Star Wars -elokuvasaaga on täynnä ikimuistoisia, rakastettavia tai ihanan vihattavia hahmoja, joista on tullut vuosikymmenten aikana merkittäviä osia popkulttuuria ja elokuvahistoriaa. Kukapa ei tietäisi Darth Vaderia ja hänen mekaanista hengitystään ja mustaa maskiaan, Luke Skywalkeria valosapeleineen ja toiveikkaine sydämineen, kapinallisprinsessa Leia Organaa tai pöntön mallista, ikonista R2-D2-droidia ja hänen kultaista bestistään C-3PO:ta?
Star Wars -elokuvissa (ja keskityn tässä tekstissä nimenomaan elokuviin) on kuitenkin monia hahmoja, jotka eivät mielestäni saa ansaitsemaansa huomiota tai ovat väärin perustein vihattuja. Tänään haluan nostaa esille neljä tällaista hahmoa ja kertoa universumille miksi he ovat hienoja hahmoja ja ansaitsisivat enemmän arvostusta.
1. Lando Calrissian
Lando Calrissian esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1980 elokuvassa The Empire Strikes Back – hän esiintyy myös elokuvissa Return of the Jedi, Solo ja The Rise of Skywalker. Lando on mies, joka eli pitkään lain nurjalla puolella salakuljettajana ja hämäräbisneksiä tekevänä mestarillisena uhkapelaajana, mutta josta tuli – hurmaavaa konna-energiaansa kuitenkaan menettämättä – kokonaisen kaupungin paroni ja lopulta kapinakenraali- ja legenda.
Lando on yksi alkuperäisen trilogian helmistä (jos olet eri mieltä, fight me). Billy Dee Williams on hurmaava, hot (gotta love that moustache) ja ikoninen roolissaan, ja hän tuo loistavasti esille Landon lukuisat eri puolet. Hän on fiksu, manipuloiva ja hän on valmis uhraamaan kiperissä paikoissa muutaman ihmisen jos kuvittelee sen johtavan parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen, mutta hän ei ole ilkeä, julma tai paha. Kun hän tajuaa mokanneensa sopimuksessaan Imperiumin kanssa, hän kääntää takkinsa välittömästi, auttaa sankareitamme, usuttaa kaikki hänen vastuullaan olevat ihmiset pakoon ja liittyy kapinallisten joukkoon, nousten vuoden sisällä (elokuvien V ja VI välillä) kenraaliksi, eli hyvin luotettuun asemaan menneisyydestään huolimatta. Hän on hauska, cool, tyylikäs ja toimii loistavana vastapainona Han Solon nuhjuiselle kaoottisuudelle: he ovat yhtälailla entisiä rikollisia, kortinpelaajia ja he molemmat palvovat samaa avaruusalusta (Star Warsin huikein kolmiodraama: Lando/Han/Falcon), mutta he eivät voisi olla viboiltaan erilaisempia.
Landoa halveksutaan usein sen takia, että hän "petti" Han Solon ja myi hänet Vaderille, ja joo, kyllähän Lando huijasi Hania ja salli Vaderin napata tämän, mutta kuten Billy Dee Williams on vuosia joutunut ihmisille toistamaan, Landolla oli vastuullaan kokonainen kaupunki. Jos hän ei olisi solminut Vaderin kanssa sopimusta, Imperiumi olisi taatusti tuhonnut Landon, hänen kaupunkinsa sekä väkensä. Mitä Landon olisi pitänyt tehdä – uhrata kaikki hänen vastuullaan olevat ihmiset?! Ja sitäpaitsi, elokuvassa tehdään selväksi, että Lando luuli, ettei Leiaa ja Chewietä vahingoitettaisi, eikä hänellä kestänyt kauaa vaihtaa puolta. Vaikka Lando toimii vähän mälsästi, näin Hanin näkökulmasta, ei hän ole pahis. Hän on ihminen, joka on joutunut mahdottomaan tilanteeseen ja tekee parhaansa – eikö Star Wars olekin, pohjimmiltaan, ihmisistä, jotka vain yrittävät tehdä parhaansa? Eikä Star Wars ole siitä, miten voimme olla parempia tänään kuin eilen ja muuttua?
Lopuksi haluan vielä mainita, että Donald Glover on mielestäni loistava nuorena Landona. Solo tarjoaa hupaisan katsauksen Landon nuoruuteen, hänen ensimmäiseen seikkailuunsa Han Solon kanssa ja antaa katsojalle vihdoin mahdollisuuden nähdä millainen Millenium Falcon oli aikanaan Calrissianin hellässä huomassa – spoiler: Falcon oli säihkyvä, tyylikäs, cool, aivan kuten omistajansakin.
2. Bail Organa
Bail on mielestäni yksi Star Warsin tärkeimpiä hahmoja, vaikka hän ei ole elokuvissa tai sarjoissa koskaan päähenkilönä. Hän on Kapinaliiton "isä" ja on hänen ja hänen vaimonsa, Brehan, ansiota, että Leiasta kasvaa vahva, itsepintainen, hyväsydäminen ja urhea kapinallisjohtaja. Pidän Skywalker-perheestä yhtä paljon kuin jokainen Star Wars -fani, ja minusta on ihana pohtia millaisia yhtäläisyyksiä Leialla on Anakinin ja Padmén kanssa, mutta minua kismittää aina se, että ihmiset korostavat Leian biologista perhettä ja unohtavat hänen adoptioperheensä. Bail ja Breha kasvattivat hänet, opettivat häntä, rakastivat häntä ja suojelivat häntä, vaikka Leian identiteetin paljastuminen olisi voinut tuhota heidät. He ovat yhtälailla Leian vanhempia kuin Anakin ja Padmé – ehkä jopa merkittävämmin. Obi-Wan Kenobi sisälsi lukuisia ihania, koskettavia kohtauksia Leian ja hänen isänsä ja äitinsä välillä – minusta oli ihana nähdä miten hellä, hauska ja rakastava perhe Organat olivat.
Bail on tärkeä kuitenkin myös poliittisena hahmona ja harvinaisena hyvänä, moraalisena poliitikkona. Episodit I–III kuvaavat demokratian hidasta luhistumista korruption, sodan ja pääpahiksen manipuloinnin tuloksena. Elokuvat ovat täynnä itsekkäitä, omia etujaan ajavia senaattoreita ja liittoutumia, ja ainoastaan muutama henkilö nousee esille esimerkkinä poliitikosta, joka aidosti haluaa parasta kaikille, ylläpitää demokratiaa ja tehdä galaksista turvallisemman paikan. Padmé Amidala on luonnollisesti merkittävin moraalisen poliitikon malli, mutta Bail Organaa ei tule unohtaa. Pidän Bailissa myös siitä, että vaikka hän ei ole sotilas ja hänen merkittävimmät tekonsa tapahtuvat senaatin keskustelukammiossa, hän ei pelkää hypätä vaarallisiin tilanteisiin jos tilanne sitä vaatii: sen lisäksi, että hän toimii salaisen kapinan johtajana, episodissa III hän myös lentää (yksin, vailla turvamiehiä) Jeditemppeliin sen ollessa tulessa, toivoen voivansa auttaa. Tuo kohtaus on yksi suosikeistani, koska katsoja pystyy sen nähdessään ymmärtämään mistä Leia saa rohkeutensa ja halukkuutensa auttaa ihmisiä.
3. Wedge Antilles
Wedge on minulle kovin tärkeä, koska hän on background hero eli tavallinen heppu, joka tekee duuninsa hyvin ja antaumuksella, eikä välttämättä saa koskaan sen kummempia palkintoja uroteoistaan, mutta jota tämä ei haittaa, koska he eivät tee työtänsä palkintojen ja huomion vuoksi, vaan siksi, että he uskovat ja haluavat auttaa. Wedge on kaikinpuolin tavallinen – hänellä ei ole, kuten esimerkiksi hänen ystävällään ja pilottkollegallaan Luke Skywalkerilla, supervoimia, vaan hän on vain ihan todella hyvä lentäjä. Minusta on myös hauskaa ja tärkeää se, että Wedge esiintyy jokaisessa alkuperäisen trilogian elokuvassa, vaikka ihan vain lyhyesti, koska se luo jatkuvuutta elokuvien välille myös taustahenkilöiden tasolla ja muistuttaa katsojaa siitä, että Kapinaliitto ei ole suuri. Wedge on mukana kaikissa merkittävissä taisteluissa, koska taistelijoita ei ole paljoa. Myös se, että näemme Luken vitsailevan Wedgen kanssa ja halaavan tätä Endorin bileissä, luo Kapinaliitosta kuvaa läheisenä joukkiona, jossa ihmiset välittävät toisistaan. He eivät ole kuten Imperiumi, jossa pienet sivuhenkilöt päätyvät Vaderin kuristamiksi. Kapinallisten parissa pieniä sivuhenkilöitä syleillään ja suojellaan taistelussa.
Wedge on ehdottomasti niitä hahmoja, joihin olen rakastunut etenkin elokuvien oheismateriaalien, sarjakuvien ja kirjojen kautta. Hän ei ole elokuvissa suuri hahmo, mutta hän on esiintynyt todella monessa tarinassa leffojen ulkopuolella. Kirjoissa näemme hänen rakastuvan, menevän naimisiin, joutuvan vangituksi, toimivan opettajana ja kaikkea muuta sellaista. Mutta hän on mielestäni jo minimaalisen leffapresenssinsä vuoksi tärkeä hahmo. Jos en voi olla rouva Organa, voisin ilolla olla rouva Antilles.
4. Rose Tico
Rose on minulle tärkeä sen takia, että hän on minusta hyvin samaistuttava (olen itsekin ujo, tukala ja nolo, isosisaruksiaan aina seurannut nuori nainen, joka ei luota itseensä kovinkaan paljoa), mutta tätäkin olennaisemmin, Rose edustaa minulle Star Wars -maailman tavallisia ihmisiä, niitä joilla ei ole supervoimia, varallisuutta, kuuluisuutta tai kuninkaallista titteliä – hän on mekaanikko. Mutta hän on yhtälailla sankari: hän taistelee omalla tavallaan hyvän puolesta, tekee parhaansa joka päivä ja on valmis uhraamaan henkensä. Hän on, kuten Wedge Antilles, "background hero", joka ei tarvitse tai saa huomiota ja mitaleja, mutta joka ei välitä siitä. Hän on tavallinen sanan parhaimmassa merkityksessä. Hän on kuin kuka tahansa meistä. Lisäksi, minusta on aivan ihanaa, että hän on eläinten ystävä ja, että hän ottaa asiakseen vapauttaa huonosti kohdellut fathier-avaruushevoset. You go girl!
Rosella on The Last Jedi -elokuvassa dialoginpätkä, joka sai paljon vihaa osakseen. Hänen estettyään Finniä uhraamasta raivopäissään henkeään turhassa hankkeessa, Rose sanoo tälle: "That's how we're gonna win. Not fighting what we hate, saving what we love." Ihmiset raaaaivostuivat ja viiiihasivat tätä lausetta, koska heidän mukaansa se oli nössö, typerä ja ei sopinut elokuvaan, jonka nimi on Star Wars. Mielestäni tämä on kuitenkin typerää. Rosen sanat kuvastavat mielestäni täydellisesti Star Warsin ydintä ja sitä, mikä erottaa hyvikset pahiksista. Sankarimme eivät taistele tappaakseen, tuhotakseen tai aiheuttaakseen kaaosta, vaan pelastaakseen ihmisiä, suojellakseen rakkaitaan ja kotejaan, ja tehdäkseen maailmasta paremman. Toisin kuin Imperiumi tai First Order, sankarimme eivät anna toistensa kuolla turhaan, huolehtivat toisistaan ja arvostavat elämää. He muistuttavat katsojaa siitä, että sodassa ei ole pelkästään tärkeää se kuka voittaa, vaan myös se, miten sota voitetaan. Ja eikös Luke pelastanutkin isänsä juuri taistelemisen sijaan tarjoamalla tälle rakkautta ja anteeksiantoa? Eikö Vader auttanutkin Lukea päihittämään Keisarin sen takia, että hän halusi suojella poikaansa eikä siksi, että hän halusi vihapäissään tappaa mestarinsa? Rosen sanat heijastelevat mielestäni yhtä Star Warsin ydinteemoista. Jälleen kerran, jos olet eri mieltä, fight me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti