joissain tarinoissa Amfitrite on meri, siinä missä hänen miehensä on lihallinen olento, persoona, meren kuningas. Herra ja rouva Meri saivat useita lapsia. Heidän pojallaan Tritonilla (jonka nimi on kuuluisa lähinnä Disneyn Pienen merenneidon ansiosta) oli miehen yläkroppa ja kalan pyrstö, ja hän toimi muun muassa isänsä sanansaattajana. Heidän tyttäriään olivat muun muassa Rhodos (jumalatar, joka päätyi auringon titaanin Helioksen vaimoksi ja antoi nimensä Rhodos-saarelle) ja Benthesikyme. Amfitrite sai myös muita, eriskummallisempia lapsia. Hänen jälkikasvuaan olivat hylkeet ja delfiinit, ja jopa muutamat merihirviöt. Tämä on mielenkiintoinen linkki hänen ja Heran välillä. Heran nimittäin kerrotaan myös, joissain tarinoissa, synnyttäneen hirviö Typhonin partenogeneettisesti eli itsekseen, ilman miespuolisen olennon sukusoluja.

Meren kuningattarena Amfitrite symboloi merta. Hänen omia symboleitaan, joiden avulla hänet voi tunnistaa esimerkiksi vaasimaalauksista, reliefeistä tai patsaista, ovat muun muassa delfiinit ja hylkeet (hänen eläinlapsensa), kolmikärki (ase, jota hänen miehensäkin usein kantaa) ja ravut, joita hän usein kantaa otsallaan tai hiuksissaan. Välillä hänellä on hiuksissaan verkkoja, oletettavasti viittauksena kalastukseen ja merenkäyntiin. Amfitrite on myös kuvattu usein miehensä rinnalla valtaistuimella tai vesihevosten vetämissä vaunuissa. Hänet voi erottaa muista merinymfeistä hänen henkilökohtaisten attribuuttiensa ja yleisien valtaa ja asemaa kuvastavien tekijöiden kautta. On haikeaa, ettei Amfitrite ole paremmin tunnettu, koska hän on todella vahva ja merkittävä jumalatar. Hänen tiedetään olleen aikanaan kreikkalaisessa maailmassa tunnettu ja laajalti palvottu jumalatar – erityisesti häntä palvottiin Egeanmerellä Kykladit-saarilla. Hänestä on myös säilynyt paljon kuvia. Amfitrite ei aikanaan todellakaan ollut mikään vähäpätöinen hahmo vaan arvostettu jumala.

Amfitrite esiintyy monissa myyteissä, olematta kuitenkaan koskaan niiden keskiössä. Hänen ja Poseidonin tapaamista, liittoa ja häitä kuvaavissa tarinoissa hän on luonnollisesti tärkeä, mutta muutoin hän lähinnä piipahtaa tarinassa pienessä roolissa tai on läsnä symbolisesti merenä. Theseuksen, hänen aviomiehensä lehtolapsen (velipoikansa Zeuksen tapaan myöskään Poseidon ei ollut uskollinen vaimolleen, vaikka oli tätä niin epätoivoisesti jahdannut), tarinassa Amfitrite esiintyy lempeänä, Theseuksen jumalallista syntyperää kunnioittavana hahmona, joka kestitsee miestä meren palatsissa. Ennen kuin Theseus lähtee, Amfitrite antaa hänelle hienon viitan ja muita lahjoja. Toisin kuin Hera, joka usein purkaa raivoaan miestään kohtaan tämän lapsiin, Amfitrite on rauhallisempi eikä rankaise Theseusta Poseidonin tekosista. Ehkä Amfitrite ei välitä siitä ketä Poseidon hässii ja on vain iloinen, ettei miehen huomio ole aina hänessä, tai hän osaa purra hammasta ja sietää Theseuksen kaltaiset kävelevät loukkaukset hänen asemaansa kohtaan. 

Eräs toinen Amfitritestä kerrottu tarina kertoo erilaisen tarinan. Kun Poseidon ihastui kauniiseen Skyllaan, Amfitriten sanotaan laittaneen tämän kylpyveteen yrttejä, jotka muuttivat Skyllan pelottavaksi, haukkuvaksi merihirviöksi. Amfitriten luonteen näennäinen radikaali muutos johtuu siitä, että nämä ovat kaksi eri tarinaa ja on mahdollista, että toinen versio on toista satojakin vuosia vanhempi. Minusta on kuitenkin hauska ajatella, että Amfitrite on jumalatar, joka ei suoraan ilmaise tunteitaan, vaan piikittelee ja piinaa aviomiestään salakavalasti, teeskennellen kilttiä ja herttaista tämän jälkikasvun edessä mutta valmiina tuhoamaan ne, jotka uhkaavat hänen asemaansa kuningattarena. Tämä versio Amfitritesta ei ehkä ole miellyttävin tai herttaisin, mutta kukin meistä saa tulkita antiikin hahmot omalla tavallaan ja tämä on minun versioni.

Minulla ei valitettavasti ole antaa pitkää kirjavinkkien listaa niille, joita kiinnostaisi tutustua Amfitriteen paremmin. Hän piipahtaa Theogoniassa ja hänet mainitaan siellä täällä esimerkiksi Homeeristen hymnien runoissa, joten toki niitä voi vilkaista jos oikein kiinnostaa. Ehkä merkittävimmin olen häneen törmännyt Nikita Gillin upeassa mytologisessa runokokoelmassa Great Goddesses: Life Lessons from Myths and Monsters, jossa hän esiintyy useammassakin runossa. Toivon, että vielä jonain päivänä joku kirjailija tarttuu Amfitriten hahmoon ja tarinaan ja asettaa hänet ansaitsemalleen paikalle, romaanin tai muun teoksen keskushahmoksi. Hänen tarinassaan on niin paljon potentiaalia. On jo aika antaa mytologian kolmannelle suurelle jumalatar-kuningattarelle hänen hetkensä parrasvaloissa.

Kuva 1: Amphitrite (François Théodore Devaulx, 1866)

Kuva 2: Poseidonin ja Amfitriten (roomalaisittain Neptunuksen ja Salacian) lähikuva roomalaisesta frescosta Pompeijista

Kuva 3: Lähikuva teoksesta Neptune and Amphitrite (Jacob de Gheyn II, 1500-luvun lopulta)

Kuva 4: The Triumph of Amphitrite (Charles-Alphonse Dufresnoy, 1600-luku)

Musahöpöttelyä – The 20 Songs Tag

Löysin tämän tagin YouTubesta kanavalta superholly. Minun teki mieli jutella hieman musiikista – musiikki on minulle elintärkeää eikä kotonani ole lähes koskaan hiljaista – ja tämä tag on todella hauska ja helppo tapa esitellä teille hieman musamakuani.

Varoituksen sana: tämä tulee olemaan pitkä postaus!

1. Favorite song / Lempparibiisi

En todellakaan osaa valita lempparibiisiäni, joten vastaan tähän biisillä, joka oli vuonna 2024 Spotifyn vuoden biisini ja jota kuuntelen yhäkin jatkuvasti: Taylor Swiftin But Daddy I Love Him levyltä The Tortured Poets Department. Kutsun But Daddy I Love Him -biisiä aikuisten versioksi Swiftin ensimmäisestä jätti hitistä Love Story. Se on kertomus naisesta, joka uhmaa perhettään ja kyläänsä rakkauden nimissä, haistattaa pitkät muiden mielipiteille ja rakastaa villisti ja vapaasti – biisin lyriikat uhkuvat tunnetta ja leikkisyyttä. But Daddy I Love Himin kuuntelu saa minut aina hyvälle tuulelle.

2. Song you hate / Biisi jota vihaat

En saa päähäni yhtään biisiä jota aidosti, verisesti vihaisin. Jotkut ärsyttävät minua, toki, mutta en usko että todella vihaan yhtäkään kappaletta. Olin varma, että keksisin jonkun, mutta vaikka kuinka pohdin, mitään ei tullut mieleen. 

3. Song that makes you sad / Biisi, joka tekee sinut surulliseksi

INXS:n God's Top Ten, jonka bändi julkaisi vuonna 2005, on bändin vuonna 1997 kuolleelle laulajalle Michael Hutchencelle omistettu kappale. Jo tämä riittäisi tekemään INXS-fanin surulliseksi biisiä kuunnellessaan, mutta kun sain tietää, että bändin kaksi jäsentä, Tim ja Andrew Farriss, ovat sanoneet laulun olevan lahja Michaelin tyttärelle, Tiger Lilylle, siitä tuli vielä monta kertaa haikeampi laulu. Jos todella istahdan kuuntelemaan God's Top Tenia, en voi olla tuntematta pistosta sydämessäni kun bändin uusi laulaja J. D. Fortune laulaa Suzie McNeilin kanssa "He's drifting with the stars / A lyric in his pocket / Little girl in his heart" ja "Baby's got momma's eyes / She was always beautiful / When you hear his voice / Feel his arms around you".

4. Song that reminds you of someone / Biisi, joka muistuttaa sinua jostakusta

Olli Halosen Pohjola tuo minulle aina mieleen siskoni. Olimme kerran roadtripillä ja hän alkoi soittaa rakastamiaan suomalaisia veisuja ja pisti Halosen soimaan. En ollut koskaan aiemmin todella istunut alas ja kuunnellut biisin sanoja – tykästyin biisiin välittömästi! Ymmärrän miksi siskoni kuuntelee Pohjolaa mielellään kaivatessaan koto-Suomea (hän asuu ulkomailla) – Halonen on vanginnut suomalaisuuden ytimen mainiosti.

5. Song that makes you happy / Biisi, joka tekee sinut iloiseksi

Chappell Roanin, biisi Femininomenon on loistava bop! Sen kuunteleminen saa minut aina, poikkeuksetta, hyvälle tuulelle. Femininomenon on hauska, menevä ja erinomainen aloitus hänen erinomaiselle levylleen The Rise and Fall of a Midwest Princess. Hänellä on monta muutakin biisiä, jotka tekevät minut iloiseksi/onnelliseksi, kuten HOT TO GO ja Pink Pony Club.

6. Song that takes you a specific moment / Biisi, joka "kuljettaa" sinut tiettyyn hetkeen

Kävin silloin tällöin teininä paikallisen nuorisotalon discossa. En ole koskaan ollut suuri bilettäjä, mutta nuo illat olivat ihan kivoja, koska sain hengata kavereideni kanssa ja kuunnella musaa. Yksi biisi, joka tuo minulle elävästi mieleen nuo nuokkarin discoillat on Cascadan versio Everytime We Touch -biisistä. Vaikka Cascadan cover on todella menevä, muistan monen ikätoverini itkeneen salin nurkassa, koska he uskoivat etteivät koskaan löytäisi rakkautta. Cascada herätti ikäluokkani teineissä isoja tunteita. En ole mikään suuri Cascada-fani – osaan nimetä häneltä tämän yhden biisin – mutta Everytime We Touch on, kieltämättä, hitonmoinen banger.

7. Song you know really well / Biisi, jonka tiedät todella hyvin

Osaan laulaa Green Dayn Jesus of Suburbian ulkoa about kokonaan – vaikka en olisi kuunnellut sitä kuukausiin tai jopa vuoteen, sanat palautuvat mieleeni melodian alkaessa. Se on aikamoinen saavutus, koska kyseessähän ei siis ole mikään tavallinen kolmen minsan biisi vaan noin yhdeksänminuuttinen musikaalinen eepos. Jesus of Suburbia on, mielestäni, yksi parhaimmista biiseistä ikinä.

8. Song that makes you dance / Biisi, joka saa sinut tanssimaan

Suomalaisena ja elinikäisenä Euroviisu-fanina koen velvollisuudekseni vastata tähän ultimaattisella dance-bangerilla: Käärijän Cha Cha Cha. Olen tanssinut tämän biisiin useammissa häissä, karaokessa ja ihan vaan yksinäni kotonani. Cha Cha Cha on erinomainen biisi monella tasolla – se on täydellinen euroviisubiisi (omalaatuinen, hupsu ja hitson menevä), hauska tanssibiisi (kenen jalka ei vipata vähintään kertsin alkaessa) ja se tuo ihmiset yhteen (Suomi ei ole koskaan ollut niin #united kuin Käärijän edustaessa meitä viisuissa).

9. Song you like to fall asleep to / Biisi, jonka tahtiin tykkäät nukahtaa

Olen tehnyt itselleni nukahtamissoittolistan nimeltä "BTS but make me sleep", jossa on kaikki suosikkin rauhalliset biisit BTS:ltä ja bändin poikien soololevyiltä. Listani alkaa BTS:n Jinin soolobiisistä (joka on jo kahtena vuonna ollut vuoden kuunnelluimpien biisien listalla Spotifyssa – vuonna 2023 se oli ykkösenä, vuonna 2024 kakkosena) The Astronaut. Jinin sulosointujen tahtiin on mukava nukahtaa.

10. Song you secretly like / Biisi, josta salaa tykkäät

Halveksin vuoden 2019 elokuvaa Cats, mutta minun on pakko myöntää, että kuuntelen aina silloin tällöin leffan soundtrackilta biisiä Mr. Mistoffelees. Minulla ei ole mitään Cats-lavamusikaalia vastaan, enkä lainkaan häpeäisi kuunnella sitä jos kuuntelisin esimerkiksi lavaversion soundtrackia, mutta tunnen aina lievää pettymystä itseeni etsiessäni Spotifysta juuri tämän karmaisevan elokuvan soundtrackin version Mr. Mistoffeleesista.

11. Song you identify with / Biisi, johon samaistut

The Amazing Devilin Drinking Song for the Socially Anxious on ehdottomasti yksi musahistorian samaistuttavimmista biiseistä. Kuten biisin puhujakin, olen ahdistunut ja pelokas nörtti, jolle sosiaaliset tilanteet ovat usein karmaisevia. "Cause though my jokes are my armor / And my kindness is my sword", "Untangling my headphones cause sometimes they're the only thing / That keeps my head in place" ja "Because I don't find this easy like you" ovat vain muutama esimerkki biisin samaistuttavista hetkistä. Pidän siitä, että TAD ei esitä sosiaalisesti ahdistuneita luusereina ja, että biisissä on säkeitä kuten "I'm not lonely / I just like being on my own" ja "Gonna go home and dress my cat up like Batman / Cause he's awesome like me".

12. Song you used to love / Biisi, jota aikoinaan rakastit

En keksi yhtäkään biisiä, jota olisin aikoinaan rakastanut, mutta jota nyt vihaisin. Mieleeni tuli kuitenkin yksi bändi, joka oli aikoinaan yksi suurimmista suosikeistani, mutta on nykyään vaan ihan hauska bändi, jota kuuntelen silloin tällöin: erityisesti cover-biiseihin erikoistunut The Baseballs. Suosikkejani heiltä olivat mm. Umbrella, Hot N Cold ja I Don't Feel Like Dancin'.

13. Song from your favorite album / Biisi lempilevyltäsi

Lempparilevyni ikinä on, tällä hetkellä, The Amazing Devilin The Horror and the Wild. Se on upea kokonaisuus täynnä erinomaisia, koskettavia kappaleita jotka sopivat yhteen täydellisesti, vaikka kertovat kaikki aivan omanlaisensa tarinan. Levyn kuunteleminen saa minut unelmoimaan yöllä metsässä juoksentelusta paljain jaloin tukka liehuen – siinä on hyvin maaginen viba! Suosikkibiisini tältä levyltä on sen upea, tunnelmallinen ja koskettava grand finale, Battle Cries. Jos voisin tatuoida kokonaisen biisin kehooni, tatuoisin tämän kappaleen. Se on minulle niin tärkeä!

14. Song you can play on a musical instrument / Biisi, jonka osaat soittaa jollain soittimella

Valitettavasti en osaa soittaa mitään kappaletta millään instumentilla. Opiskelin pianonsoittoa vuosia, mutta en koskaan oikein oppinut sitä. Olisi tosi kivaa osata soittaa jotain soitinta, mutta minulla ei kerrassaan riitä energiaa tai aikaa perehtyä soittamisen opiskeluun.

15. Song you've sung/would like to sing in public / Biisi, jonka olet tai jonka haluaisit laulaa julkisesti

En harrasta julkista laulamista kovinkaan usein (olen sellaiseen aivan liian pelokas), mutta olen kyllä muutaman kerran laulanut karaokessa – en koskaan yksin, vaan porukassa (porukassa laulaessa karaoke on ihan kivaa!). Paras karaokemuistoni on parin vuoden takaa erään pubin Pride-karaokeillasta. Kaverini saivat idean, että menisimme laulamaan ikonisen Pokémon-teemabiisin. En halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta esityksemme oli ehdottomasti illan suosituin. Kaikki paikalliset milleniaalihomot sekosivat ja lauloivat kanssamme, ja päädyimme jopa pubin instastooreihin. Hieno ilta!

16. Driving soundtrack / Autonajamis-soundtrack

Kerran ollessani auton kyydissä, pelkääjän penkillä kesähelteellä laitoin Sabrina Carpenterin kesähitin, Espresson, soimaan. Se oli aivan hitonmoinen vibe, ihan kuin jostain kesäleffasta. Biisin hauska energia ja leikkisä tunnelma sopivat kuin nakutettu tylsän, pitkän ajomatkan piristykseksi. Taisin sen jälkeen soittaa muitakin hänen pirtsakoita biisejään, kuten Junon, Nonsensen ja Tasten.

17. Song from your childhood / Biisi lapsuudestasi

Popitin pikkuisena Ellan ja Aleksin tahtiin. Suosikkejani olivat mm. Lenni Lokinpoikanen, Vaakku Variz, Kolme muskettisopulia ja Tarkasta Koiranen ja Siili Angelkoski. Olen viime aikoina kuunnellut Ellan ja Aleksin biisejä uudelleen ihan huvin vuoksi ja koska eräs ystäväni on jostain syystä intoutunut niitä luupittamaan, ja, I have to say, ne ovat yhäkin ihan todella hauskoja veisuja.

18. Song to play at your wedding / Biisi, jonka haluat soivan häissäsi

En usko, että menen koskaan naimisiin (olen ainakin jossain määrin aro). Mutta pienenä, kun vielä oletin, että menen naimisiin joku päivä (ajattelin, että tietenkin menen, koska niin aikuiset tekevät), unelmoin aina, että häissäni soisi Come What May -kappale palvomastani Moulin Rouge -leffasta. Se on kaunis ja herkkä rakkauslaulu, ja siinä on teatterillista dramatiikkaa, josta pidin (ja pidän yhäkin). 

19. Song to play at your funeral / Biisi, jonka haluat soivan hautajaisissasi

Ehdottomasti John Williamsin Binary Sunset / Force Theme Star Wars -elokuvien soundtrackilta. Olen rakastanut Star Warsia nappulasta asti, joten on vain sopivaa, että lempparibiisini palvomieni leffojen soundtrackilta soi hautajaisissani. Binary Sunset / Force Theme on soljuva ja melankolinen – siis hautajaisiin sopiva – mutta se uhkuu myös toivoa ja seikkailua. Olisi mälsää, jos hautajaiseni olisivat silkkaa ankeutta alusta loppuun.

20. Song nobody would expect you to like / Biisi, josta kukaan ei uskoisi sinun tykkäävän

Tämä ei ole ihan sopiva vastaus tähän, mutta koska minulla on tähän biisiin liittyvä hauska tarina, vastaan sillä. Olin iskäni kyydissä autossa ja, kuten aina, sain valita taustamusan. Olin juuri kuullut ensi kertaa Erika Vikmanin Elizabeth Taylorin ja se oli soinut kotonani luupilla pari viime päivää. Laitoin sen soimaan ja isäni katsoi minua hetken ja sitten Erikan nimeä ja biisin kuvaketta auton näytöllä ja sanoi, aidosti hämmentyneen kuuloisena: "En olisi ajatellut, että sinä tykkäät Erikasta." En tiedä mitä hän sillä tarkoitti, mutta olin perin kummastunut. Erika on erinomainen artisti ja olen a pop girlie at heart.

Näyttelijäihastus, paras animaatio, loistopahis ja paljon muuta – The Movie Tag (2/2)

Ensimmäinen osa tähän tagiin julkaistiin hieman aiemmin – tänään on aika paljastaa vastaukseni loppuihin kysymyksiin! Luvassa on muunmuassa höpinää parhaista pahiksista, huonoista uusintaversioista ja parhaasta animaatiosta.

Kysymykset nappasin YouTuben Gabbyreads-kanavalta ja suomensin itse. 

11. Favorite movie duo? / Paras leffaduo?

Ketkään eivät voi päihittää Skywalker-kaksosia, eli Lukea ja Leiaa Star Wars -elokuvista. They are my sweet babies, my precious children and I love them. Luke ja Leia ovat hauska duo, koska he ovat niin kovin erilaisia – Leia on jääräpäinen, itsevarma, jäätävän sarkastinen ja kipakka kapinallisjohtaja ja Luke on naiivi farmipoika, josta tulee empatialla ja rakkaudella vihollistaankin kohteleva Jediritari – mutta silti niin hyvä tiimi. He selvästi rakastavat toisiaan ja jo ennenkuin heidän suhteensa todellinen laatu paljastuu, heidän välillään on jokin tavallista ystävyyttä vahvempi side. I LOVE THEM!

12. Favorite animated movie? / Lempianimaatio?

Disneyn Kaunotar ja hirviö ei ehkä ole animaatio, jonka katson useimmiten, mutta se on ehdottomasti yhä suosikkini. Olen katsonut sen elämässäni varmaan sata kertaa ja osaan sen jotakuinkin ulkoa. Sen musiikki ja biisit ovat aivan lumoavia, ja Belle on lapsesta saakka ollut roolimallini. Hirviöllä on ihanan paljon luonnetta ja hänen kasvutarinansa on upea, mitä ei voi sanoa kaikista Disneyn mieshahmoista (monet heistä ovat aika yksiulotteisia ja tylsiä). Aina kun katson Kaunottaren ja hirviön, palaan mielessäni lapsuuteeni ja koen sen saman onnen, jota tunsin naperona katsoessani sen kerta toisensa jälkeen, Belleksi pukeutuneena. 

13. Actor / actress crush? / Näyttelijäihastus?

En hirveästi koe ihastuksia, mutta ehkä pahin ihastukseni on  Natalie Dormer. Hän ei ole vain upea näyttelijä, mutta myös todella karismaattinen ja kaunis olento (hän on kuin jonkinlainen keijukainen!!). Hän on niitä näyttelijöitä, joiden vuoksi katsoisin ihan mitä vain, oli kyseessä kuinka kusinen leffa tahansa. Eniten päänvaivaa Dormer aiheutti minulle Game of Thronesissa Margaeryna, Nälkäpeleissä leffaohjaaja Cressidana ja The Scandalous Lady W -elokuvassa Lady Seymourina. Kuvassa Dormer Seymourin roolissa!

14. Favorite movie villain? / Suosikki leffapahis?

Darth Vader. Ihan kuin elämänmittaisena Star Wars -nörttinä voisin vastata mitään muuta. Hän nyt vaan on kerrassaan täydellinen pahis: vaarallinen ja uhkaava, mutta traaginen. Hänen lookkinsa on ikoninen ja hän sanoo monia elokuvahistorian parhaimpia pahisrepliikkejä. Näin vanhempana olen myös oppinut arvostamaan sitä, että vaikka hän on kamala ja pelottava, hänessä on myös tiettyä humoristisuutta: hän heristää Leialle sormea kuin turhautunut isä ja hän päästä hauskoja äännähdyksiä tullessaan potkaistuksi. Hän naurattaa, vihastuttaa ja itkettää.

15. What movie surprised you the most? / Leffa, joka yllätti sinut?

Bradley Cooperin ohjaama A Star Is Born oli yllättävä elokuva monella tavalla: 1) En tiennyt tarinasta mitään (en ole nähnyt aiempia versioita) joten en ollenkaan tiennyt sen olevan niin surullinen), 2) En odottanut niin koskettavaa ja intensiivistä kuvausta addiktiosta ja mielenterveyden ongelmista, 3) En tiennyt Bradley Cooperin osaavan laulaa niin hyvin ja 4) En tiennyt Lady Gagan olevan niin taitava näyttelijä. Hieno leffa!

16. Movie recommendation and for whom? / Leffasuositus ja kelle suosittelisit?

Dark academia on todella suosittu genre tällä hetkellä, etenkin kirjallisuudessa. Haluaisinkin siten suositella tämän genren ystäville beat-runoilijoiden opiskeluvuosina tapahtuneesta murhasta kertovaa elokuvaa Kill Your Darlings, jossa Daniel Radcliffe esittää, vallan upeasti, legendaarista runoilijaa Allen Ginsbergiä ja Dane DeHaan tämän enigmaattista ystävää, Lucien Carria, joka ajautuu veritekoon. Leffassa on kaikki dark academian peruspiirteet: monimutkaisia hahmoja, murha, homoeroottista meininkiä, synkkä tunnelma, kirjallisuuden ja taiteen pohdiskelua, ja pakkomielteitä. Kill Your Darlings on minulle todella rakas elokuva.

17. One remake you wish had never been made? / Uusintaversio, jota ei olisi tarvinnut tehdä?

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että Disney voisi vähän vetää happea näiden animaatioklassikkojen live action -versioiden kanssa. Olen tykännyt joistakin – uusi Cinderella oli mainio, samoin Kaunotar ja hirviö – mutta se miten Disney tuuttaa näitä versioita ulos jatkuvasti haiskahtaa aika selvästi rahanahneudelta. Ettekö voisi käyttää energiaanne ja rahaanne uusien tarinoiden luomiseen tai hyllykaupalla kaupasta löytyvien upeiden kirjojen adaptoimiseen tai parempiin palkkoihin työntekijöillenne? En ole sitä nähnyt, mutta kaikki mitä olen kuullut Mulanin uusintaversiosta karmaisee minua – mitä alkuperäisestä animaatioelokuvasta edes jäi jäljelle kaiken sen muuntelun jälkeen? – joten se saa valitettavan kunnian päästä tämän tekstin kuvakkeeksi.

18. You are about to die but could only watch one more movie, what would it be? / Olet kuolemaisillasi ja voit katsoa enää yhden elokuvan, minkä valitset?

Tietenkin vastaukseni on sama kuin vastaukseni kysymykseen suosikkielokuvastani: Star Wars: Jedin paluu. Miksi en viettäisi viimeisiä hetkiäni koko sydämelläni rakastamani elokuvan parissa?

19. Favorite movie genre and favorite movie from that genre? / Lemppari leffagenre ja suosikkisi tästä genrestä?

Hmm... Onpas hankalaa yrittää päättää mikä on lempigenreni. Tykkään niin monista. Mutta ehkä jos minun pitäisi valita, sanoisin, että fantasia. Olen ollut lapsesta asti iso fantasianörtti. Koska mielestäni Star Wars ei ole ihan puhdasta fantasiaa ja koska olen jo lörpötellyt Jedin paluusta todella paljon, en vastaa sitä tähän kysymykseen. Sen sijaan vastaukseni on Peter Jacksonin Kuninkaan paluu (hei, toinen "paluu"). Koko LOTR-trilogia on upea, mestarillinen ja kaunis, mutta Kuninkaan paluu on suosikkini. 

20. What's the first movie you remember watching in theatres? / Ensimmäinen elokuva, jonka muistat katsoneesi teatterissa?

Kävin katsomassa sisarusteni ja isäni kanssa vuonna 2002 julkaistun Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan. Olin silloin noin viisivuotias, enkä siten muista elokuvan tarinasta yhtikäs mitään. Ainoa asia mitä muistan, on että minusta oli jännää mennä elokuviin ja, että taisin tykätä siitä. Periaatteessa siis muistan katsoneeni sen. Minulla on vieläkin tallella leffalippuni – minulla oli tapana tallettaa kaikki lippuni, jotta minulla säilyisi muisto kaikista leffakokemuksistani, mutta valitettavasti enää en tee sitä, koska nykyään hankin liput lähinnä sähköisinä. 

Paras leffa, salainen pahe, huippuohjaaja ja paljon muuta – The Movie Tag (1/2)

Tänään on aika puhua leffoista, ohjaajista, salaisista paheista, lempinäyttelijöistä ja sen sellaisesta! En puhu leffoista tarpeeksi tässä blogissa joten siispä etsin käsiini tagin, jossa voin puhua kerralla useammasta ja hieman valottaa leffamakuani.

En valitettavasti löytänyt, kuka loi The Movie Tagin, mutta sain kysymykset YouTubesta kanavalta Gabbyreads! Olen suomentanut kyssärit itse. Tässä tagissa on yhteensä 20 kysymystä ja tässä postauksessa vastaan ekaan kymmeneen. Jatko-osa tulee pian!

1. Favorite movie of all time? / Lempparileffa ikinä?

Alkuperäisen Star Wars -trilogian viimeinen elokuva Jedin paluu on ehdottomasti suosikkielokuvani ikinä. Siinä tasapainotellaan täydellisesti hulvattoman ja sydäntäsärkevän välillä – aina kun katson sen, nauran kippurassa sekä pyyhin silmiäni. Luke on minulle kaikista fiktiivisistä hahmoista rakkain ja hänen tarinansa tuodaan upeaan päätökseen Jedin paluussa. Lisäksi, leffan lopputaistelu, jota käydään avaruudessa aluksin ja laserein, metsikössä kera murhakarhujen ja kolmen miehen välisenä psykologisena mittelönä massamurha-asemalla, on aivan huikea kokonaisuus.

2. Favorite scene from that movie? / Paras kohtaus tuosta leffasta?

Jokainen Luken ja Vaderin välinen kohtaus on kultaa, mutta ehkä kaikista eniten minua koskettaa kohtaus, jossa Vader pyytää saada nähden Luken omilla silmillään. Kohtaus on aika lyhyt, mutta siinä kiteytyy niin monet Star Warsin keskeiset teemat: perhe, rakkauden kyky voittaa pimeys, toivo ja ihmisen kyky muuttaa elämänsä ja olla parempi kuin aiemmin. Mark Hamill tekee loistavaa työtä tuossa kohtauksessa – katsoja voi tuntea Luken herkkyyden, rakkauden ja epätoivon hänen raahatessaan isäänsä kohti alustaan ja vannoessaan tälle, ettei jätä tätä. Tämä hetki on myös riipaisevan kaunis päätös Anakinin tarinalle. Hän teki elämässään niin paljon pahaa, mutta hän myös kärsi paljon. Tuona hetkenä hän saa olla oma itsensä poikansa kanssa, katsoa tätä omine silmineen ja näyttää tälle, kuinka paljon hän rakasti tätä, vaikka he eivät koskaan saaneet todella olla yhdessä. Hän saa kuolla tietäen, että teki jotain oikein.

3. Favorite actors / actresses? / Lemppari näyttelijä/näyttelijätär?

Suosikkinaisnäyttelijäni on Keira Knightley. Olen nähnyt 22 elokuvaa, jossa hän esiintyy ja hän on aina ollut vaikuttava. Kaikki elokuvat eivät ole tarinoina kummoisia (kukaan näyttelijä ei ole niin onnekas, että kaikki hänen leffansa olisivat huikeita), mutta minusta ei ole vielä koskaan tuntunut, että hän olisi todella mokannut roolityönsä. Hän on todella taitava näyttelijä ja erityisesti pukudraaman kuningatar. Parhaimmillaan hän on mielestäni ollut elokuvissa Anna Karenina, Colette, Herttuatar ja tietenkin Pirates of the Caribbean -sarjassa. Kuvassa Knightley Colettessa!

Miesnäyttelijöistä suosikkini on Oscar Isaac. Hänet puolestaan olen nähnyt 23 leffassa/sarjassa, ja joka kerta hän on tehnyt minuun vaikutuksen taidoillaan. Olen katsonut hänen vuokseen elokuvia, jotka eivät muuten olisi kiinnostaneet minua, ja monta leffaa, jotka nykyään ovat ikisuosikkejani, olen pistänyt pyörimään ihan vain hänen vuokseen. Isaac on niitä näyttelijöitä, joiden vuoksi menisin katsomaan ihan mitä tahansa, huolimatta arvosteluista tai genrestä. Lemppareitani häneltä ovat Ex Machina, Inside Llewyn Davis, Dyyni: Osa 1 ja Marvelin TV-sarja Moon Knight. Kuvassa Isaac Inside Llewyn Davisissa!

4. Most annoying actor / actress? / Ärsyttävin näyttelijä/näyttelijätär?

En ole koskaan ymmärtänyt Adam Driverin päälle. Hän on ihan hyvä näyttelijä, sitä en kiistä, mutta en vain jostain syystä oikein pidä hänestä. Valitettavasti osasyynä tähän saattaa olla se, etten kerrassaan sietänyt Kylo Renin hahmoa, mutta en sanoisi, että vain sen takia en pitäisi hänestä. En tiedä, en tiedä, kyseessä on jonkinlainen fiilispohjainen juttu. Kuvassa Driver Kylo Reninä!

5. Best director? / Paras ohjaaja?

Tällä hetkellä arvostan ehkä eniten Denis Villeneuven teoksia. Dyyni-elokuvat ovat loistavia adaptaatioita upeasta kirjasta, mutta ne ovat myös visuaaliselta ilmeeltään, näyttelijävalinnoiltaan, dialogiltaan ja tehosteiltaan upeimpia elokuvia genressään. Näin Blade Runner 2049:n vain kerran vuosia sitten, mutta muistan sen tehneen minuun myös vaikutuksen. Arrival on aivan huikea elokuva visuaalisesti sekä tarinankerronnallisesti. Muistan, että kun lopputekstit alkoivat pyöriä, istuin vain sohvallani monttu auki, aivan häkeltyneenä. Prisoners on huikean intensiivinen trilleri. Villeneuvella on oma vibansa ja näkökulmansa, ja odotan innolla mitä hän saa tulevaisuudessa aikaan. Kuvassa Villeneuve Javier Bardemin kanssa Dyyniä tekemässä!

6. Favorite guilty pleasure film? / Salainen pahe?

En kuvailisi mitään elokuvaa, kirjaa tai sarjaa josta nautin "salaisena paheena", koska en kerrassaan ymmärrä, miksi häpeäisin jotain sen takia, että pidän siitä. Toki, kaikki mitä rakastan ei aina ole objektiivisesti kovin laadukasta, mutta en silti häpeile niitä. Häpeilen elämässäni jo ihan tarpeeksi muita juttuja, fiktion ei tarvitse olla osa sitä sotkua. En siis osaa vastata tähän.

7. Favorite tear-jerker? / Kyyneliä nostattava suosikki?

Tässä kysymyksessä etsitään varmaan parasta elokuvaa, joka saa minut aina itkemään tai on yleisesti vain ankea – tarina, jolla pyritään herättämään ihmisten tunteita. Tässä tapauksessa vastaukseni on oltava Brokeback Mountain. Tämä kirottu mestariteos on saanut minut itkemään niin monta kertaa – jopa Gustavo Santaolallan upean musiikin kuuleminen riittää saamaan minut herkistymään. Brokeback Mountain on mielestäni yksin elokuvahistorian upeimmista elokuvista. Sen tarina on riipaiseva, jokainen näyttelijä tekee mestarillista työtä (erityinen hatunnosto luonnollisesti Heath Ledgerille ja Jake Gyllenhaalille – he ovat maagisia!), sen musiikki on lumoavaa ja keskeinen rakkaustarina on kaikkine ongelmineen jotain todella kaunista ja koskettavaa.  Vollotan joka kerta. 

8. Character from a movie that scared you? / Hahmo, joka pelotti sinua?

Tämä vastaus saattaa olla hieman kummallinen, mutta eihän siinä, totta mikä totta. Vuoden 2007 versiossa Agatha Christien tarinasta Neiti Marple koston jumalattarena Amanda Burtonin esittämä Sisar Clotilde, nunna, paljastuu murhaajaksi. Jokin tuossa nunnassa pelästytti minut aivan tyystin ja olen siitä lähtien aina hieman vierastanut perinteisiä katolisia nunnia. Naurettavaa, tiedän. Olin tuon leffan nähdessäni myös ainakin 10-vuotias, eikä elokuva edes ole mitenkään karmaiseva, mutta ei voi mitään. Pelkäsin Sisar Clotildea tosissani. Katsoin leffan pari vuotta sitten äitini kanssa pitkästä aikaa, ja vaikka Clotilde ei enää ole minusta muita Marple-murhaajia hirveämpi, tunsin silti vivahteita siitä lapsenomaisesta pelosta, jolla häntä aiemmin katselin.

9. Movie you love that everyone hates? / Ei-suosittu leffa josta tykkäät?

Marvelin vuonna 2023 julkaistu elokuva The Marvels ei saanut kriitikoilta hirveän hyvää palautetta, eikä sen lipputulot olleet – Marvelin tasolla – hyvät. Leffa sai myös internetissä paljon kuraa, erityisesti seksistisiltä ja rasistisilta "faneilta", mutta ne kommentit jätettäköön omaan arvoonsa. Minusta The Marvels, joka kertoo Carol Danversista, Kamala Khanista ja Monica Rambeausta, oli todella hauska ja kepeä elokuva, jossa oli kuitenkin juuri tarpeeksi tunteikkaita hetkiä mukana. Hekotin äitini kanssa kuollakseni Kamalan perheen toilailuille, Goose-kissan yllättävälle jälkikasvulle ja keskeisen trion oikukkaalle suhteelle. Ei The Marvels mikään mestariteos ole, eikä se yllä Marvelin parhaimmistoon, mutta viihdyin sen parissa oikein mukavasti ja tulen ehdottomasti katsomaan sen uudelleen.

10. Movie you hate that everyone loves? / Suosittu leffa josta et pidä?

En sanoisi, että vihasin tätä elokuvaa, mutta mielestäni se ei todellakaan ansainnut kaikkea saamaansa hypeä. Minusta se oli todella tylsä. Tämä elokuva on Matt Reevesin ohjaama The Batman. Olen semi-iso DC fani ja vaikka Batman ei ole koskaan ollut lempihahmojani, olen katsonut monia Batman-elokuvia ja nauttinut niistä. The Batman on niistä heikoin. Minä tykkään supersankarileffoistani enemmän silloin, kun ne syleilevät sarjakuvien reikäpäisyyttä, eivätkä tee niistä ns. realistisia. Batman erityisesti on hahmo, jossa mennään helposti ylidramaattisuuden ja ylenpalttisen synkeyden puolelle, ja The Batmanissa en pitänyt juuri tästä. Leffan Kissanainen oli myös tuskallisen kliseinen ja aika tylsä.