Kreikkalaisen mytologian Spartan kuninkaan Tyndareuksen tyttäret, Helena ja Klytaimnestra, ovat tunnettuja huonojen vaimojen symboleita ja arkkityyppejä. Helena avioituu mykeneläisen Menealoksen kanssa, mutta jättää tämän ja heidän yhteisen lapsensa, Hermionen, ja karkaa Troijan prinssi Pariksen matkassa, mikä aloittaa tapahtumaketjun joka päättyy Troijan kymmenvuotiseen sotaan. Siskoaan (ja joissain versioista kaksostaan) vähemmän tunnettu Klytaimnestra on kuitenkin vaimona vielä huonompi. Hän ei hylkää miestään – hän murhaa tämän.
Klytaimnestran ja Agamemnon tarina on lyhykäisesti seuraavanlainen. Mykenen prinssi Agamemnon sopii Tyndareuksen kanssa avioliitosta tämän tyttären Klytaimnestran kanssa. Mykenen hallitsijapari saa kaksi tytärtä, Ifigenian ja Elektran, ja pojan, Oresteksen. Kun Ifigenia on (modernein termein) teini-ikäinen, Helena karkaa Pariksen kanssa Troijaan. Hyljätyn Menelaoksen isoveli ja Kreikan voimakkain kuningas Agamemnon ottaa tehtäväkseen johtaa kreikkalaisten joukon Troijaan tuodakseen Helenan takaisin. Hän jättää perheensä ja suuntaa sotaan, mutta jonkin aikaa myöhemmin, hän kutsuu tyttärensä Ifigenian Aulikseen. Agamemnon on sopinut, että ennen kuin kreikkalaiset lähtevät sotaan, Ifigenia tulee menemään naimisiin kauniin ja kunnioitetun Achilleksen kanssa. Klytaimnestra saattaa esikoisensa Auliiseen, mutta paikan päällä hän tajuaa pian, että jokin on pielessä. Kun Ifigenia saavuttaa alttarin, molemmat tajuavat mitä Agamemnonilla on todella mielessä. Käy ilmi, että Agamemnon oli loukannut metsästäjätärjumalaa Artemista kehuskelemalla olevansa Artemista parempi metsästäjä (joissakin versioissa syypää on Agamemnon itsensä sijasta hänen isänsä, Atreus, Ifigenian ukki, joka aikoinaan loukkasi Artemista – jumalatar päätti vain hypätä yhden sukupolven ja rangaista Atreuksen poikaa). Hyvityksenä tästä loukkauksesta, Artemis vaatii Agamemnonia uhraamaan tyttärensä hengen: muuten Artemis ei anna tuulten puhaltaa kreikkalaiselle laivastolle hyödyllisesti. Ifigenian kihlaus, häät, kaikki oli valhetta ja juoni jolla saada tytär Aulikseen. Agamemnon kipuilee tehtävänsä kanssa, mutta hän ei anna sen estää itseään. Hän saattaa Ifigenian alttarille ja uhraa omakätisesti vanhimman lapsensa. Hän tappaa Ifigenian tuulen takia. (Joissain versiossa Artemis pelastaa Ifigenian viime hetkellä, mutta tässäkin versiossa Agamemnon on valmis suramaamaan lapsensa ja Klytaimnestra menettää häbet loppuelämäkseen.) Klytaimnestra, joka todisti tyttärensä väkivaltaisen surman, hautoo kostoa seuraavat kymmenen vuotta yksin sekä rakastajansa Aigisthoksen (Agamemnonin serkun) kanssa. Kun Agamemnon lopulta palaa sodasta kotiin Mykeneen, voitokkaana ja mukanaan orjuuttamansa Troijan prinsessa Kassandra, Klytaimnestra toteuttaa suunnitelmansa. Hän surmaa Kassandran, ja lopulta hän surmaa verisesti myös aviomiehensä tämän kylpiessä.
Kyllä, Klytaimnestra on huono vaimo. Hyvät vaimot eivät murhaa aviomiehiään heidän ollessa ilkosillaan ammeessa. On kuitenkin epäreilua leimata Klytaimnestra huonoksi vaimoksi, ellei suostu samalla myöntämään, että Agamemnon oli huono aviomies, ja sitäkin huonompi isä. Agamemnon on hankala hahmo mytologiassa. Hän on osa useaan otteeseen kirottua sukua, joka on tunnettu väkivaltaisuudestaan toisiaan kohtaan (suvussa on useampaan otteeseen harjoitettu muun muassa perheensisäistä kannibalismia). Agmemnon on ylpeä, itsekeskeinen, julma ja hänen egonsa kilpailee kokonsa puolesta auringon kanssa. Ifigenian uhraus ei ole vain nykynäkökulmasta kamala, myös antiikin kirjailijat ja myyttien muut hahmot pitävät tapahtumaa hirvittävänä. Mutta ansaitsiko Agamemnon tulla murhatuksi? Onko Klytaimnestran teko oikeutettu? Oliko Klytaimnestra murhaaja vai oikeutettu kostaja?
En välttämättä sanoisi, että Agamemnon ansaitsi tulla murhatuksi koettuaan ensin 10 vuotta veristä ja kurjaa sotaa, mutta en myöskään väitä, että surisin hänen kuolemaansa. Hänen murhansa herättää minussa ensisijaisesti iloa Klytaimnestran puolesta. En myöskään välttämättä sanoisi, että huonon aviomiehen ja isän murhaaminen on oikeutettua, mutta kun tarinaa tarkastelee mytologisena tarinana, myyttinä, tuo Klytaimnestran teko lukijalle jonkinlaisen helpotuksen tunteen ja ilon Klytaimnestran puolesta.
Mutta eikö Agamemnonin murha ole murha yhtälailla kuin Ifigeniankin? Periaatteessa kyllä, periaatteessa ei. Agamemnon surmaa lapsensa, koska hänen täytyy pahoitella jumalalle omaa mokaansa ja koska hän tarvitsee suotuisat tuulet laivastolleen. Hän surmaa nuoren, viattoman tyttärensä sodan vuoksi, huijattuaan tämän ensin paikalle. Klytaimnestra surmaa Agamemnonin kostaakseen Ifigenian hengen. Klytaimnestran tarinasta on myös toisenlainen versio, jossa hän oli naimisissa Agamemnonia ennen toisen kuninkaan kanssa ja heillä oli pieni vauva. Tässä versiossa Agamemnon hullaantuu Klytaimnestrasta niin, että hän murhaa tämän ensimmäisen aviomiehen ja vauvan, ja pakottaa tämän sitten omaksi vaimokseen ja raiskaa tämän. On siis mahdollista, että Agamemnonin surmatessaan Klytaimnestra ei kosta vain Ifigeniaa vaan useamman menettämänsä rakkaan sekä oman kaltoinkohtelunsa. Yhdenkin lapsen menettäminen niin julmalla ja verisellä tavalla olisi tarpeeksi saamaan minut tuntemaan empatiaa Klytaimnestraa kohtaan ja jopa kannustamaan häntä hänen kostoretkellään. Kahden lapsen ja aviomiehen menetys sen rinnalla, että hän joutuu perheensa murhaajan ja oman pahoinpitelijänsä vaimoksi, se on jo aivan liiankin karmaisevaa.
Klytaimnestran leimaaminen pelkäksi väkivaltaiseksi, hulluksi murhaajaksi ja huonoksi vaimoksi vähättelee mielestäni hänen kokemaansa traumaa Agamemnonin käsissä, sekä siirtää huomion siitä, mikä on mielestäni yksi myytin hienoimpia puolia. Kreikkalaisessa mytologiassa naiset kokevat usein väkivaltaa – niin fyysistä, henkistä kuin seksuaalistakin – miesten käsissä, eikä kukaan välitä heistä. He eivät saa oikeutta. Klytaimnestra ei kuitenkaan anna Ifigenian kuolla ilman oikeutta. Agamemnonin surma on yksi harvinaisista tarinoista, jossa mies joutuu maksamaan hinnan naisen tai tytön elämän pilaamisesta tai päättämisestä. Myytti on merkittävä myös siksi, että se on yksi suhteellisen harvoista tarinoista, jossa nainen voitokkaasti kostaa tai saa oikeutta toisen naisen puolesta. Mytologiassa ei ole useinkaan "sisters supporting sisters" -meininki, ja usein naiset syyllistävät ja rankaisevat toisia naisia miesten teoista (esimerkiksi jumalatar Athena rankaisee Medusaa siitä, että Poseidon raiskasi hänet).
Vaikka Klytaimnestran myytti päättyy siihen, että hänen oma poikansa, Orestes, surmaa hänet (kostona Agamemnonin murhasta) ja Orestes julistetaan jumalten toimesta syyttömäksi äitinsä murhaan, sillä on väliä, että Klytaimnestra teki mitä teki. Se ei ollut turhaa: Ifigenia sai kostonsa. Kyllä, Klytaimnestra on väkivaltainen nainen. Kyllä, hän on murhaaja. Hän saa rangaistuksen väkivallastaan, vieläpä oman lapsensa käsissä (mikä on surullisen ironista, ottaen huomioon, että Klytaimnestran motivaatio hänen pahimpien tekojensa takana oli rakkaus hänen lapsiinsa). Minusta olisi kuitenkin tärkeää muistaa, miksi hän on murhaaja ja väkivaltainen. Kyseessä ei ole vain hullu nainen, joka halusi tappaa, vaan nainen, joka oli kokenut aviomiehensä käsissä käsittämättömiä kauheuksia ja joutunut menettämään lapsensa (joskus useammankin) mitä julmimmalla tavalla. Toivon, että hänet muistettaisiin harvinaisena esimerkkinä naisesta, joka puolustaa toista naista, vaikka se tarkoittaisi veritekojen suorittamista.
Minulle hankalin aspekti Klytaimnestran myytissä on se, miten hän kohtelee Agamemnonin vangitsemaa ja orjuuttamaa Kassandraa. Kassandra on sotavanki ja on oletettavasti joutunut Agamemnonin hyväksikäyttämäksi. Hän on menettänyt kaiken: perheensä, kotinsa, kansansa ja vapautensa. Ymmärrän Kassandran edustavan Klytaimnestralle jälleen yhtä loukkausta ja häpeää, esitteleehän Agamemnon uutta vuodeorjaansa vaimonsa, kuningattaren, edessä häpeilemättä. Kassandra ei kuitenkaan ole syypää tilanteeseen, ja siksi hänen murhansa on Klytaimnestran veritöistä anteeksiantamattomampi. Joissakin versiossa Klytaimnestra ei kuitenkaan ole itse se, joka murhaa Kassandran, vaan asialla on hänen apurinsa ja rakastajansa, Aigisthos. Oletettavasti Klytaimnestra olisi kuitenkin ollut tietoinen rakastajansa suunnitelmasta. Klytaimnestra ei ole siis mikään ongelmaton tyttöjen ja naisten puolustaja: siinä missä hän oikeutetusti kostaa tyttärensä hengen, hän myös surmaa viattoman nuoren naisen, joka on Ifigenian ja Klytaimnestran itsensä lailla tullut Agamemnonin nöyryyttämäksi ja satuttamaksi.
Onko Klytaimnestra siis oikeutettu murhassaan? En halua antaa kuvaa, että olen oikeassa elämässä #promurder, mutta Klytaimnestran myytin kontekstissa, ottaen huomioon kaiken mitä hän on kokenut ja mitä Agamemnon on tehnyt (sekä sen, että Agamemnon on yleisesti aivan hirveä, raivostuttava tyyppi), minä olen hänen puolellaan. En voi syyttää häntä Agamemnonin murhaamisesta. Kassandran kuolemasta kuitenkin syytän häntä. Kassandra oli viaton. On surullista, että Agamemnonin surma on se, mikä ajaa Oresteen tappamaan äitinsä, ja se on Agamemnonin kuolema, mistä Klytaimnestra tuomitaan myytissään, sekä mistä häntä on meidän maailmassamme tuomittu ja paneteltu. Viattoman Kassandran kuolema unohdetaan, vaikka hänen murhansa – oli se sitten Klytaimnestran omatunnolla tai Aigisthoksen – on Klytaimnestran myytissä se, mistä hänet jyrkimmin tuomitsisin.
Kirjavinkkejä:
Jos haluat lukea Klytaimnestran tarinasta tarkemmin, tsekkaa Aiskhyloksen Oresteia-trilogia, jossa kuvataan Agamemnonin murha sekä sen jälkimainingit. Klytaimnestra on trilogian huikeimpia hahmoja. Pohdintaa Klytaimnestran veriteosta ja sen seurauksista löytyy myös Sofokleen ja Euripideen näytelmistä Elektra (sama nimi, kaksi eri näytemää eri miehiltä). Moderneja teoksia, jossa Klytaimnestra asetetaan tarinan keskiöön, ovat muun muassa Costanza Casatin Clytemnestra, Jennifer Saintin Elektra ja Colm Tóibínin House of Names. Modernin tietokirjallisuuden puolelta suosittelisin Natalie Haynesin teosta Pandora's Jar, jossa hän käsittelee luvullisen verran Klytaimnestran myyttiä, hänen mainettaan ja samoja aiheita, joita pohdin tässä miniesseessä.
Kuva 1: Clytemnestra (John Collier, 1882)
Kuva 2: Clytemnestra (1800–1850-luvulla, tuntematon veistäjä)
Kuva 3: Murder of Agamemnon (Pierre-Narcisse Guérin, 1817)
Kuva 4: Kreikkalainen vaasimaalaus, Klytaimnestra murhaa Kassandran (n. 600 eaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti