Miksi Cosette on Les Misérablesin poster girl?

"She gave anyone who saw her a sensation of April and of dawn. 

There was dew in her eyes. Cosette was a condensation of auroral light in womanly form."

– Victor Hugo (Les Misérables)

Les Misérables -kirjan, musikaaliproduktion sekä elokuva-adaptaatioiden kannessa on lähes aina pieni, surullisen näköinen tyttö. Tämä tyttö on Cosette. 

Tässä on hänen tarinansa lyhyesti (spoilereita siis edessä). Hänen äitinsä, Fantine, joutui antamaan hänet vauvana majataloa ylläpitävän pariskunnan hoivaan, jotta voisi työskennellä ansaitakseen itselleen ja Cosettelle rahaa. Majatalon pitäjät, Thénardierit, olivat kuitenkin julmia ja käyttivät Cosettea palvelijana, pitivät tätä nälässä ja pahoinpitelivät tätä. Romaanin päähenkilö Jean Valjean, vankikarkuri, kuitenkin pelasti Cosetten, kasvatti tämän kuin omanaan. Cosette tapasi aikuiseksi kasvettuaan nuoren Marius Pontmercyn, johon hän rakastui, mutta jonka hän kuitenkin melkein menetti isänsä ylisuojelevaisuuden, Thénardierin tyttären Époninen sekaantumisen ja Pariisin valtaavan vallankumousyrityksen takia. Romaanin lopussa Cosette ja Marius kuitenkin saavat toisensa, vaikka Cosette joutuukin hyvästelemään rakkaan isänsä. 

Cosette on mukana romaanin alusta loppuun – alkuun lähinnä äitinsä ajatuksissa ja myöhemmin omana hahmonaan – mutta hän ei ole sen päähenkilö. Hän ei loppujen lopuksi ole hirveästi mukana menossa ja melskeessä, vaan on lähinnä mukana muiden hahmojen ajatuksissa. Hän ei myöskään ole lapsi kuin vain osan kirjasta. Lopun aikaa hän on kaunis, iloinen, surumielinen mutta urhea nuori nainen. Musikaalissa hänellä on muutama soololaulu ja pari duettoa (mm. In My Life / A Heart Full of Love ja Castle on a Cloud), mutta yksikään musikaalin klassisimmista, tunnetuimmista kappaleista ei ole hänen. Kuuluisimmat naissoolot – I Dreamed a Dream ja On My Own – kuuluvat Fantinelle ja Èponinelle. 

Miksi Cosette sitten on Les Misérablesin tarinan poster girl? Tarinassa on niin monia tärkeitä, ikonisia hahmoja – miksi juuri Cosettesta on muodostunut tarinan symboli? Ja miksi juuri lapsi-Cosette?

Mielestäni vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät siitä, mitä Cosette hahmona symboloi. Kuva surullisesta tyttölapsesta, usein kantamassa kokoonsa nähden aivan liian suurta luutaa, herättää ihmisessä heti tunteita ja antaa tarinasta heti oikeanlaisen kuvan: olet lukemassa tai näkemässä surullisen, traagisen tarinan, jossa edes lapset eivät ole turvassa kurjuudelta ja maailman julmuudelta. Hän edustaa myös monia ongelmakohtia yhteiskunnassa, jota Hugo romaanissaan kritisoi. Hän on lapsi, jonka äiti joutuu jättämään hänet vieraiden hoivaan, koska naimaton nainen lapsen kanssa on skandaali eikä Fantine saisi töitä jos ihmiset tietäisivät hänen olevan äiti. Thénardierit pahoinpitelevät häntä ja kohtelevat häntä kuin orjaa, ja heidän käytöksensä esittää tavallisten ihmisten julmuutta ja tunteettomuutta. Cosetten hahmo, erityisesti lapsi-Cosette, edustaa myös viattomien (lapset nähdään usein viattomuuden symboleina) kärsimystä, jota Hugo kuvaa romaanissaan empaattisesti ja yksityiskohtaisesti. Hän ei ole tehnyt mitään väärin, mutta yhteiskunta ei suojele häntä. Hän on viaton lapsi, kurjuudesta kärsivä uhri.

Cosette symboloi yhteiskunnan julmuuden ohella kuitenkin myös kaikkea sitä kauneutta, jonka ympärille Les Misérables on rakentunut. Hän on rakkauden, toivon, tulevaisuuden ja uuden mahdollisuuden kiteytymä. Hän pysyy hyvänä, kilttinä ja rakastavana huolimatta kaikesta siitä tuskasta ja pelosta, jota hän lapsuudessaan kokee, ja hän inspiroi muita hahmoja olemaan parempia ja jaksamaan päivästä toiseen. Hugo kirjoittaa romaanissaan: "To love or to have loved, that is enough. Ask nothing further. There is no other pearl to be found in the dark folds of life." Cosette on tuo helmi, tuo rakkaus, niin monelle henkilölle. Vaikka hän ei esiinny paljoa, hän on mukana tarinassa näiden hahmojen kautta. 

Jean Valjeanille Cosette edustaa muutosta, valintaa olla parempi mies kuin mitä hän on aiemmin elämässään ollut. Valjean on tehnyt rikoksia ja hän on taipuvainen raivoon, mutta Cosetten kanssa hän oppii olemaan rakastava, jopa hellä isä. Cosette on ensimmäinen ihminen pitkään aikaan, jota hän antaa itsensä rakastaa ja johon hän uskaltaa sitoutua. Kasvattityttären turvaaminen on Valjeanin tärkein tavoite kirjan loppupuolella ja hän kamppailee huonoimpia piirteitään vastaan Cosetten rakastuessa Mariukseen ja alkaessaan itsenäistyä Valjeanista. Kun Valjean lopulta antaa tämän avioitua Mariuksen kanssa ja aloittaa oman elämänsä, hän päästää tästä irti, eli tekee sen mitä hyvän vanhemman kuuluukin. Se on hänen viimeinen, suuri rakkaudenosoituksensa. Cosetten vuoksi hän on oppinut olemaan todella epäitsekäs.

Fantine tekee kaikkensa Cosetten vuoksi. Hän lähettää kaikki ansaitsemansa rahat Thénardiereille, jotta he pitäisivät huolta Cosettesta – tosiasiassa majatalon pariskunta tietenkin pitää Cosettea nälässä ja käyttää Fantinen rahat ties mihin. Hän ajautuu prostituutioon, ja ainut mikä antaa hänelle voimaa, on ajatus tyttären näkemisestä tulevaisuudessa. Cosetten takia hänen elämänsä ja terveytensä luhistuu, mutta toisaalta Cosette tuo hänelle myös iloa, rakkautta ja toivoa. Fantinen rakkaus lastaan kohtaan myös sitoo Valjeanin ja Cosetten yhteen kun Valjean lupaa suojella Cosettea Fantinen tehdessä kuolemaa, maksaakseen velkansa Fantinelle. Olisiko Fantine halunnut Cosetten, jos olisi tiennyt miten hänen elämänsä päättyy – sairaana, kurjuudessa, yhteiskunnan hylkäämänä ja sorsimana, näkemättä lastaan enää koskaan? En tiedä.

Marius Pontmercylle Cosette on kiintopiste – se, jonka vuoksi hän toimii. Hän vaihtaa poliittisia aatteitaan kuin sukkia, mutta rakkaudessaan hän ei horju. Cosetten tapaaminen antaa hänen elämälleen uuden suunnan, Cosetten menetyksen pelko ajaa hänet barrikaadeille taistelemaan ja kenties kuolemaan, ja Cosetten saaminen takaisin antaa hänelle voimia parantua vammoistaan ja syleillä onnellista loppuaan. Cosette on hänellekin toivonkipinä ja rakkauden symboli, jonka vuoksi hän toimii, elää ja jaksaa. 

Éponine Thénardierille Cosette edustaa myös kaikkea hyvää ja kaunista, mutta kieroutuneella tavalla. Cosette nimittäin elää sitä elämää, jonka Éponine varmaan oletti saavansa. Kun he olivat lapsia ja asuivat samassa majatalossa, Cosette oli kaltoin kohdeltu ja surullinen, ja Éponine vanhempiensa hemmoteltu lellikki. Kun he kohtaavat uudelleen aikuisina, Cosette elää rakastavan isän kanssa kohtuullisen hyväosaista elämää ja Éponine on jumissa rikollisten kurjassa maailmassa ja on vanhempiensa kaltoin kohtelema. Naiset rakastavat myös samaa miestä (luoja tietää miksi Marius on niin suosittu with the ladies, mutta ei siitä sen enempää), ja tässäkin Cosette saa sen mitä Éponine halusi: Mariuksen vastarakkauden. Cosette ja Éponine eivät taida koskaan jutella kirjassa, mutta he ovat kiehtovalla toisiinsa sidotut hahmot. Cosette edustaa toivoa paremmasta, Éponine edustaa julmaa todellisuutta.

Voisin varmasti kirjoitella tästä pidemmänkin tekstin jos oikein pysähtyisin miettimään Cosetten hahmoa, symboliikkaa, kirjan teemoja ja niin edespäin. Tässä ovat kuitenkin merkittävimmät ajatukseni. Cosette on mielenkiintoinen hahmo, ihan itsenään, mutta myös symbolina ja Hugon tarinan representaationa. Hän ei ole yksi fandomin suosikeista, mutta hän on silti niin olennainen ja niin elintärkeä tälle tarinalle. Ilman häntä, ei olisi Les Misérablesia.