5 Suosikkia: DC-hahmot

Tänään on aika höpistä hieman DC:n sankareista, pahiksista ja antisankareista. Tässä ovat viisi minulle rakkainta DC-hahmoa.

Olen valinnut kunkin hahmon kuvaksi jonkin sarjakuvan kannen, joka mielestäni kuvaa hyvin hahmon fiilistä – en ole lukenut kaikkia näitä sarjakuvia!

1. Harleen Quinzel a.k.a. Harley Quinn

Harley on suurin DC-suosikkini. Hänen tarinansa idealistisesta nuoresta psykiatrista rikollismaailman kuningattareksi ja Jokerin ykköskätyriksi ja lopulta itsenäiseksi antisankarittareksi on kiehtova, dramaattinen ja kieroutuneen hauska. Harley on värikäs ja iloluontoinen hahmo, joka pursuaa ylenpalttista intohimoa, innokkuutta, väkivaltaa ja rakkautta. Hän on kaaottinen mitä parhaimmalla tavalla: hän on arvaamaton, eikä hän toimi muiden sääntöjen mukaan, mikä tekee hänestä aina jännittävän hahmon. 

Harleyssa minua viehättää se, että hän on, toisin kuin niin monet muut sankarit, sosiaalinen ja reipas. Hän haluaa ympärilleen ihmisiä, hän käy treffeillä, hän etsii rakkautta ja hän nauttii tiimissä toimimisesta. Hän ei ole yksinäinen susi. Hän on eri medioissa ollut osa niin Suicide Squadia, Birds of Preyn leidejä ja hän on jopa perustanut oman Gang of Harleys -tiiminsä. 

Harleysta voi kirjoittaa tragedioita sekä komedioita, ilman, että hän tuntuu missään tarinassa vääränlaiselta. Hän on varsinainen kameleontti. Stjepan Seijicin Harleen on yksi musertavimmista sarjakuvista, jonka olen koskaan lukenut – se on loistava katsaus Harleyn vajoamisesta Jokerin synkkään maailmaan ja siitä, miten tähän mieheen rakastuminen muuttaa hänen elämänsä kulun – kun taas Amanda Connerin ja Jimmy Palmiottin Harley Quinn -sarja, on täynnä ronskeja vitsejä, kakkaa ampuvia katapultteja, suhdekiemuroita, ja villejä sekä arkisia juonikuvioita (Harley pelastaa eläimiä, aloittaa roller derbyn, etsii töitä, murtauruu Arkhamiin...). Kummassakin sarjiksessa Harley on tyystin oma itsensä, vaikka tarinat ovatkin radikaalin erilaisia.

Parhaat Harley-tarinat ovat mielestäni Birds of Prey -elokuva, jossa häntä esittää upea Margot Robbie, Seijin Harleen-sarjis ja legendaarinen Paul Dinin ja Bruce Timmin Mad Love.

2. Pamela Isley a.k.a. Poison Ivy

Poison Ivy on DC:n hahmoista ehdottomasti kakkossuosikkini. Miten voisin olla rakastamatta häntä? Hän on osittain kasvi, osittain ihminen – nainen, joka ei anna minkään estää häntä hänen tavoitellessaan maailman pelastamista ihmisiltä, jotka satuttavat luontoa. Ivyn voimat ovat todella coolit – hän pystyy manipuloimaan luontoa, kasvattamaan kasveja, huumaamaan ihmisiä ja vaikka mitä muuta.

Ivyn hahmo on nykyään myös relavantimpi kuin koskaan ennen. Ilmastokriisi ja luontokato ovat tämän hetken suurimpia globaaleja ongelmia, ja on ollut hauska nähdä miten Ivyn missio elämässä on muuttunut vuosien saatossa fiktiossa pahiksen paasauksesta antisankarittaren validiksi tavoitteeksi. Hän ei ole väärässä tavoitteissaan, eikä häntä voi enää noin vain leimata pahikseksi.

Rakastan Ivyssä hänen itsevarmuuttaan, itsenäisyyttään ja etäisyyttä, jota hän kokee ihmisiä kohtaan. Hän ei ole enää osa ihmiskuntaa, vaan hän on jotain muuta, ja valitsee usein eristäytyä rakastamiensa kasvien pariin. Hänen eri suhteensa ovat juuri tämän takia usein kiehtovia: ketkä hän päästää lähelleen ja miksi, ja miten usein hyvin misantrooppinen hahmo käyttäytyy rakastaessaan?

Olen törmännyt Ivyyn monessa tarinassa, mutta parhaat versiot hänestä löytyvät mielestäni Harley Quinn (2019–) -animaatiosarjasta ja, vaikka hän esiintyykin siinä vain vähäisesti, Stjepan Seijicin sarjakuvasta Harleen. 

3. Clark Kent a.k.a. Superman

Tuppaan olemaan enemmän kiinnostunut DC:n leideistä, mutta on minulla miessuosikkinikin. Legendaarinen Superman on minulle kovin rakas, koska hän edustaa optimismia, toivoa ja empatiaa. Minua kiehtoo se, miten Clarkista, alienista vailla kotiplaneettaansa tai ketään kaltaistaan, tulee ihmiskunnan ylin ystävä ja puolustaja, joku, joka uskoo siihen, että meidän kaikkien sisällä on hyvyyttä ja jotain suojelemisen arvoista. 

Vaikka Superman on lähes voittamaton – hänellä on kuuluisasti vain yksi heikkous – mutta hän on silti syvästi inhimillinen. Minua tuppaa kiehtomaan hahmot, jotka ovat jonkin kulttuurin tai maailman viimeisiä elossa olevia jäseniä (esim. Luke Skywalker Star Wars -elokuvissa!). On kiinnostavaa nähdä miten nämä hahmot selviytyvät kantamansa taakan kanssa ja miten he pitävät kulttuuriensa oppeja ja arvoja yllä. Supermanin inhimillisyys tulee esille erityisen hyvin tarinoissa, jotka kertovat hänen perheestään – oli kyseessä sitten hänen lapsuuden adoptioperheensä tai perhe, jonka hän perustaa Lois Lanen kanssa. Hän on varsin herttainen aviosiippa ja isukki.

En ole vielä kovin perehtynyt Superman-sarjakuvien kaanoniin, mutta olen lukenut jokusen mainion tarinan hänestä. Tavallaan suosikkini on hänen pojastaan Jonathan Kentistä kertova, Tom Taylorin kirjoittama Superman: Son of Kal-El, koska tässä tarinassa pohdiskellaan paljon Supermanin perintöä ja Clarkia perhemiehenä. Supermanin kohtaukset poikansa kanssa ovat todella liikuttavia. Minun on myös pakko mainita DC:n elokuva Man of Steel, jossa Clarkia esittää ihanainen Henry Cavill – elokuva ei ehkä ollut tarinaltaan kummoinen, mutta mielestäni Cavill oli upea Clarkin roolissa.

4. Barbara Gordon a.k.a. Batgirl / Oracle

Batgirl on minun suosikkini DC-universumin Gothamia suojelevista lepakkosankareista. Batman on ihan jees, mutta en ole koskaan intoillut hänestä sen kummemmin. Batwoman on kanssa kovis ja cool, mutta Batgirlissa on sitä jotain. 

Barbara on Batmanin poliisiapurin James Gordonin tytär, joka aloittaa oman uransa supersankarina, ensimmäisenä Batgirl-nimeä kantaneista sankarittarista. Myöhemmin, tultuaan Jokerin ampumaksi ja halvaannuttamaksi, Barbarasta tulee Oraakkeli, muita supersankareita tukeva tietokone- ja teknologianero.

Pidän siitä, että Barbara on nuori ja innokas sankarinalku sekä fiksu ja rento yliopisto-opiskelija, jolla on kykyjä niin taistelun kuin tekniikan alalla. Siinä missä Batwoman ja Batman ovat etäisempiä, synkempiä hahmoja, Batgirl on hauska, pehmeämpi ja innokas. Hänenkin tarinassaan on surua ja draamaa, mutta hänestä kertovat tarinat ovat usein muita lepakkosankareita hauskempia.

Lempparitarinani Barbarasta ovat, tähän mennessä, Gail Simonen Batgirl-sarja (2011–2014), jossa seurataan terveyskriisien jälkeen supersankariuraansa uudelleen aloittavaa Barbaraa, ja Marieke Nijkampin The Oracle Code, joka kuvaa vasta halvaantuneen Barbaran toipumista ja mysteeriä, jota hän alkaa selvittää sairaalassa ollessaan.

5. Selina Kyle a.k.a. Catwoman

DC-naispahisten suurena ystävänä en voisi mitenkään olla antamatta top viisikon viimeistä sijaa ikoniselle Selina Kylelle! Catwomanilla ei ole suurta agendaa kuten Poison Ivyllä, eikä hän ole kaaottinen, sekoileva Harley Quinn, joka rymisee läpi elämänsä – hän on ovela, tappavan fiksu ja viettelevä, ja hänen tavoitteenaan on ryöstää läjäpäin rahaa ja elää luksuselämää. Hän on DC:n legendaarisin femme fatale, Batmanin heikkous ja rakastettu. 

Pidän Catwomanissa paljon siitä, että hän on pahis, jolla on kuitenkin omat rajansa: suurimman osan aikaa hän ei pyri tappamaan ihmisiä mennen tullen (kuten esimerkiksi Ivy ja Harley), ja hänellä on rajoja, joita hän ei halua ylittää. Hän keikkuu kiehtovasti pahiksen ja antisankarittaren rajoilla.

Catwoman ei kuitenkaan ole vain rahanahne viettelijätär, jonka perään Batman kuolaa. Hänen syntytarinansa on usein synkeä ja surullinen, eikä ole ihme, että hän pyrkii pysyttelemään omillaan – hänen ihmissuhteensa eivät ole useinkaan olleet kovinkaan hyviä. Hänellä on kuitenkin mielenkiintoisia suhteita tarinoissaan. Pidän esimerkiksi hänen hankalasta on/off-suhteestaan Batmanin kanssa ja hänen "super bad girl team up" triostaan Harleyn ja Ivyn kanssa.

Suosikki-Catwomanini löytyvät Sarah J. Maasin teoksesta Catwoman: Soulstealer, jossa lukijalle esitellään hyvin erilainen Catwoman, joka on kasvanut nurjissa oloissa ja taistelee sisarensa puolesta, Judd Winickin sarjakuvavolyymista Catwoman: The Game, jossa syvennytään hänen ystävyyssuhteisiinsa, traumoihinsa ja hänen vaaralliseen elämäntapaansa, ja Harley Quinn (2019–) -animaatiosta, jossa hän on vain kertakaikkisen hulvaton, cool ja ihastuttavan välinpitämätön kissaleidi.