Tänään höpöttelen George R. R. Martinin upean Tulen ja jään laulu -sarjan naishahmoista! Tämä kirjasarja on täynnä upeita, loistavasti kirjoitettuja naisia ja olisin helposti voinut tehdä vaikka top 10 -listan, mutta no, päätin, että ainakin näin alkuun viisi saa riittää. Ehkä joskus teen tähän postaukseen kakkososan.
Huom! Tämä lista sisältää spoilereita Tulen ja jään laulu -kirjoista.
1. Brienne of Tarth
Tarthin Brienne, rakkaimpani, kultainen tyttöseni. Brienne on minulle niin, niin tärkeä. En ole koskaan kohdannut hahmoa, jonka kokemuksiin "epätyypillisenä" naisena olisin voinut samaistua yhtä paljon, ja joka olisi puhutellut minun omaa käsitystäni sukupuoli-identiteetistäni yhtä autenttisesti. Tämän lisäksi Brienne on myös ylipäätänsä aivan huikean kiehtova hahmo. Hän on taitava soturi sekä herkkäsieluinen nuori neito, joka unelmoi urheista sankareista ja hyvyydestä. Hän on takertunut idealisoituun mielikuvaan ritareista, ja pyrkii ylläpitämään tätä ideaalia, vaikka lähes kaikki hänen ympärillään parjaavat häntä. Hän on feminiinen sekä maskuliininen, romantikko sekä taistelija.
Westeros on tulvillaan ritareita ja sotilaita, mutta oikeastaan vain Brienne tuntuu todella olevan sitä, mitä ritarin pitäisi olla. Hän on jalo, hyvä, urhea ja hän haluaa auttaa viattomia. Hän ei havittele valtaa, rahaa tai hienoa linnaa, vaan hän todella haluaa elää ritarin elämää. Kirjojen aikana hänen mustavalkoista maailmankuvaansa koetellaan ja hän joutuu nöyrtymään realiteettien edessä: monet ihmiset elävät elämänsä harmaan eri sävyissä, eikä heitä voi luokitella noin vain hyviin ja pahoihin. Olennainen tässä kehityksessä on Jaime Lannister (suosikkipoikani tästä sarjasta).
Ahh, Jaime ja Brienne. He todella ovat yksi parhaiten kirjoitettuja suhteita ikinä missään. He haastavat toisiaan, inspiroivat toisiaan muuttumaan, tarjoavat toisilleen jotain mitä kumpikaan ei ole koskaan kokenut ja rakastavat toisiaan ärtyneinä tunteisiinsa. Heidän uskollisuutensa toisilleen ja heidän välisensä kiintymys, joka kehittyy yhdessä koettujen vastoinkäymisten kautta, on maagisen upea.
Kuva on Quickreaverin versio Briennestä (A Game of Thrones Collectible Card Game).
2. Sansa Stark
Sansa on suosikki-Starkini. Tai no, Jon on suosikkini tuosta perheestä, mutta virallisista Starkeista Sansa on minulle kaikkein rakkain. Hän saa aivan liian paljon kuraa niskaansa, usein varsin typeristä syistä. Kyllä, hän on tarinan alussa naiivi ja hölmö, mutta hän on pelkkä lapsi, jolla ei ole kokemusta maailman julmuudesta. Miksi lauluista ja saduista tykkääminen tai tosirakkaudesta unelmoiminen tekee tytöstä idiootin? Miksi perinteisesti feminiininen hahmo nähdään heti turhana? Hän on ilkeä siskolleen, mutta Arya on ilkeä myös hänelle, ja, toistan, Sansa on lapsi/teini. Sisarukset eivät aina ole toisilleen kovinkaan mukavia, etenkin jos he ovat niin erilaisia kuin Sansa ja Arya.
Ihmiset takertuvat helposti Sansan negatiivisiin piirteisiin ja jättävät huomiotta hänen kiltteytensä, hänen urheutensa ja hänen uskomattoman kykynsä selviytyä. Hän on myös taiteellisesti lahjakas: loistava kirjomaan ja niin edespäin (vaikka tämä on "tyttömäinen" harrastus, se ei tee hänen taidoistaan siinä yhtään vähempiarvoisia!!!) Hän saattaa pitää itseään typeränä, ja hahmot hänen ympärillään ovat ehkä samaa mieltä, mutta hän ei todellakaan ole typerä. Typerä tyttö ei olisi selvinnyt hengissä Joffreyn hovissa. Sansa oppii näyttelemään ja politikoimaan, sanoman mitä muut haluavat kuulla ja piilottelemaan tunteitaan.
Pidän Sansassa myös kovasti siitä, ettei hän anna julman maailman tyystin riistää hänen unelmoivaa luonnettaan tai hänen uskoaan ihmisiin. Hän kyllä kyynistyy ja oppii varomaan, mutta hänestä ei tule julmaa tai kylmää. Hän on myös hyvä esimerkki siitä, miten naishahmo voi olla yhtäaikaa vahva sekä heiveröinen, älykäs sekä hölmö, kiltti sekä julma, urhea sekä kauhuissaan. Sansa tekee virheitä ja luottaa vääriin ihmisiin, kääntää selkänsä ihmisille jotka haluavat hänen parastaan, mutta ymmärrän aina miksi hän tekee mitä tekee. Hän on ihanan ristiriitainen, kuten ihmiset ovat.
Kuva on Magali Villeneuven versio Sansasta (A Game of Thrones Collectible Card Game).
3. Margaery Tyrell
Margaery Tyrell eroaa muista tämän listan naishahmoista siinä, ettei hän ole näkökulmahahmo, eikä lukija siten koskaan pääse todella pureutumaan hänen mielenmaailmaansa, motiiveihinsa tai haluihinsa. Ja juuri tämä tekee hänestä niin kiehtovan ja loistavan hahmon. Hänen luonteensa ja hahmonsa muuttuu riippuen siitä, kuka hänen kanssaan keskustelee tai kuka häntä tulkitsee. Sansalle hän on kiltti, avulias ja fiksu vanhempi tyttö, joka on hänelle ystävä. Cerseille hän on kieroileva hempukka, joka uhkaa hänen asemaansa ja perhettään. Tyrion tunnistaa hänen älynsä ja arvostaa sitä hänessä. Lukijan täytyy itse tehdä päätelmänsä siitä, kuka Margaery todella on.
Kuka Margaery sitten on minulle? No, minusta jokainen näkökulma näkee hänessä jotain todellista. Uskon, että hän on laskelmoiva, kuten Cersei uskoo, mutta uskon, että hänessä on myös aitoa lempeyttä, jonka Sansa puolestaan näkee. En tiedä välittääkö Margaery tosissaan muista kuin perheestään, mutta ainakin heitä hän tuntuu tosissaan rakastavan. Uskon, että hän on myös todella, todella fiksu, kuten Tyrion oivaltaa. Hän osaa hallita Joffreyta, hän kiipeää Westerosin hierarkiassa korkealle ja hän on selvästi sosiaalisesti todella kyvykäs: hän osaa esittää rooliaan täydellisenä pikku leidinä loistokkaasti.
Myönnän, että Margaery on osittain minulle näin rakas, koska Natalie Dormer oli loistava roolissaan Game of Thrones -sarjassa. Sarja myös antoi katsojalle enemmän aikaa Margaeryn kanssa ja mahdollisuuksia nähdä hänet ns. "kulissien takana", hänen ollessaan enemmän tai vähemmän oma itsensä. Adaptaation versio Margaerysta auttoi minua hahmottamaan oman näkemykseni kirja-Margaerysta.
Kuva on Lauren Cannonin versio Margaerysta (A Game of Thrones Collectible Card Game).
4. Arianne Martell
Dornen prinsessa Arianne Martell on ihanan erilainen kuin muut Westerosin naiset, koska hän on kasvanut kulttuurissa, jossa naisilla on tasa-arvoisempi asema ja koska hän on isänsä perijä. Hän on kasvanut Dornen tulevana hallitsijana, eikä hänen tarvitse koko ajan taistella asemastaan tai sietää miesten ennakkoluuloja (hänen tulevat alamaisensa ja hänen läheisensä kunnioittavat häntä ja tottelevat häntä). Ja kun hän luulee isänsä aikovan ottaa perimyksen häneltä, hän taistelee siitä kaikin keinoin, jota hänellä on käytettävissään. Ariannessa on häpeilemättömyyttä, joka voi syntyä vain jos on kasvanut varmana asemastaan maailmassa.
Arianne on hauska, itsevarma, cool ja hot. Hän on teräväpäinen ja nokkela, mutta ei niin älykäs etteikö tekisi virhearvioita tai mokaisi. Parasta hänessä onkin se, että hän mokailee ja arvioi ihmisiä väärin, oppii ja kasvaa. Hänen suhteensa perheeseensä, erityisesti isäänsä Doran Martelliin, on todella kiehtova. He olivat hyvin läheisiä Ariannen ollessa pieni, mutta nyt, vuosien saatossa, heidän välinsä ovat tulehtuneet eikä Arianne enää osaa luottaa Doraniin. Heidän kohtauksensa ovat aina loistavia ja rakastan sitä, miten heidän suhteensa alkaa palautua taas ennalleen Doranin päättäessä luottaa suunnitelmansa Ariannelle. On ilo nähdä tässä patriarkaalisessa maailmassa isä, joka todella kohtelee tytärtään kumppanina suunnitelmissaan. Rakastan Ariannen kehitystä kapinoivasta prinsessasta isänsä luottonaiseksi, joka juonii isänsä rinnalla Martellien perheen kostoa.
Arianne oltaisiin voitu kirjoittaa vain simppeliksi viekoittelevaksi, vallanhimoiseksi naiseksi, mutta hän on, luojan kiitos, niin paljon muutakin. Joo, hän käyttää kauneuttaan aseena kun se on tarpeen, mutta hänellä on paljon rakkautta sydämessään ja hän ei käytä ihmisiä mennen tullen, välittämättä heidän hengistään. Hän ei ole pehmoinen – hän on valmis taisteluun ja kieroiluun – mutta hänellä on hyvä sydän.
Kuva on Magali Villeneuve versio Ariannesta (A Game of Thrones Collectible Card Game).
5. Cersei Lannister
Cersei Lannister on hahmo josta en sanoisi "pitäväni". Hän on inhottava, julma ja paljolti moraaliton. En pidä hänestä, mutta hän on siitä huolimatta yksi sarjan kiehtovimmista naisista ja ansaitsee siksi viidennen paikan tällä listalla. Hänessä yhdistyy julma, kiero kuningatar ja satutettu, hyväksikäytetty ja pahoinpidelty nainen, joka on kokenut kauheita asioita. Cersei ei ole vain pahis, mutta hänen kärsimyksensä eivät silti myöskään oikeuta hänen tekojaan, eikä kirjailija George R. R. Martin yritä saada meitä näkemään Cerseitä yksinkertaisena uhrina. Cersein on hyvä esimerkki siitä, että hahmo voi olla yhtä aikaa pahantekijä sekä uhri ilman että kumpikaan rooli tekee toisesta vähempiarvoista.
Cersein luvut ovat aina kiehtovia, koska hän on kokenut ja nähnyt niin paljon (hän oli elossa Robertin kapinan aikaan, ollut vuosia kuningatar, ollut poliittinen pelinappula sekä toimija politiikassa, ja hänellä on lisäksi ollut vaikka minkälaista suhdetta), ja koska hän on Westerosin korkeimpien piirien ytimessä. Hänen kauttaan lukija pääsee sukeltamaan hoviin ja näkemään sen järjestelmät naisen näkökulmasta – tämä on yksi aspekti, jossa lukija voi sääliä Cerseitä, koska ketä meistä ei ärsyttäisi nähdä miten naisia käytetään shakkinappuloina ja suljetaan ulos päätöksistä? Cersei tekee myös mitä villeimpiä muuveja – lavastuksia, salamurhia ja sen sellaista – ja vaikka hänen tekosensa ovatkin usein kauheita, niistä lukeminen on perin viihdyttävää.
Koska pidän kieroutuneista ihmissuhteista, Cersei on viihdyttävä hahmo. Hänen ja Jaimen suhde on kamala, mutta ah, niin kiintoisa. Sen kehitys ja Jaimen irrottautuminen Cersein hallinnasta on tyydyttävää luettavaa. Cersein ja Tyrionin karmea kilpailu vallasta, Cersein epätoivoinen halu olla vahva ja uskottava kuten isänsä, ja hänen takertuvainens uhde lapsiinsa... Kaikki tämä on niin hyvin kirjoitettua ja kuvailtua.
Kuva on Magali Villeneuven versio Cerseistä (A Game of Thrones Collectible Card Game).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti