On jälleen koittanut aika Taylor Swiftille ja mytologialle!
Eli, lyhykäisesti, tässä sarjassa yhdistelen Swiftin biisejä kreikkalaisen mytologian hahmoihin, ja selitän sitten miksi mielestäni kukin biisi sopii valitsemalleni hahmolle kuin nakutettu.
"And you know for me, it's always you" – I Know Places ja Orestes ja Pylades
I Know Places levyltä 1989 kertoo kenties suhteesta valokeilassa, siitä kuinka metsästäjät – paparazzit ja juorulehdistö – seuraavat pariskuntaa, vainoavat heitä, kohtelevat heitä kuin riistaa, mutta miksei se voisi myös olla laulu kahdesta pojasta, jotka koettavat paeta toista heistä vainoavia Raivottaria? Ehdotan, että tämä laulu voisi olla Taylor Swiftin biiseistä Mykenen vainotun prinssin Oresteen ja tämän kumppanin Pyladeen laulu.
Raivottaret, koston jumalattaret, jahtaavat Orestesta, koska Orestes tappoi äitinsä, joka oli murhannut Oresteen isän. Orestes ei kenties halunnut tappaa äitiään – ainakin hän ilmaisee useimmissa versioissa katumusta ja ahdistusta murhan hetken koittaessa – mutta se oli hänen velvollisuutensa: pojan tulee kostaa isänsä kuolema, vaikka se tarkoittaisi perheenjäsenen tappamista. "See the vultures circling, dark clouds" on mielestäni oiva kuvaus Raivottarista, ja "They are the hunters, we are the foxes" kuvaa hyvin sitä, kuinka Orestes ja hänen kanssaan pakeneva Pylades, hänen ystävänsä (joka tulkitaan joskus hänen rakastajakseen), ovat Raivottarille kuin riistaa, pelkkiä säälittäviä otuksia, jotka he voivat metsästää ja tuhota.
Oresteen ja Pyladeen uskollisuus toisiaan kohtaan on hyvin kaunista. He ovat todellakin varsinainen ride-or-die -duo: huolimatta kaikista vastoinkäymisistä, jotka he kohtaavat, he pysyvät yhdessä ja auttavat toisiaan. Raivottaret vainoavat Orestesta, hänen kaupunkinsa kääntyy häntä vastaan, häntä kohdellaan rikollisena ja henkisesti likaisena, turmeltuneena, mutta Pylades ei koskaan hylkää häntä. Heidän suhdettaan kuvaa loistavasti tämä kohta Euripideen Orestes-näytelmästä (Anne Carsonin käännös) – Pylades sanoo: "I'll take care of you" ja Orestes vastaa, apeana ja itseinhon valtaamana, "It's rotten work". Pylades vastaa hänelle lempeästi: "Not to me, not if it's you". Tämä dialoginpätkä on noussut internetissä jättimäiseen maineeseen, uskollisuutta ja kumppanuutta symboloivaksi lainaukseksi. Huolimatta siitä, tulkitsetko heidät rakastavaisiksi vai vain ystäviksi, et voi väittää etteikö I Know Places -laulun "And you know for me, it's always you" sopisi heille. "Just grab my hand and don't ever drop it, my love" sopii heille myös: he pakenevat, he juoksevat, mutta jos he vain pitävät toisistaan kiinni, he pärjäävät.
Minulla ei ole Oresteen ja Pyladeen suhteesta kiinnostuneille suositeltavana modernia kirjallisuutta, mutta antiikin teoksia minulla olisi kaksi kappaletta, jotka mielestäni kuvastavat hyvin heidän läheisyyttään ja sitä, kuinka olennainen Pylades on Oresteelle tämän kamppaillessaan kohtalonsa kanssa. Jo aiemmin mainittu Euripideen Orestes on kuvaus hulluudesta, johon Raivottaret ajavat Oresteen. Oresteen sisko Elektra ja Pylades yrittävät auttaa häntä ja selvittää miten he voivat pelastua Oresteen vaikeroidessa, hallusinoiden ja peläten. Oresteen ja Pyladeen ystävyys on yksi näytelmän parhaita puolia. Pylades on näytelmässä myös harvinaisen puhelias – useinkaan hän ei näytelmissä paljoa puhele. Esimerkiksi Aiskhyloksen Oresteiassa hänellä on yksi lause sanottavanaan.
Mutta tuo yksi lause, nuo muutamat sanat, ovat niin olennaisia Oresteialle, ja siksi minun on pakko suositella myös sitä tässä osiossa. Pylades on läsnä Oresteen rinnalla tämän arpoessa miten kostaa isänsä murha ja, kun Oresteen tulee tehdä hänen koko loppuelämänsä määrittelevä valinta, Pylades on se, jolta hän kysyy neuvoa viimeisen kerran. Pylades antaa hänelle voimaa tehdä se mitä hänen täytyy. Vaikka he eivät rupattele, heidän suhteensa syvyys ja olennaisuus Oresteelle tulee silti vaivatta esille.
"The role you made me play of the fool, no I don't like you" – Look What You Made Me Do ja Hera
Look What You Made Me Do, levyltä Reputation, on Taylor Swiftin katkera, vihainen ja naseva kappale hajonneesta ystävyydestä, pettymyksestä ja siitä, miten laulun puhuja on pakotettu vihollisen, huijarin ja petetyn rooliin. Laulun puhuja miettii elämäänsä, valintojaan, kostoa, karmaa ja syntyy uudelleen aikaisempaa voimakkaampana ja vahvempana, mutta kenties myös kylmempänä. Kuka muu tämä biisi voisi olla kuin jumalten kuningatar, moneen kertaan petetty ja karvaan kostonhimoinen Hera?
Hera on kostonhimoinen nainen, josta minun on aina välillä hankala päättää mitä ajattelen. Hänen raivonsa on oikeutettua monin paikoin, kukapa meistä ei olisi vihainen jos aviomiehemme jatkuvasti pettäisi meitä emmekä voisi jättää häntä tai taistella häntä vastaan, koska hän on meitä voimakkaampi? Mutta toisaalta, Hera, koska hän ei voi kostaa Zeukselle, purkaa raivonsa Zeuksen rakastajiin ja seksuaalisen väkivallan uhreihin, ja joskus jopa heidän lapsiinsa. Hera on ehkä uhri, mutta hän ei ole viaton uhri, vaan myös omalla tahollaan kivun ja surun aiheuttaja. Look What You Made Me Do -kappaleessa puhuja myöntää tehneensä ehkä joitain virheitä, mutta ei silti kadu tekojaan ja vihaansa, vaan kokee ne oikeutettuina, karmana häntä satuttaneelle ihmiselle: "The world moves on, another day another drama, drama / But not for me, not for me, all I think about is karma / And then the world moves on but one thing's for sure / Maybe I got mine, but you'll all get yours".
En usko Heran katuvan koskaan tekojaan, vaan aidosti uskovan, että hän tekee mitä hänen täytyy ja sen mitä hän pystyy aviomiestään rangaistakseen. "Look what you made me do", kappaleessa laulutaan: olen varma, että Hera syyttää sisimmissään Zeusta kaikista kauheista teoistaan – jos hän ei pettäisi ja loukkaisi Heraa jatkuvasti, Heran ei toki tarvitsisi toimia näin radikaalisti? Heran tarve kostaa Zeuksen petokset juontuu, ainakin minun mielestäni, ennen kaikkea siitä, että Zeus asettaa hänet naurunalaiseksi ja julistaa teoillaan ihmiskunnalle sekä muille jumalille, ettei Hera ole hänelle tarpeeksi. Look What You Made Me Do -laulun täydellisin kohta Heralle onkin siis: "The role you made me play of the fool / No, I don't like you".
Euripideen Herakles-näytelmässä Heran kostonhimoisuus on mainiosti esillä. Hän ei esiinny näytelmässä, mutta hänen raivonsa ja vihansa Heraklesta, miehensä aviotonta lasta, kohtaan johtaa tarinan sen karmaisevaan huipentumaan. Jos haluat antiikin teoksen, jossa Hera esiintyy itse ja pääsee ääneen, suosittelisin ehdottomasti Homeroksen Iliasta. Heran neuvokkuus tulee loistavasti esille myös tässä eepoksessa, jossa hän työskentelee taukoamatta kreikkalaisten auttamiseksi, käyttäen vaikutusvaltaansa jumalten kuningattarena, manipulointia ja neuvottelua sekä viettelyn taitoa.
Heraa voit seurata useammassakin modernissa teoksessa. Hän on kertoja Claire Northin teoksessa Ithaca, ja hän pohdiskelee, seuratessaan kuningatar Penelopen elämää, omaa rooliaan kuningattarena ja naisjumalattarena, joka on aina elänyt miehensä varjossa ja jota, kuten kreikkalaisen maailman ihmiskuningattariakin, on usein kohdeltu ja ymmärretty väärin. Jos haluat Heran oma näkökulman sijasta lukea hänestä antagonistina, tsekkaa ehdottomasti Phoenicia Rogersonin Herc, jossa, kuten Herakles-näytelmässä, Hera pyrkii tuhoamaan Herakleen elämän, usein mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
"You left me no choice but to stay here forever" – Right Where You Left Me ja Penelope
Evermore-levyn Right Where You Left Me on kappale jumiin jääneestä naisesta, joka odottaa rakastettunsa paluuta, jämähtäneenä menneisyyteen. Hän istuu paikallaan, muu maailma pyörii eteenpäin, mutta hän vain odottaa. Right Where You Left Me on laulu erosta, joten siinä mielessä tämä ei sovi Penelopelle, mutta miten voisin olla yhdistämättä laulua ikuiselta tuntuvasta odottamisesta, kumppanin katoamisesta ja muiden ihmisten mutisemista kommenteista naiseen, joka on ennen kaikkea kuuluisa siitä, että hän odottaa rakkaansa paluuta 20 vuotta?
Kun Troijan sota alkoi, Penelopen aviomies Odysseus ei halunnut lähteä kotoaan ja jättää vaimoaan ja vauvaansa. Hänen oli kuitenkin pakko, yhtenä kreikkalaisista kuninkaista, lähteä matkaan. Sota kesti kymmenen pitkää vuotta, ja hänen kotiinpaluunsa kesti toiset kymmenen pitkää vuotta. Penelope on aviollisen uskollisuuden ja horjumattoman rakkauden symboli. Hän ei halunnut tätä, mutta ei hän voinut sitä estääkkään – Swift laulaa: "You left me no choice but to stay here forever" ja mielestäni tämä sopii Penelopelle mainiosti. Hän ei voi jatkaa elämäänsä, koska hänen miehensä oli joko elossa sotatantereella tai kadoksissa, ei virallisesti menehtynyt: hänen kohtalonaan on odottaa, vaikka ikuisesti, kunnes hänen miehensä joko palaa tai hänen ruumiinsa löydetään. Monet Penelopen ympärillä yrittivät parhaansa saada tämän menemään uudelleen naimisiin, halveeraten tämän itsepintaista odottamista."They say, 'What a sad sight'", "Did you ever hear about the girl who got frozen?" ja "Did you hear about the girl who lives in delusion?" ovat kuin kenen tahansa Penelopen kosijan ajatuksia tästä oletetusta leskestä.
Kappaleesta löytyy myös pätkä, joka sopisi mielestäni hyvin siihen, miten Penelope ehkä itse koki oman odottamisensa ja sen, että muut yrittävät hoputtaa häntä uusiin naimiisin. "Everybody moved on / I, I stayed here / Dust collected on my pinned-up hair / They expected me to find somewhere / Some perspective but I sat and stared / Right where you left me" Swift laulaa. Voin kuvitella, kuinka Penelope kokee pölyttyvänsä, uupuvuansa, elävän Päiväni murmelina -tyyppistä elämää, jossa jokainen päivä toistuu samanlaisena. Säkeet "If our love died young, I can't bear witness" tuovat minulle mieleen sen, mitä Penelope saattoi ajatella pelätessään aviomiehensä kuolevan (he eivät tietääkseni olleet ehtineet olla naimisissa pitkään ennen sodan alkua). Laulussa mainitaan myös useampaan otteeseen puhujan pelko siitä, että hänen lähtenyt rakastettunsa löytää jonkun uuden, ja vaikka tosiaan biisin ero-tematiikka ei sinänsä sovi Penelopelle ja Odysseukselle, voin nähdä Penelopen pelkäävän Odysseuksen löytävän jonkun toisen, koska Odysseuksella tunnetusti on kotimatkallaan muutama toinen nainen, jonka kanssa hän viettää aikaa (Kalypson kanssa pakosta, joten se ei ole hänen vikansa, mutta kukaan ei pidätellyt häntä Kirke-noidan saarella vuotta).
Homeroksen Odysseia on eittämättä paras lähde, jos haluat tutustua uskolliseen, kärsivään Penelopeen, joka ei kuuntele muiden ehdotuksia uusista miehistä ja uudesta elämästä, vaan odottaa jääräpäisesti kaipaamansa miehen paluuta. Hän on juonitellut jo vuosia (hänen kuuluisa kutomistemppunsa) välttääkseen kosijoiden huomion, koska hän on varma, että Odysseus palaa vielä jonain päivänä. Hän saa odottaa kauan, mutta loppujen lopuksi hän on tietenkin oikeassa, kuten hän usein tuppaa olemaan. Heidän rakkautensa on eepoksen koskettavimpia puolia, ja vaikka Odysseus rassaakin päätäni aina välillä typerillä ideoillaan ja halullaan "testata Penelopen luotettavuutta", hän kyllä todella välittää vaimostaan. Heidän kohtaamisensa on koko teoksen tunteikkain ja inhimillisin kohtaus.
Penelopen tarina on kerrottu uudelleen monesti – olen itsekin lukenut aika monta versiota hänestä. Yksi parhaimmista on Natalie Haynesin A Thousand Ships, joka kertoo Troijan sodan tarinan monien eri naisten näkökulmasta. Jotkut saavat yhden luvun, mutta jotkut, kuten Penelope, saavat monia. Haynes kuvaa Penelopen kaipuuta, kiukkua, uupumusta ja turhautumista koskettavasti. Hän haluaa miehensä takaisin, hän on vihainen koska ei tiedä missä tämä on ja heidän uudelleenkohtaamisensa ei ole aivan yhtä riemukas kuin Odysseiassa, koska Odysseus palaa muuttuneena, sotatraumoja kantavana miehenä.
Taideteokset:
Kuva 1: Orestes ja Pylades teoksessa Pylades and Orestes Brought as Victims before Iphigenia (Benjamin West, 1766)
Kuva 2: The goddess Hera (Henri Louis Marius Pinta, 1890)
Kuva 3: Penelope (Dante Gabriel Rossetti, 1869)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti