Olen seksuaalisuuteen (erityisesti homoseksuaalisuuteen), sukupuoleen ja seksiin erikoistunut historioitsija. Kandini käsitteli tapoja, joilla homoseksuaalisia naisia kuvattiin lehdessä The American Journal of Urology and Sexology 1900-luvun alussa, ja graduni puolestaan syventyi seksologi Havelock Ellisin teossarjan Studies in the Psychology of Sex kakkosvolyymiin Sexual Inversion (1897). Tutkin miten Ellis kirjoittaa homonaisista (joita, kuten kaikenlaisia queer-ihmisiä, kutsuttiin tähän aikaan seksuaalisiksi inverteiksi – termi, joka ei ole enää aktiivisessa käytössä), millaisia piirteitä hän uskoo heidän omaavan, miten hän ymmärsi heidän väliset suhteensa ja miten, hänen mielestään, homoseksuaalisuus oli sidoksissa ihmisrodun rappeutumiseen. Ellis oli intohimoinen eugeenikko. Näiden kahden työn lisäksi olen kirjoittanut yliopistourallani monen monituista esseetä ja pienempää tekstiä homoseksuaalisuudesta. Väitöskirjani tulee keskittymään Ellisin teossarjaan, mutta tällä kertaa sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta.
Mutta miksi haluan tutkia seksuaalisuutta ja sukupuolta ja kaikkea niihin liittyvää (seksiä, seksityötä, seksirooleja, sukupuolinormeja, seksuaalisuuden luokittelua ja niin edespäin)? Moni varmaan sanoisi, että olen utelias ja pervohtava ja haluan vaan kikatella tarinoille menneisyyden ihmisten seksiseikkailuista. En teeskentele, että olisin immuuni hyville juoruille tai mehukkaille tarinoille (olen viettänyt monta hetkeä hihittäen lähdemateriaalieni, rehellisesti sanottuna, häkellyttävän omituisille faktoille ja tarinoille), mutta se ei todellakaan ole kaikki kaikessa.
Seksuaalisuus, sukupuoli ja seksi ovat kaikki luonnollisia ilmiöitä, jotka ovat olleet osa ihmisten historiaa aina siitä asti kun ihmisiä on ollut olemassa. Ihmiset ovat aina olleet kehollisia olentoja, jotka ovat kokeneet viehätystä, himoa ja rakkautta. Ja luonnollisesti ihmiset ovat aina harrastaneet seksiä – siitä todisteena on se, että olemme lajina yhä olemassa. Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat luonnollisia asioita, joita me olemme kohdelleet jollain tavalla epäluonnollisesti, koska yrittäessämme sulloa niin laajat, monitahoiset ja kauniin värikkäät ilmiöt kuin seksuaalisuus tai sukupuoli yksinkertaisiin kategorioihin, me koetamme alistaa ne omaan tahtoomme. Ja se vain ei onnistu. Jokainen aikakausi ja kulttuuri keksii oman versionsa siitä mitä on normaali seksuaalisuus ja millainen nainen on oikea nainen ja millainen mies on oikea mies, eikä mikään niistä, ainakaan minun mielestäni, voi tavoittaa totuutta, koska totuus on, että vaikka keksisimme maailman laajimman ja avarimman kategorisointimenetelmän, mokaamme heti, koska nämä ilmiöt ovat loppujen lopuksi ihmisten kategorisoinnin ulkopuolella. Aina tulee olemaan joku, johon tuo hypoteettinen täydellinen määritelmä ei sopisi.
Joku voisi kysyä, että mitä järkeä sitten on tutkia menneisyyden käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, jos ne ovat loppujen lopuksi aina huonoja tai vääriä, mutta sehän juuri siitä tekee kiehtovaa. En minä yritä etsiä mitään suurta totuutta siitä, mitä homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus tosiasiassa on tai luoda kaikenkattavaa kuvaa sukupuolesta ilmiönä. En usko, että se on mahdollista, mutta jos joku muu haluaa sitä yrittää, siitä vain. Minua kiinnostaa se miten menneisyyden ihmiset ovat yrittäneet vastata näihin kysymyksiin, koska niihin perehtymällä voi oppia paljon vaikka kuinka monesta eri historiallisesta ilmiöstä. Tutkin gradussani yhden miehen näkemyksiä homonaisista, mutta tutkimusta tehdessäni päädyin perehtymään a) Englannin lakipykäliin liittyen seksuaalisuuteen, b) lääketieteen käsityksiin naiskehoista ja seksistä, c) rikosoikeudenkäynteihin Yhdysvalloissa, d) kustantamojen moraalikoodeihin Englannissa, e) eugeenikkojen pyrkimyksiin ja menetelmiin, f) seksityöläisten arkeen ja kohteluun, g) Englannin yläluokkien kouluihin ja niiden sääntöihin ja vaikka mihin muuhun. Kaikki nämä olivat lopulta sidoksissa aiheeseeni, koska seksuaalisuus ja sukupuoli vaikuttavat kaikkeen. Ne ovat ihmiskunnan ytimessä olevia tarpeita ja kokemuksia, joten tietenkin niihin on jouduttu ottamaan kantaa vaikka minkälaisissa konteksteissa. Erityisen hauskaa tästä tekee se, että kaikki nämä eri tahot ovat määritelleet oikeanlaisen ja vääränlaisen seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden usein hieman eri tavoin. Laki määrittelee asiat omalla tavallaan, kun taas valtion korkeinta kulttuuria edustavissa taidepiireissä sanotaan jotain aivan muuta. Lääkärit ja poliisit eivät aina näe asioita samoilla tavoilla (esimerkiksi Ellis, koulutukseltaan lääkäri, oli paljon armollisempi näkemyksissään kuin Englannin poliisi).
Seksuaalisuuden ja sukupuolen historia on ihana monimutkainen sotku erilaisia mielipiteitä, ideologioita, arvoja ja käsityksiä normaalista ja epänormaalista. Minusta on kiehtovaa tarttua johonkin yksittäiseen ilmiöön ja lähteä purkamaan sitä ja selvittää miten se on syntynyt ja kehittynyt, millaisia vaikutuksia sillä on ollut yhteisöön ja miten siihen on suhtauduttu. Seksuaalisuus ja sukupuoli herättävät kaikenlaisia tunteita ihmisissä – ovat aina herättäneet – ja niistä on aina puhuttu ja kirjoitettu, vaikka ne ovat usein olleet tabuja, joista tulisi hienossa seurassa vaieta. Ihmiset ovat kuitenkin aina tykänneet puhua kielletyistä jutuista, eivätkä ihmiset ole koskaan olleet niin siveellisiä ja puhtoisia kuin aikakauden päättävät tahot, esimerkiksi kirkko tai hallitsija, ovat toivoneet. Erityistä mielenkiintoa minussa herättääkin juuri se, että ihmiset ovat lähes aina kivenkovaa pyrkineet tukahduttamaan ilmiöitä, jotka ovat niin luonnollisia, ja säätelemään niitä, jos ei suoraan lailla, niin ainakin sanattomilla yhteiskunnallisilla sopimuksilla. Miksi naisen seksuaalisuutta on liki aina pidetty vaarallisena ja likaisena, vaikka historian halki naisen merkittävin tehtävä on ollut synnyttää lapsia, mikä hyvin selvästi vaatii naiselta seksuaalista aktiivisuutta? Miksi jotkut aikakaudet pitivät homoseksiä pyhäinhäväistyksenä, kun taas joissakin kulttuureissa se oli normalisoitua? Miksi masturbointia on kutsuttu itsesaastutukseksi – mitä se ketään haittaa, jos joku viettää hieman laatuaikaa itsekseen? Miksi miehiä, jotka nauttivat ns. passiivisesta roolista sängyssä on pidetty naismaisina? Miksi sukupuolinormien rikkominen on ollut niin uhkaavaa? Miksi sukupuolen moninaisuutta ja transsukupuolisuuden ilmiötä ei ole ymmäretty monissa maissa laisinkaan ennen paria viime vuosisataa? Miksi miehet ovat voineet ostaa seksiä mainettaan menettämättä, mutta he, joiden palveluista he ovat maksaneet, ovat olleet kakkosluokan ihmisiä? Miksi, miksi, miksi? Nuo loputtomat "miksi"-kysymykset ovat vallanneet mielenkiintoni ja innostukseni, ja haluan oppia vastaukset niistä mahdollisimman moneen.
Olen myös aina ollut ihmiskeskeinen historioitsija. Tällä tarkoitan sitä, ettei minua niinkään kiinnosta isot tapahtumat – sodat ja sen sellaiset – ja niiden globaalit seuraukset, vaan ihmiset ja inhimilliset kokemukset. Tietenkin kaikki historiassa on aina, pohjimmiltaan, ihmisten tekoja ja valintoja, mutta you know what I mean. Minua kiinnostavat ihmisten tunteet ja se, miten ihmiset, yksittäiset ihmiset tai yhteisöt, ovat ymmärtäneet noita isoja tapahtumia ja harppauksia historiassa. Joku toinen voi tutkia toisen maailmansodan taisteluita ja niiden vaikutuksia ympäristöön ja maiden väestömäärään, minä voin sen sijaan tutkia sitä, millaista oli olla vaikkapa homomies Berliinissä ja pelätä keskitysleireille joutumista ja kaivata sotaa edeltänyttä eläväistä homoalakulttuuria. Homoseksuaalisuutta, tämän hetkistä erikoistumisalaani, voi tutkia laajoista näkökulmista – tutkija voi vaikka pyrkiä luomaan yleiskatsauksen jonkun tietyn maan lainsäädännön kehitykseen – mutta se ei ole minua varten, vaikka kiinnostavaa onkin. Tutkimukseni tulee aina sivuamaan isoja teemoja – ei se muuten historiallista tutkimusta olisi – mutta fokukseni tulee aina olemaan ihmisissä ja heidän kokemuksissaan. Seksuaalisuuden, sukupuolen ja seksin historia on varsin sopivaa kaltaiselleni tutkijalle, koska nämä ilmiöt ovat intiimejä ja henkilökohtaisia.
Olen sanonut jo pariin kertaan, että seksuaalisuutta pyrittiin menneisyydessä kontrolloimaan ja luokittelemaan. Toki, menneisyydessä tehtiin kaikkea tätä ja paljon muuta, mutta faktahan on, että teemme nykyään aivan samaa. Ei tarvitse mennä kuin Twitteriin tai Redditiin ja voit nähdä vaikka kuinka monta riitaa siitä, ovatko transnaiset oikeita naisia, ovatko miehekkäät miehet kuolemassa sukupuuttoon tai ovatko homot vaarallisia lapsille. Eri maiden hallitukset ja päättäjät käyvät jatkuvaa debattia siitä kuinka paljon ihmisten kehoja ja niihin liittyviä päätöksiä (esim. aborttia tai sukupuolenkorjausta) voidaan kontrolloida laissa. Seksuaalisuuden kirjo ei ole koskaan ollut yhtä avoimen värikästä ja monitahoista. Ehetyshoidoista riidellään ja, esimerkiksi täällä koto-Suomessa, niitä on yritetty saada kiellettyä lailla jo vaikka kuinka monta vuotta, koska nykyään, ainakin moraalisen selkäranhgan omaavat ihmiset, pitävät niitä "hoidon" sijaan henkisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaisina kidutusleireinä. Seksuaalisuus ja sukupuoli eivät ole varmaan koskaan olleet yhtä paljon tapetilla kuin nyt, ja vaikka maailma voi tuntua usein aika pelottavalta queer-ihmisille, naisille ja muille vähemmistöille, on maailma nykyään myös turvallisempi kaikille noille ihmisryhmille kuin koskaan ennen. Tästä huolimatta seksuaalisuus, seksi ja eri sukupuoliset ilmiöt ovat yhä usein tabumaisessa asemassa – niistä jutteleminen on monelle hankalaa ja niitä hävetään.
Toivon, että tutkimalla menneisyyden ajatuksia seksuaalisuudesta, seksistä ja sukupuolesta, voin avartaa ihmisten käsitystä siitä, miten näitä asioita on ymmärretty menneisyydessä. Haluan kaikkien tietävän, ettei mikään seksuaalisuuden tai sukupuolen ilmiö – BDSM, aseksuaalisuus, nahkakink, transsukupuolisuus, butch-lesbous, homoavioliitot tai sekstaus (tosin aiemmin ihmiset tietenkin kirjoittivat härskejä kirjeitä, eivät tekstiviestejä), mikä tahansa – ole moderni keksintö tai vailla historiaa. Toivon, että ymmärtämällä tällä kaikella olevan pitkä historia, ihmiset voisivat tajuta, että seksuaalisuus on luonnollinen asia, jotain mikä sitoo meidät menneisyyden ihmisiin, koska vaikka he elivät erilaisissa kulttuureissa, he tunsivat samoja asioita, samoja haluja (tai aseksuaalisuuden tapauksessa, haluttomuutta). Minusta on mälsää, kuinka paljon ihmiset häpeävät omia kehojaan ja tunteitaan. Jokainen meistä ansaitsee tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan, ilmaista sukupuoltaan juuri niin kuin tahtoo, rakastaa ketä haluamme ja, pardon my french, hässiä ketä haluamme sillä tavalla kuin haluamme. Tämän ymmärtäminen on hankalaa maailmassamme, joka tuntuu pyrkivän, aina kun vain mahdollista, iskostamaan ihmisiin häpeää. En tiedä onko historiallisella tutkimuksella tosiasiassa voimia murtaa tätä häpeän häkkiä, mutta jos voisin auttaa edes yhtä ihmistä, joka ehkä tuntee olonsa oudoksi tässä maailmassa tajuamaan, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on aina ollut, niin se on sen arvoista. Minulla ei ole suuria unelmia maailmaa mullistavan tutkimuksen tekemisestä – minulle riittäisi se, että avartaisin edes muutaman ihmisen maailmaa.
Kuva: Me, myself and I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti