"'I'm not going to die,' she said. "Not till I've seen it.'
'Seen what?'
Her smile widened. 'Everything.'"
– V. E. Schwab, A Darker Shade of Magic
V. E. Schwab, joka tunnetaan myös Victoria Schwabina, on yksi lempikirjailijoistani. Uskaltaisin sanoa, että Schwab on yksi tämän hetken tunnetuimpia ja rakastetuimpia fantasiakirjailijoita – hänen teoksensa The Invisible Life of Addie LaRue oli jättihitti, hänen kirjoihiinsa ei voi olla törmäämättä jos pyörii YouTube, TikTokin tai Instagramin kirjamaailmoissa ja häntä on verrattu arvosteluissa legendaarisiin fantasiakirjailijoihin, kuten esimerkiksi Diana Wynne Jonesiin. Olen lukenut häneltä kahdeksantoista romaania, kaksi sarjakuvaa sekä yhden novellin – en ole lukenut moneltakaan kirjailijalta niin montaa teosta.
Mikä Schwabin teoksissa minua siis niin viehättää, ja miksi arvostan häntä kirjailijana niin paljon? Ensimmäiseksi haluan nostaa esille sen, kuinka paljon kunnioitan sitä, kuinka rehellinen Schwab on sosiaalisessa mediassa kirjoitusprosessistaan. Hän ei kaunistele kirjailijan elämää, puhuu rehellisesti siitä miten hankalaa kirjoittaminen voi olla ja pyrkii purkamaan pinttyneitä stereotypioita kirjailijan elämästä. Minua kiinnostaa myös aina tutustua siihen, miten eri kirjailijat kirjoittavat – millaisia rituaaleja heillä on, missä he kirjoittavat, kirjoittavatko he kronologisesti ja niin edespäin – joten minusta on ihanaa, että Schwab kirjoittaa ja puhuu paljon siitä, miten hän luo kirjansa. Hän esimerkiksi on puhunut paljon siitä, ettei hän voi aloittaa kirjoittamaan teosta, ennen kuin hän tietää tarkalleen, miten tarina tulee päättymään. Tällaiset jutut ovat minusta mielenkiintoisia. Schwab puhuu myös avoimesti mielenterveydestä, queeriydestä ja muista kokemuksistaan, mitä arvostan näin mielenterveysongelmaisena queerihmisenä kovasti. Schwab on lisäksi myös loistava puhuja ja hauska persoona, ja nautin kovasti hänen haastatteluidensa kuuntelemisesta.
Mutta nyt, sukeltakaamme hänen teoksiinsa.
Olen fantasianörtti, olen aina ollut. Schwabin kaikki teokset ovat fantastisia tai yliluonnollisia, ja ne edustavat kaikki minulle ehkä rakkainta fantasian muotoa, eli urbaania fantasiaa tai fantasiaa, jossa taikuus piilottelee meidän maailmassamme. Minusta on ihana kuvitella, että itsekin voisin löytää maagisen maailman, jos vain löytäisin oikean oven, portin, salasanan tai törmäisin juuri siihen ihmiseen, joka voisi esitellä minulle maailman maailmani sisällä. Schwabin teokset antavat minun kuvitella, että tämä olisi mahdollista. Arvostan myös sitä, miten erilaisia fantasiakertomuksia hänen teoksensa ovat – hän ei toista samaa kaavaa teoksesta toiseen. Cassidy Blake -trilogia on perinteistä kummitustarinaa parhaimmillaan, Villains-sarjassa puolestaan seurataan supervoimaisia yksilöitä, Everyday Angel -sarjassa päähenkilö on avulias suojelusenkeli ja Shades of Magic -sarjassa leikitellään paralleelimaailmoilla ja elementtimagialla. Jotkut hänen romaaneistaan nojaavat enemmän kauhun puolelle (esimerkiksi goottilaishenkinen Gallant ja kuolleiden kirjastossa tapahtuva The Archived), kun taas jotkut ovat enemmän seikkailufantasiaa, kuten edellä mainittu Shades of Magic, jossa on maagisia turnajaisia, merirosvoja ja kaikkea muuta hauskaa. Schwabilta löytyy fantasiaa kaikenlaiseen makuun ja kaikille ikäluokille: esimerkiksi paholaisen kanssa sopimuksen tehneen kuolemattoman naisen elämää 300 vuoden ajan seuraava The Invisible Life of Addie LaRue on aikuisille suunnattu, Cassidy Blaket ovat lapsille sopivia, ja väkivallan kierteitä ja hirviöitä pohdiskeleva This Savage Song puolestaan nuorisolle suunnattu. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että minua ei ole ollenkaan haitannut, näin aikuisena, lukea Schwabin nuoremmalle yleisölle suunnattuja teoksia: ne ovat aivan yhtä hyviä ja viihdyttäviä kuin omalle ikäryhmälleni suunnatut kirjat. Mielestäni lukijan ei tulisi liikaa keskittyä siihen, kelle kirja markkinoidaan vaan enemmänkin siihen, millainen tarina on kyseessä. Mitä väliä sillä on jos kirja on nuortenkirja, jos sen tarina on kiinnostava?
Schwab on mainio hahmokirjailija. Hänen hahmonsa ovat monimutkaisia ja he tuntuvat aidoilta, eivätkä he ole koskaan täydellisiä. Pidän erityisesti siitä, miten hän antaa naishahmojensa olla vihaisia, väkivaltaisia ja hankalia, koska naisten ei vieläkään usein fiktiossa anneta olla näitä asioita. Schwab on usein sanonut haastatteluissa, että hänen naishahmonsa ovat luihuisia ja hänen mieshahmonsa puuskupuheja, ja tässä on minusta jonkin verran perää. Esimerkiksi This Savage Song ja kirjan jatko-osa Our Dark Duet ovat hyvä esimerkki tästä: kirjan naispäähenkilö Kate on uhmakas, nokkela, jääräpäinen, vihainen ja kunnianhimoinen, kun taas kirjan miespäähenkilö August, on herkkä, pehmeäsydäminen ja kiltti, huolimatta siitä, että hän on väkivallan synnyttämä hirviö, sunai. Olen löytänyt Schwabin hahmojen parista monia joihin samaistun – esimerkiksi Addie LaRuen tarinassa esiintyvä Henry on mestarillinen kuvaus masennuksesta, ahdistuksesta ja rakkauden ja läheisyyden kaipuusta – sekä monia, joita ihailen, koska en ole lainkaan kuten he – tästä esimerkkinä toimii muun muassa Shades of Magic -sarjan Lila Bard, joka on paikoittain raivostuttavankin jääräpäinen mutta silti aina rohkeasti oma itsensä. Schwabin kirjat ovat myös täynnä muuten vain kiinnostavia ja ikimuistoisia hahmoja – kaappari ja mestaritaikoja, flirttaileva ja karismaattinen Alucard Emery (Shades of Magic), kylmäävä ja kostonhimoinen Victor Vale, joka pystyy kontrolloimaan omaa ja toisten kipua , sekä hänen arkkivihollisensa ja entinen koulutoverinsa, uskonnollisen manian hallitsema Eli Ever (Vicious, Vengeful), ja kuolleiden sieluja vartioiva Mac, jonka murenemista traumojen myötä saamme seurata kirjoissa The Archived ja The Unbound, ovat vain muutama esimerkki Schwabin upeista hahmoista.
En ole suuri romanssien ystävä – rakastun rakkaustarinoihin vain hyvin harvoin ja usein fiilikseni rakkaustarinoista kirjoissa on lähinnä "meh" tai "ääh" – ja siksi arvostan sitä, kuinka Schwab painottaa kirjoissaan usein muunlaisia suhteita kuin vain romansseja. Hän on kirjoittanut jokusen upean rakkaustarinan – pidän esimerkiksi molemmista keskeisistä romansseista Shades of Magic -sarjassa – mutta parhaimpia ovat hänen platoniset suhteensa. Mykän, orpokodissa kasvaneen vihaisen ja uhmakkaan Olivian suhde hänen sukulaisensa Matthew'n kanssa on kauniisti kehitelty kertomus perheen löytämisestä, läheisyyden kaipuusta ja yhteisymmärryksestä (Gallant) ja Villains-kirjojen Victorin ja Elin kieroutunut ja pakkomielteinen vihollissuhde, jonka taustalla on historiaa ja omanlaistaan intiimiä ystävyyttä, on Schwabia parhaimmillaan. Pidän myös aina kovasti platonisista sielunkumppaneista ja ihmisistä, joiden välinen epäromanttinen ja ei-seksuaalinen suhde on tarinan keskiössä, ja tästä loistava esimerkki on prinssi Rhyn ja tämän kasvattiveljen Kellin suhde Shades of Magic -kirjoissa. Näiden poikien välinen rakkaus ja yhteys on mielestäni sarjan sykkivä sydän. Romanssipuolella Schwab on onnistunut mielestäni lähes aina, koska hänen rakkaustarinoissaan molempaa osapuolta käsitellään myös yksilönä, eikä pelkkänä rakkaudenkohteena tai kosijana. Minun mielestäni hänen romanttisen kirjoittamisensa huipentuma on The Invisible Life of Addie LaRuen kiemurainen, paikoittain häiritsevä ja synkkä kolmiodraaman tapainen viritys päähenkilö Addien, tämän kohtaaman Henryn ja tämän kanssa sopimuksen tehneen vanhan jumalan Lucin, välillä. Kukin suhde on itsessään mielenkiintoinen ja kaikki hahmot tuntuvat tasapainoisesti kehitetyiltä yksilöiltä. Lisäksi koko tilanne mihin he ovat ajautuneet on kiehtova, joten suhteet toimivat. Haluan kuitenkin mainita, ettei Addie LaRuen romanttiset suhteet ole, kirjailijan itsensä mukaan, rakkaustarinoita, vaan tarinoita pakkomielteestä, läheisyydenkaipuusta, tunnistamisen ja muistamisen tärkeydestä, ja läheisyydestä, joka voi kehittyä uniikin kokemuksen jakavien ihmisten välille juuri siksi, ettei kukaan muu voi heitä ymmärtää tai tuntea. Kirja ei ole niinkään romanttinen, mikä kenties tekee sen rakkaustarinoidentapaisista suhteista mielestäni kiehtovimpia.
Eräs Schwabin kirjojen mielenkiintoisimpia puolia on se, miten ne kaikki käsittelevät joitain samoja teemoja, huolimatta siitä, että kirjojen premissit ja hahmot ovat hyvine rilaisia. Tarinoissa nousee usein esille muun muassa ulkopuolisuuden kokemus ja kuulumisen tunteen kaipaaminen. Kirjojen hahmot ovat usein ihmisiä tai olentoja, jotka eivät sopeudu maailmaansa vaan joutuvat kohtaamaan ennakkoluuloja tai hämmennystä. Esimerkiksi Shades of Magicin Lila Bard ei sovi aikakautensa naisen muottiin ja kokee olevansa ainut kaltaisensa ja Villains-kirjojen supervoimia omaavat ihmiset eivät voi koskaan todella sulautua massaan, koska he ovat muuttuneet kuolemaa lähellä käydessään erilaisiksi, supervoimaisiksi versioiksi itsessään ja menettäneet jotain inhimillisyydestään tässä prosessissa. Minusta on aina kiehtovaa seurata ulkopuolisia ja tutkia heidän maailmaansa tästä näkökulmasta. Toinen Schwabin kirjoille yhtenäinen piirre on se, että ne kaikki käsittelevät jollakin tavalla kuolemaa. Olen kuullut Schwabin vitsailevan monessa haastattelussa, että jos hänen kaikki teoksensa asetettaisiin venn-diagrammiin, olisi teosten ainoa varma yhdistävä tekijä kuoleman läsnäolo. Addie LaRuen tarina kuvaa kuoleman lykkäämistä ja välttelyä, The Archived-kirjassa kuolleiden sielut päätyvät kirjastoon, Cassidy Blake kohtaa kuolleiden aaveita, jotka ovat jääneet jumiin elävien ja kuolleiden maailmojen väliin, ja This Savage Song -kirjoissa väkivaltateot, esimerkiksi murhat, synnyttävät oikeita hirviöitä. Kuoleman ja elämän raja hämärtyy Schwabin teoksissa, ja ajatus kuolemasta on aina läsnä jollain tavalla, joskus enemmissä ja joskus pienemmissä määrin. On kenties outoa sanoa, että pidän siitä, miten hän käsittelee kuolemaa, mutta jostain syystä näin vain on. Minulla on aina ollut hankaluuksia kuoleman kanssa ja pelkään sitä aika paljon, mutta jokin Schwabin tavassa kuvata kuolemaa loppumisen ja päättymisen sijasta jonkin muun alkuna tai erilaisena olemassaolon tilana, kiehtoo minua
Ennen kuin lopetan, haluan kuitenkin mainita, etten ole palvonut kaikkia Schwabin teoksia. Hän ei ole täydellinen kirjailija, kukaan ei ole. Hänen esikoisteoksensa The Near Witch ei ollut minun juttuni, ja olen antanut muutamalle hänen kirjoistaan 3–3,5 tähteä viidestä (suurin osa on kuitenkin 4–5 tähteä viidestä!). Tästä huolimatta hän on yksi suosikeistani, koska vaikka tarinat eivät välttämättä ole iskeneet aina täydellisesti, olen aina arvostanut hänen mielikuvitustaan, kirjoitustyyliään ja hänen tarinoidensa teemoja. On hyvin harvinaista, että kukaan kirjailija pystyisi aina luomaan juuri sellaisen kirjan mistä minä pidän ja olisi jopa hieman itsekästä minulta, että vaatisin kirjailijalta aina omaan makuuni sopivaa fiktiota. Onhan se aina kurjaa, jos oman suosikin uusin teos ei ole niin iskevä kuin edellinen, mutta mieluummin näen Schwabin kokeilevan uutta kuin toistavan uudelleen sitä, mikä toimi minulle viimeksi paremmin.
Mutta eiköhän tämä riitä tällä kertaa V. E. Schwabista. Tässä miniesseessä ei suinkaan ole listattuna kaikki syyt sille, miksi pidän hänen teoksistaan niin paljon – en esimerkiksi raaskinut ruveta kirjoittamaan vielä yhtä kappaletta hänen kauniista proosastaan ja toista hänen kirjojensa visuaalisuudesta. Miniesseideni tavoitteena on kuitenkin pysyä suhteellisen lyhykäisinä ja kompakteina, joten minun on pakko tiivistää, niin julmaa kuin se onkin.
Kehotan kuitenkin kaikkia fantasiafaneja sekä ihmisiä, jotka eivät välttämättä lue fantasiaa paljoa, testaamaan Schwabin kirjoja. Jos haluat magiantäyteistä seikkailua, sitä on saatavilla, ja jos haluat tarinan, jossa fantasiaelementit ovat hillitympiä, löydät myös sellaisia. Schwabin kattavasta julkaisulistasta löytyy kirjallisuutta kaikenlaisille lukijoille.
"What she needs are stories. Stories are a way to preserve one's self. To be remembered. And to forget.
Stories come in many forms: in charcoal, and in song, in paintings, poems, films. And books.
Books, she has going, are a way to live a thousand lives – or to find strength in a very long one."
- V. E. Schwab, The Invisible Life of Addie LaRue
Kuva 1: Schawbin kuva, sivustolta https://www.victoriaschwab.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti