Star Wars: The High Republic on vuonna 2021 romaanilla Light of the Jedi (Charles Soule) alkanut sarjakuvista, romaaneista, audiodraamoista ja novelleista koostuva saaga, joka sijoittuu noin 200 vuotta ennen episodi ykköstä, The Phantom Menacea.
Saaga koostuu kolmesta vaiheesta (phase), jotka kaikki sisältävät lukuisia kirjoja ja sarjiksia, ja yhdessä nämä vaiheet kertovat yhden mittavan tarinan. The High Republic on Jedien ja Tasavallan kulta-aikaa. Jedit ovat individualistisempia, ymmärtäväisempiä ja enemmän kosketuksissa Voiman kanssa kuin he ovat episodeissa I–III, jolloin kaikki menee heillä lopullisesti pieleen. Tasavaltaa ei johda Palpatinen kaltainen manipuloiva pahis, vaan rehti, hyväsydäminen kansleri Lina Soh, joka haluaa tuoda galaksiin yhtenäisyyttä ja toivoa. Sarjan pääpahis on Marchion Ro -nimisen mysteerisen miehen johtama Nihil-rosvojoukko, jotka ajavat Tasavallan ja Jedit ahtaalle kaoottisella terrorillaan, tappamisellaan ja ryöstelyllään.
The High Republic on ollut todella iso hitti. Kirjat ovat liki aina bestseller-listoilla, kirjailijat ovat nousseet fanikunnan parissa rockstaramaiseen suosioon, THR-aiheiset paneelikeskustelut vetävät aina satoja, ellei tuhansia, kuuntelijoita, ja Star Wars -coneissa järjestetään nykyään lähes aina huippusuosittuja THR-cosplaykilpailuja. Rakastuin aikakauteen ja tarinaan heti ensimmäisen kirjan aikana, eikä tarina ole tähän mennessä kertaakaan pettänyt minua. Kaikki kirjat ja sarjikset eivät toki aina iske, mutta yleisesti ottaen, tämä saaga on erinomaisesti tehty. Sarjassa parasta on kuitenkin sen hahmot, ja tässä ovat kuusi suosikkiani – en pystynyt jättämään ketään näistä hahmoista mainitsematta.
1. Elzar Mann
Elzar on kenties suosikkipoikani koko saagassa. Hän on niin ihanan monimutkainen ja turhauttava hahmo mitä parhaimmalla tavalla. Hän mokailee ja tekee impulsiivisia päätöksiä, mutta lukija ymmärtää hänen motiivejaan aina. Hän joutuu saagan aikana varsinaisen emotionaalisen höykytyksen kohteeksi ja koska nautin kaikesta surullisesta ja dramaattisesta, Elzarin hahmo iskee minuun kuin leka.
Kiehtovaa Elzarissa on myös hänen suhteensa hänen lapsuudenystäviinsä Stellan Giosiin ja Avar Krissiin. He ovat THR-saagan keskeinen trio (Star Warsissa tulee aina olla keskeinen trio!) ja ahh, että rakastan heitä. He tuntevat toisensa läpikotaisin ja heidän välillään voi aistia vuosien historian painon. He eivät ehkä näe toisiaan usein, mutta he ovat osa toisiaan tavalla, jota ei voi rikkoa. Elzar on mielestään porukkansa outolintu – siinä missä Stellan ja Avar ovat esimerkillisiä Jedejä, Elzar on aina ollut vähemmän säihkyvä, vähemmän arvostettu ja, ainakin omasta mielestään, huonompi Jedi. Trio ei kuitenkaan ole näin simppeli, vaan jokainen kolmesta näkee heidän suhteensa vähän eri tavoilla, mikä tekee heistä upean, dynaamisen ja kiehtovan kolmikon. Heidän ystävyydessään on myös jotain omalaatuisen romanttista ja intiimiä, jota en oikein osaa kuvailla. Avar ja Elzar toki ovat ihan selkeästi rakastuneita, mutta kummankin sutheessa Stellaniin on myös jotain erityistä.
2. Avar Kriss
Avar Kriss on "the best of the best", Jedien kultainen kansikuvatyttö. Hän on urhea, sankarillinen ja empaattinen. Hän on toivon ruumiillistuma. Avar olisi kuitenkin todella tylsä, jos hän olisi täydellinen aina – onneksi hän on kaukana täydellisestä. Minusta on ollut ihana seurata, miten THR-saagan kirjoittajat ovat syventäneet hänen hahmoaan ja pureutuneet esimerkiksi siihen, millaista on olla "the best of the best", millaista on kantaa tuollaista taakkaa ja roolia harteillaan. Hän paljastuu ajan kanssa olevan myös todella jääräpäinen ja tottelematon, mitä ei ehkä odottaisi Jedeistä parhaimmalta.
Avarin merkittävimpiä piirteitä on se, miten hän kokee Voiman musiikkina. Jokainen ihminen on nuotti, jokainen tapahtuma omanlaisensa melodia. Avarin suhde Voimaan kuvataan todella kauniisti. Minua kiehtoo se, miten individualistisesti kukin Jedin THR-aikakaudella kokee Voiman: Avarille se on musiikkia, Elzarille se on kuohuva meri ja wookiee-Jedi Burryagalle se on suuri metsä, jossa jokainen elämänmuoto on oma oksansa ja osa yhtä suurta kokonaisuutta. Avarissa on, esim. Elzariin verrattuna, eteerisempi ja hengellisempi fiilis – hän on etäisempi hahmo, ei missään nimessä kylmä, mutta ei rento vitsailija tai välttämättä helposti lähestyttävän oloinen.
Avar ja Elzar ovat, kuten aiemmin mainitsinkin, rakastuneita toisiinsa. Avar pysyy kuitenkin tästä huolimatta aina ensisijaisesti omana, itsenäisenä hahmonaan. Monen naishahmon kohtalona on aina tulla määritellyksi elämänsä miehen kautta, mutta tästä ei ole mitään vaaraa Avarin kanssa. Pidän siitä, että Avarin ja Elzarin suhde etenee hiljalleen, taka-alalla, ja vaikka heidän välillään on romanttisia tunteita, he ovat myös lapsuudenystäviä ja kollegoita.
3. Lula Talisola
Lula Talisola on nuori Jedioppilas, joka on päättänyt olla paras Jedi ikinä. Hän on kunnianhimoinen, itsevarma, päättäväinen ja määrätietoinen, mutta hän on myös ystävällinen, hauska ja suloinen. Jedien ei kannusteta kummemmin tavoittelemaan suuruuksia, vaan keskittymään työhönsä ja Voimaan tutustumiseen, mutta Lulan kunnianhimo ei ole rangaistava piirre tai heikkous. Hänellä on suuria unelmia ja hän tietää olevansa ryhmänsä paras ja voimakkain, mutta hän ei anna sen tehdä itsestään ikävää seuraa muille eikä hän salli unelmiensa asettua Jedin arjen ja velvollisuuksien edelle. Pidän siitä, ettei tämän nuoren naisen kunnianhimoa tuomita tarinassa – suuruuksia havittelevia naishahmoja ei kohdella fiktiossa aina kovinkaan kauniisti.
Lulassa olennaista on myös se, miten hän on osa tiimiä. The High Republic Adventures -sarjakuva keskittyy lasten joukkioon, jotka ajautuvat seikkailuihin matkustellessaan mestariensa kanssa ympäri galaksia tutustumassa erilaisiin maailmoihin. Lula ja hänen ystävänsä ovat niiiiin herttaisia. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa ja he tukevat toisiaan hankalissa paikoissa. Olen varsinainen pehmo, joten tarinat ystävyydestä ja siitä kuinka "team work makes the dream work" ovat minusta aina ihania.
Pidän siitä, miten Lula kehittyy sarjan aikana. Hänen selkeä suunnitelmansa alkaa horjua hänen kohdatessaan uusia haasteita ja ihmisiä, mutta tätäkään ei esitetä pahana juttuna. Lulan hahmo esiintyy lähinnä lapsille suunnatussa sarjakuvassa ja minusta on hyvä, että lapset voivat Lulan kautta oppia, ettei ole vaarallista muuttaa mieltään, kasvaa ulos aiemmista unelmistaan ja epäröidä. Se, miten Lulaa ympäröivät ihmiset tukevat häntä tässä on myös hyvä viesti lapsosille siitä, millaista kohtelua ansaitset heikkoina hetkinäsi sinua ympäröiviltä ihmisiltä.
4. Zeen Mrala
Zeen Mrala on listan ainut, joka ei ole Jedi. Hän on kuitenkin Voimalle herkkä, mutta Jeditemppelin sijaan hän kasvoi pienessä kylässä, jonka asukit kasvatettin pelkäämään ja vihaamaan Jedejä ja kaikkia, jotka käyttävät Voimaa. Zeen kasvoi peläten itseään ja uskaltamatta koskaan olla oma itsensä. Tarinansa alussa Zeen kohtaa Jedejä ja tajuaa, että maailmassa on muitakin hänen kaltaisiaan, ja että he eivät ole kaikki pahiksia – tämän tajuaminen laukaisee yhden THR-saagan parhaimmista kasvutarinoista.
Zeenin tarina kerrotaan lähinnä lapsille ja nuorille suunnatussa The High Republic Adventures -sarjassa, mikä on minusta tärkeää. Uskon tarinan nuoresta, joka on kasvanut ympäristössä, joka ei tunne häntä, joka kasvoi tuntien olonsa oudoksi ja ulkopuoliseksi, ja joka joutuu piilottelemaan jotain suurta salaisuutta, tuntuvan monesta lapsesta ja nuoresta tutulle. Zeenin hahmo voi tarjota samaistumispintaa ja keinon käsitellä hankalia tunteita, ja se kuinka hän löytää ystäviä, jotka rakastavat häntä sellaisena kuin hän on, voi olla lohduttavaa ja kannustavaa.
Zeen on kiintoisa hahmo kaikin puolin. Hänen tarinansa ja lähtokohtansa ovat kiehtovat, hän on todella hauska (hän on kaveriporukkansa pilailumestari), hän on heittäytyväinen ja hyväsydäminen, mutta hän piilottelee myös syvää surua ja vihaa. Zeenillä on Jedin voimat, mutta hänellä ei ole Jedin tunteidenhallintakykyä tai sitoumusta väkivallattomuuteen, joten hänen raivonsa ajaa hänet välillä vähän vaarallisille vesille. Hän tarjoaa hyvän vastapainon muun muassa Lula Talisolalle, joka on täydellinen pikku-Jedi. Zeen on myös a baby lesbian, mikä on ilahduttavaa.
5. Stellan Gios
Stellan Gios on Jedien kulta- ja kansikuvapoika, Jedineuvoston jäsen ja mies, josta tulee Nihil-rosvojoukkiota vastaan käydyn taistelun sekä toivon symboli. Mutta kuten Avarinkin tapauksessa, Stellan ei myöskään ole pelkkä kiiltokuvapoika, vaan hänestäkin kuoriutuu tarinan edetessä inhimillinen, haavoittuvainen hahmo, joka ei ole täydellinen, vaikka häntä kuinka sellaiseksi luullaan.
Stellan on cool, koska, no, hän on todella taitava ja kyvykäs Jedi, mutta myös siksi, että hän on diplomaattisesti kyvykäs ja ajautuu mukaan politiikkaan. Hän ei nauti siitä, mutta hän on hyvä siinä. Hän ei yleisesti ottaen nauti rooleista joihin taistelu Nihil-joukkoa vastaan hänet ajaa, mutta hän syleilee näitä rooleja, koska pitää sitä velvollisuutenaan. Hän on monin paikoin velvollisuuksien ja toisten odotusten muovaama mies, siihen pisteeseen asti, ettei hän itsekkään aina ole oikein varma kuka hän on tai mitä hän olisi ilman niitä. Hahmot, jotka ovat niin vahvasti jotain yhtä asiaa, että he eivät välttämättä osaa olla mitään muuta, ovat minusta aina kiehtovia.
Kuten kirjoitinkin Elzarin pätkässä, Stellan on osa THR-trioa. Stellan on trion vakain ja rauhallisin, isovelimäinen figuuri (en tiedä onko hän oikeasti vanhin, mutta hänellä on vahva isovelienergia). Elzar ja Avar tuovat hänestä esille puolia, joita hän ei muuten päästä näkyviin: hän naureskelee, vitsailee ja kaikkea muuta sellaista. Hänen suhteensa Elzariin tuo myös esille hyvin hänen empaattisen luontonsa: Elzar uskaltaa tulla hakemaan häneltä apua ja myöntää tälle virheensä, eikä Stellan, vaikka hän on Jedineuvoston jäsen ja voisi siten tuomita Elzarin toilailuja sääntöjen vastaisena, tuomitse häntä vaan pyrkii parhaansa mukaan auttamaan.
6. Kantam Sy
Kantam on mielestäni myös ratkaissut parhaiten Jedien kiintymys-ongelman. Jedit eivät saisi kiintyä tai tuntea omistushaluista rakkautta ketään kohtaan, mutta se ei tarkoita, että heillä ei olisi ystäviä tai rakastettuja. Kantam on löytänyt täydellisen balanssin vaaditun kiintymättömyyden ja inhimillisten tunteiden välillä: hän rakastaa ystäviään ja oppilastaan, mutta hän ei anna sen dominoida hänen ajatteluaan tai toimintaansa. Hän tekee velvollisuutensa ja esimerkiksi eräässä kirjassa, jossa hän ja Lula ovat erillään, molemmat vaarassa, Kantam ei hylkää vastuullaan olevia hahmoja vain pelastaakseen Lulan – sen sijaan hän tekee työnsä, luottaa Lulan kykyihin ja tämän kanssa oleviin Jedeihin. Tämä kiintymisdilemma on monen Jedin kompastuskivi (kolossaalisimmin tämän kanssa mokaili Anakin), mutta Kantam on oppinut miten Jedi voi olla yhtä aikaa lämmin ja empaattinen, sekä kiintymätön.
Kantamin hahmossa kiinnostavaa on myös hänen taustansa. En sano tarkemmin mitään, että en spoilaa teosta Midnight Horizon, jossa Daniel José Older sukeltaa Kantamin menneisyyteen, mutta sanonpa vain sen, että hän on koetellut Jediyhteisön rajoja ja sääntöjä, ja todellakin ollut aikamoinen oman tiensä kulkija. Kantamista tekee esimerkillisen Jedin juurikin se, että hän ei ole aina ollut täydellinen Jedi. Hän on etsinyt itseään ja mokaillut, mutta se on tehnyt hänestä ymmärtäväisen. Hän ei esimerkiksi tuomitse Zeeniä tämän joutuessa vihansa pauloihin, eikä hän käännytä tätä yksinäistä, hädässä olevaa nuorta pois heidän luotaan, vain siksi, ettei hän ole Jedi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti