Rakkauden kuukauden kunniaksi pälpätän tänään romanssitroopeista, joista pidän! Nämä troopit eivät toki takaa, että pidän jostain pariskunnasta, mutta ne eivät ainakaan laske heidän pisteitään.
Luonnollisesti mainitsen jokaisen troopin ohella muutaman pariskunnan, tai shipin, joka mielestäni toteuttaa kyseistä trooppia loistokkaasti. Kaikki mainitut pariskunnat eivät ole virallisesti canon, mutta minun sydämessäni he ovat.
Beauty and the Beast
Katsoin lapsena – odottaessani, että sisarukseni palaisivat koulusta ja leikkisivät kanssani – Disneyn Kaunottaren ja hirviön varmaan viikottain. Se on yhä yksi lempielokuvistani ja se on ehdottomasti jättänyt pysyvät jäljet siihen millaisista romansseista pidän. Kaunotar ja hirviö -dynamiikka voi mennä pieleen, jos hirviö on liian hirviömäinen – on joitain asioita, joita en anna anteeksi – ja jos hirviöhahmo ei itse pyri kasvamaan ja kehittymään, vaan hänen muuttamisensa paremmaksi on ainoastaan hänen rakastettunsa harteilla. Kuten Disneynkin elokuvassa, hirviön tulee itse aktiivisesti yrittää muuttua paremmaksi.
Kenties parhain kaunotar ja hirviö -dynamiikka, jonka olen kohdannut, on Jaime Lannisterin ja Brienne of Tarthin suhde George R. R. Martinin kirjasarjassa Tulen ja jään laulu ja, lukuun ottamatta viimeisen kauden muutamaa viimeistä jaksoa, TV-sarjassa Game of Thrones. Martin on puhunut avoimesti siitä, kuinka hän halusi näiden kahden kautta leikitellä tällä klassisella shippidynamiikalla: Brienne on ulkonäöltään hirviö, mutta sielultaan kaunotar, kun taas Jaime on kaunein mies Westerosissa, mutta sydämeltään hirviömäinen. Kun he kohtaavat, he, troopille perinteisesti, eivät tule lainkaan toimeen ja toinen on toisen vankina, mutta ajan kanssa he oppivat ymmärtämään toisiaan ja hiljalleen rakastuvat. Jaime, kuten hirviön kuuluukin, alkaa nähdä maailman eri tavoin ja pyrkii tietoisesti olemaan parempi mies. Brienne inspiroi häntä, kuten kaunottaren kuuluukin. Jaime inspiroi myös muutosta Briennessä: hänen maailmansa lakkaa olemasta mustavalkoinen. Vaikutuksen tulee olla molemminpuolista, muutan dynamiikka lässähtää.
Toinen loistava esimerkki tästä troopista tulee TV-sarjasta Attack on Titan (alunperin manga, mutta en ole lukenut sitä vielä). Historia Reiss (kuvan blondi), pariskuntamme kaunotar, on hyväsydäminen, kovia kokenut sotilas ja, myöhemmin, kuningatar, ja Ymir, hirviöhahmo, on kyyninen, ivallinen tyttö, joka paljastuu ihmiseksi, joka voi muuttua titaaniksi, ihmisiä syöväksi, vaaralliseksi jättiläiseksi. Heidän suhteestaan tekee kauniin erityisesti se, että Ymir löytää Historiassa jonkun, jonka vuoksi jatkaa ja kamppailla, jonkun, joka välittää hänestä vaikkei hän ole hyvä ihminen, vaikka hän on kirjaimellisesti hirviömäinen. Ymirin sanat "She knows how awful I am, and yet she still smiles at me... that girl" kummittelevat minua. Kuten Jaimen ja Briennenkin tapauksessa, Historia ja Ymir mullistavat toistensa maailmat ja muuttavat toisiaan pysyvästi.
Sunshine one and the grumpy/silent one
Sunshine ja grumpy/silent ovat niitä pariskuntia, joissa toinen osapuoli on pirteä, iloinen, positiivinen ja uhkuu optimismia, kun taas hänen kumppaninsa on hiljainen, vetäytyvä, hapan tai melankolinen, ja yleisesti vain ihminen, jonka ei voisi koskaan olettaa päätyvän kävelevän auringonpaisteen rakastetuksi. Näissä shipeissä minua hurmaa juuri niiden näennäinen epätodennäköisyys – se, miten vastakohdat voivat vetää toisiaan puoleensa. Sunshine tuo usein kumppanistaan esille iloisempia hetkiä ja pitää heidät mukana maailman menossa, kun taas grumpy tai hiljainen osapuoli tasapainottaa sunshinen ylenpalttista reippautta.
Anime My Hero Academia (alunperin manga, en ole vielä lukenut) on oikea aarrearkku tällaisten shippien ystäville. Fandomin parissa kiertää vitsi, että lähes jokainen sarjan suosituimmista shipeistä perustuu "loud blond and silent dark-haired one" -dynamiikalle. Tämä vitsi ei ole tyystin perätön. Suosikkini ovar ehdottomasti Mirio Togata ja Tamaki Amajiki, kaksi sankarilukion vanhempaa opiskelijaa, jotka ovat tunteneet toisensa pikkupojista asti. Mirio, auringonsäteen optimistinen ruumiillistuma, ystävystyi yksinäisen, hiljaisen ja masentuneen Tamakin kanssa (Tamaki ei ole niinkään grumpy, eli hapan tai äreä, vaan enemmänkin vain hiljainen, melankolinen ja sairaalloisen ahdistunut). He kasvoivat yhdessä, kouluttautuvat sankareiksi yhdessä ja he ovat kaverinsa Nejiren kanssa ikäluokkansa parhaat nuoret sankarit. He ovat bestiksiä, mutta minun mielestäni he ovat bestisten ohella myös poikaystäviä. Mirio on Tamakille suuri ihailun kohde juurikin hänen valovoimansa takia – eräässä kohtauksessa Tamaki kuvailee, mielessään, Mirion säihkyvän kuin aurinko.
My Hero Academian toiseksi paras sunshine/grumpy-shippi on sankarilukion opettajat Shota Aizawa ja Hizashi Yamada, joka tunnetaan paremmin sankarinimellään Present Mic. Tämäkään duo ei ole virallisesti canonia, mutta se ei minua haittaa: he ovat naimisissa, sillä siisti. Mic on äänekäs – hänen supervoimansa on superääni – sankari, DJ, opettaja ja radiopersoona, joka valloittaa tilan kuin tilan ylenpalttisella persoonallaan ja mitä ikonisimmalla tyylillään. Aizawa puolestaan on äreä, kroonisesti väsynyt, emotionaalisesti etäinen ja tunteitaan piilotteleva opettaja, joka sankarina toimiessaan pysyttelee taka-alalla. Hän ei ole tunnettu sankari, vaan hänen koko pointtinsa on pysyä salassa: hän nimittäin pystyy katseellaan estämään muita käyttämästä voimiaan. Hän on sankarien salainen ase. Nämä kaksi hyvin erilaista miekkosta ovat myös entisiä koulutovereita. Heidän kohtauksensa ovat aina hulvattomia, koska vaikka he selvästi välittävät toisistaan kovasti, heidän persoonansa clashaavat usein pahasti ja he, syvän ystävyytensä vuoksi, eivät pelkää naljailla toisilleen. Rakastan heitä.
Love in the time of war
Luen aika paljon kirjallisuutta, joissa soditaan. Luen meidän maailmaamme sijoittuvia sotaromaaneja, ja monet suosikki fantasiasarjani, -leffani ja -kirjani sisältävät myös sotimista. Taisteleminen, jatkuva hengenvaara ja elämän heiveröisyys tuovat romansseihin omanlaistaan intensiteettiä. Maailman ollessa synkkä, pelottava, uhkaava ja mätä, rakkaus voi usein tuoda hahmoille toivoa, syyn taistella ja mahdollisuuden edes hetkelliseen onneen. Tässä troopissa voidaan kuitenkin mennä pahasti pieleen, jos hahmot tuntuvat välittävän enemmän rakkauskiemuroistaan ja -huolistaan kuin sodasta, jota he taistelevat. Näissä tarinoissa pidän usein siitä, että hahmojen rakkaus etenee hiljalleen, vaikuttaen kuitenkin samalla hahmojen valintoihin aina taka-alalla. Haluan nähdä heidät taistelemassa yhdessä, suojelemassa toisiaan, pelkäävän toisen ollessa vaarassa ja niin edespäin.
Jälleen kerran esimerkkimme tulevat animesta. Fullmetal Alchemist: Brotherhood -sarjan Roy Mustang ja Riza Hawkeye ovat loistokas esimerkki siitä miten kirjoittaa koskettava, kaunis rakkaussuhde (he eivät animessa ole kiistattoman eksplisiittisesti rakastuneita, mutta en ymmärrä miten heidät voisi toisin tulkita) ilman, että romanssista tulee kummankaan hahmon ainoa luonteenpiirre, tavoite tai unelma. Mustang, Rizan päällikkö, haluaa kaataa valtionsa korruptoituneen järjestelmän ja tehdä itsestään sen uuden kohtajan, ja Riza on hänen uskollisin sotilaansa. Kuten Riza sanoo Mustangille: "I will follow you into hell if you ask me to." He ovat kollegoja, armeijatovereita ja rikolliskumppaneita, ja he ovat rakastuneita. Heidän kohtauksissaan voi aistia heidän suhteensa kaikki tasot, ja heidän rakkautensa tulee ilmi ei niinkään sanoin, vaan eleiden ja tekojen kautta.
Nyt palaamme jälleen Attack on Titanin maailmaan. Sotilaskomentaja Erwin Smith (pitkä blondi) ja hänen uskollinen kakkosmiehensä Levi Ackerman (he eivät ole canon, mutta en voi nähdä heitä muulla tavalla), ovat toinen upea esimerkki hyvin kirjoitetusta suhteesta, joka sijoittuu sota-ajalle. Kuten Rizan ja Mustanginkin tapauksessa, Levin ja Erwinin suhde ei koskaan ole heidän ainoa tavoitteensa ja motiivinsa. Se ajaa heidän valintojaan, muokkaa heitä ja on heille olennainen, mutta esimerkiksi Erwin on kaikkein eniten omistautunut aatteelleen. Levi on ihmiskunnan suurin suojelija, mutta hän on omistautunut taistelun ohella ennen kaikkea Erwinille, joka muutti hänen elämänsä heidän tavatessaan ensimmäisen kerran. Monin paikoin, he ja Mustang/Riza muistuttavat minua toisistaan. Levi on harvasanainen ja jos hän puhuu lainkaan, hän on usein töykeä ja hapan, jopa Erwinille. Se ei kuitenkaan himmennä heidän välisensä suhteen intiimiä luonnetta ja heidän ehdotonta uskoaan toisiinsa, vaan päinvastoin. Se, että Erwin ei ärsyynny Levin nenäkkyydestä ja epäkohteliaasta tavasta puhutella häntä, komentajaansa, vain korostaa sitä, kuinka läheisiä he ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti