Anime My Hero Academia on yksi suosikkisarjoistani. Se on täynnä ihania, ikimustoisia hahmoja. Alunperin ajattelin, että teen yhden top 5 postauksen, jossa listaan sarjan parhaimmat hahmot, mutta lopulta luovutin ja tein kaksi postausta: top 5 pojat ja top 5 tytöt. Tällä tavalla pääsen puhumaan useammasta minulle rakkaasta hahmosta, eikä minun tarvitse tehdä niin monia hankalia päätöksiä.
Huom! Tämä postaus sisältää spoilereita kausilta 1–7.
1. Amajiki Tamaki (Suneater)
Yllä oleva lainaus Tamakilta saattaisi johtaa jonkun luulemaan, että hän on todella cool ja eeppinen hahmo. Vaikka hänen supervoimansa on epäilemättä yksi sarjan cooleimpia – syömällä jotain eläinperäistä, hän voi muuttaa osan ruumiistaan tuoksi eläimeksi, esim. haukkaamalla mustekalaa ennen taistelua hän voi muuttaa kätensä lonkeroiksi ja piestä niillä pahiksia mennen tullen – ja hänellä on eeppiset hetkensä, hän on pohjimmiltaan tukala, nolo ja ahdistunut pieni pallero, joka inhoaa huomiota, potee järisyttävää alemmuuskompleksia ja kompuroi tiensä läpi sosiaalisten tilanteiden.
Tamakissa minua viehättääkin ristiriita, joka hänen hienon voimansa ja luonteensa välillä on. Hän on yksi koulunsa vahvimmista nuorista sankareista, mutta hän ei ole kunnianhimoinen eikä hänellä ole lainkaan halua olla kuuluisa. Hän haluaa vaan hoitaa duuninsa kaikessa rauhassa kenenkään kiinnittämättä häneen huomiota. Hän voi tehdä itsestään kentaurin ja päihittää vaikka minkälaisia hirviöitä, mutta joutuessaan puhumaan luokan edessä, hän lähes pökertyy kauhusta. Sarjan edetessä hän saa hieman enemmän itsevarmuutta. Jos hän sanoo hoitavansa jonkun tilanteen, kaikki luottavat hänen pystyvän siihen, koska hän ei ikinä teeskentelisi vahvempaa kuin oikeasti on. Taistellessaan ystäviensä kanssa seiskakaudella Shigarakia vastaan, hän ajattelee kuinka hän on oppinut luottamaan itseensä ja saa voimaa muiden uskosta häneen. Kyynelehdin hieman tuon kohtauksen aikana, koska lapsikultani on kasvanut ja reipastunut niin hienosti. Pidän Tamakissa myös hänen ystävyydestään Mirion (hänestä lisää kohta) ja Nejiren (hänestä lisää top 5 tytöt -postauksessa) kanssa. On hupaisaa, että Tamakin bestikset ovat energiaa puhkuvia, iloluontoisia tyyppejä hänen hohkaessaan lähinnä sisäistä piinaa. He ovat varsin söpö trio ja Mirio ja Tamaki ovat ehdottomasti suosikkishippini My Hero Academiasta.
Tamaki on yksi samaistuttavimmista hahmoista, jonka olen koskaan kohdannut. Sen lisäksi, että meitä yhdistää epävarmuus, paha ahdistushäiriö ja sosiaalinen kömpelyys, olen huomannut, että Tamaki purkaa ahdistustaan samanlaisilla eleillä kuin minä: välttämällä kuumeisesti katsekontaktia, tuijottamalla lattiaa, pitelemällä käsiään tietyllä tavalla ja niin edespäin. Hän on mielenkiintoinen, herttainen ja hauska hahmo, mutta erityisen tärkeän hänestä tekee minulle se, että voin samaistua häneen.
2. Aizawa Shota (Eraser Head)
Aizawa on ammattisankari sekä opettaja sankareita kouluttavassa lukiossa. Hän on jatkuvasti nukahtamisen partaalla oleva mies, joka joko laahustaa hartiat lysyssä tai hengailee käpertyneenä keltaiseen makuupussiinsa. Mutta kun on aika sankaroida, hän on tosi cool. Olen aina tykännyt hahmoista, jotka eivät halua olla etualalla ja ovat tyytyväisiä tukiessaan muita, räiskyvämpiä persoonia. Aizawan supervoima, "Erasure", tekee hänestä täydellisen background heron. Katsomalla jotakuta, hän voi estää tätä käyttämästä voimiaan. Hän on hyvä taistelija, mutta se ei ole se mikä tekee hänestä niin tärkeän sankarin. Ihmisenä, joka ei ole koskaan ollut kovinkaan kunnianhimoinen ja on aina vihannut esillä olemista, Aizawan kyky on juuri sellainen, joka olisi minusta kiva.
Kaikki, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, että tarinat happamista ja uupuneista miehistä, jotka vahingossa päätyvät adoptoimaan lapsen, ovat minulle aivan vastustamattomia. Kun tajusin, että Aizawalle tämä sarja keskittyy erityisesti siihen, miten hän kiintyy uuteen luokkaansa ja varjelee heitä, usein näennäisen närkästyneesti, heidän matkallaan kohti suuria sankaritekoja, olin myyty. Aizawa ei adoptoi vain yhtä tai kahta lasta, vaan kokonaisen luokallisen toinen toistaan omalaatuisempia ja kaoottisempia lapsukaisia. Olen monta kertaa sarjaa katsoessani joutunut huutamaan tyynyyni tai kaivautumaan peiton alle myttyyn, koska Aizawa ja hänen isällinen rakkautensa oppilaitaan kohtaan on ollut minulle aivan liikaa. Hän ei todellakaan ole pehmeä isähahmo ja hän on opettajana välillä aika pelottava, mutta hän välittää lapsosistaan niin paljon omalla äreällä tavallaan. Hän puolustaa heitä henkeen ja vereen.
Jos tapaisin Aizawan oikeassa elämässä, hän olisi minusta aika uhkaava. Hänen pistävä katseensa, kiero huumorinsa ja yleinen töykeytensä saisi minut luikkimaan karkuun ensimmäisen tilaisuuden koittaessa. Fiktiivisenä hahmona hän on kuitenkin juuri sellainen josta tykkään. Koen myös aina ihastuksen poikasen hänen laittaessaan tukkansa nutturalle ja koettaessaan olla edes hieman ihmisiksi: tämä kuitenkin tapahtuu vain harvoin, joten tunteillani ei leikitellä liikaa.
3. Takami Keigo (Hawks)
Kun Hawks esiteltiin sarjassa ensimmäisen kerran Japanin kakkossankarina, mielessäni pyöri kaksi asiaa: 1) Aa, tämä on tällainen nuori hurmurisankari, joka on aina letkeä, rento ja vitsikäs, ehkä jopa hieman ärsyttävä ja 2) Voi kuinka hot hahmo. Ensimmäinen ajatukseni on osittain totta – Hawksissa on tiettyä viehättävää letkeyttä ja rentoutta, ja hän on hyvin sanavalmis hahmo, mutta tuon hurmaavan kuoren alla on myös paljon muutakin – ja toinen ajatukseni on ajan kanssa vain vahvistunut (dear lord is he handsome).
Hawksin tarina on todella mielenkiintoinen. Kurjan ja väkivaltaisen lapsuutensa jälkeen hän päätyy valtion "hoivaan". Piestystä ja henkisesti mukiloidusta pikkupojasta muovataan täydellinen sankari, vakooja ja ase, joka lähetetään lopulta soluttautumaan vihollisten pariin. Teeskennellessään petollista, hän joutuu tekemään kaikenlaista kamalaa ja paljastuessaan hän joutuu jopa tappamaan Twicen, miehen, jota hän halusi alunperin auttaa, koska rikoksistaan huolimatta Twice ei ollut paha ihminen. Sankarit eivät My Hero Academiassa useinkaan tapa vastustajiaan, joten Twicen tappaminen erottuu merkittävänä ja moraalisesti hankalana tekona sankarilta. Hawks on mielenkiintoinen hahmo, koska ulkoisesti hän on säteilevä, rakastettu kakkossankari, mutta tosiasiassa hänen pomonsa laittavat hänet tekemään kyseenalaisia juttuja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Hän ei ole puhtoinen sankari ja sarjassa täynnä hahmoja, jotka haluavat ennen kaikkea olla hyviä ihmisiä ja sankareita, Hawks on virkistävää vaihtelua. Hän tekee kaikkensa pelastaakseen maailman pahuudelta ja välillä tämä taistelu vaatii rumempiakin tekoja.
Kuten jo aiemmin sanoin, en ole immuuni Hawksin suunnattomalle komeudelle. Hän on hot sellaisella tavalla, johon vain animehahmot pystyvät. Hänen supervoimansa, "Fierce Wings", on kanssa todella, todella cool. Hawksin suuret punaiset siivet eivät ole vain siivet. Hän pystyy toki lentämään niillä ja ne tekevät hänestä yhden nopeimmista sankareista, mutta hän voi käyttää yksittäisiä sulkia myös aseina ja tiedustelijoina. Ne voivat kantaa tavaroita ja ihmisiä (mikä on tosi kätsyä pelastustilanteissa). Hawksin siivet ovat yksi sarjan visuaalisesti näyttävimmistä kyvyistä.
4. Midoriya Izuku (Deku)
Deku on My Hero Academian supersöpö päähenkilö. Hän on yksi niistä epäonnekkaista harvoista, jotka syntyvät iman voimia, mutta sarjan alussa, hänen suuri idolinsa, Japanin suosituin ja vahvin sankari All Might, luovuttaa Dekulle voimansa, koska hän on haavoittunut eikä voi enää kauan ylläpitää rooliaan sankarina. Dekun kautta katsoja pääsee tutustumaan niin siihen miten tämä maailma kohtelee ilman supervoimia syntyneitä kuin siihen millaista on opetella käyttämään voimaa, joka ei ollut syntyjään sinun. Dekun voimien kehitystä on ollut ilo seurata, koska hän ei saa All Mightin luovuttaessa hänelle One for All -kyvyn pelkästään kykyä hyppiä, lyödä ja potkaista kovaa, vaan liudan muita, toinen toistaan hauskempia kykyjä.
Deku on, kauniisti ilmaistuna, varsin energinen tapaus. Hän on pakkomielteisen innostunut sankareista ja viettää ensimmäiset kaudet kirjaten muistivihkoonsa kaiken mitä oppii ja kuulee niin luokkakavereidensa kuin heitä opettavien ammattilaisten kyvyistä. Hän ei koskaan pysy paikallaan, hän mutisee itsekseen ja hänen impulsiivisuutensa johtaa toinen toistaan isompiin selkkauksiin. Deku voisi olla ärsyttävä, mutta hän on aivan liian rehti, hyvänahtoinen ja säälittävä ollakseen riesa. Hän yrittää aina parhaansa ja hän haluaa olla saamansa voiman arvoinen, eikä häntä kerrassaan voi inhota. Korkeintaan pudistelet hellästi päätäsi hänen riskeeratessaan jälleen henkensä ja terveytensä, mutta, että tuntisit inhoa? Never. Tai kaipa jotkut häntä vihaavat, mutta en kerrassaan voi ymmärtää tuollaisia ihmisiä.
Dekua koetellaan sarjan aikana vaikka miten. Hän on vasta teini-ikäinen ja hänen harteillaan on koko maailman kohtalo, ja hän viettää suurimman osan sarjasta tietäen, että hänen täytyy tulevaisuudessaan taistella maailmaa uhkaavaa pahista, One for Allia ja hänen kätyriään Shigarakia vastaan. Deku on ystävineen myös jatkuvasti vaarassa. Pidän siitä, miten sarjassa käsitellään sitä, kuinka Deku haluaa tehdä kaiken itse jotta ei vaarantaisi rakkaitaan sekä sitä, että hän ei pysty kaikkeen yksin. Yksi My Hero Academian pääteeseistä on se, että "teamwork makes the dream work" – vaikka Deku on päähenkilö (ja monin paikoin hyvin klassinen sellainen), hänen ei tarvitse tehdä kaikkea yksin.
5. Togata Mirio (Lemillion)
Mirion ja minun suhde ei alkanut hyvin. Olin perin hämmentynyt, kuinka hän tuntui olevan alkuun jatkuvasti alasti ja tapa, jolla hän ilmestyi läpi seinien (hänen supervoimansa on se, että hän voi mennä kulkea läpi minkä tahansa aineen) oli minusta häkellyttävä (hän ilmaantui usein siten, että vain hänen kasvonsa olivat esillä ja ottaen huomioon millaiset nappisilmät hänellä on, siinä oli jotain perin häiritsevää). Mirio kuitenkin hurmasi minut nopeasti kunhan pääsin tutustumaan häneen kunnolla.
Miriolla on suuria unelmia – hän haluaa pelastaa miljoona ihmistä – ja hän tarpoo kohti tavoitettaan hyvin tomerasti. Vaikka hänellä kesti aikansa opetella käyttämään kykyään eikä hän ole aina onnistunut kaikessa mitä yrittää, hän ei anna sen lannistaa itseään. Hänellä on käsittämätön kyky pysyä optimistisena tapahtui mitä tahansa. Jopa silloin, kun hän menettää joksikin aikaa supervoimansa, hän oppii elämään sen kanssa. Hän tuntee kyllä surua, kiukkua ja pelkoa, mutta ne eivät hallitse häntä. Mirio on myös kerrassaan hurmaava ystävä, aina valmis kannustamaan hänelle rakkaita ihmisiä. Muiden menestys ei uhkaa häntä – päinvastoin, toisten onnistumiset tuntuvat vain inspiroivan häntä. Hän kertoo parhaalle ystävälleen Tamakille (joka kutsuu Miriota sädehtiväksi kuin aurinko), että hän pystyy tekemään parhaansa, koska Tamaki on hänen rinnallaan, kannustamassa häntä omalla menestyksellään olemaan aina vain parempi.
Pidän Miriossa myös siitä, että vaikka hän on vahva lihaskimppu ja yksi lukionsa top opiskelijoista ja lupaavimmista nuorista sankareista, hän on myös höpö hassuttelija. Hän nauttii muiden naurattamisesta ja hupsuista piloista, mutta hänen vitsinsä ovat usein hieman kömpelöitä. Hän on varsinainen nallekarhu. Hänellä on monia hieman outoja tapoja – kuten hänen tapansa säikäyttää muita ilmestymällä seinien lävitse tai se, kuinka hän hämmentää pahiksia taistelussa näyttämällä heille muhevaa pyllyään – mutta alkujärkytykseni jälkeen ne ovat minusta lähinnä huvittavia. Toivon, että hänestä tulee joskus tulevaisuudessa isä, koska hän olisi varmasti maailman hauskin isi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti