Rakastan Jane Austenia, rakastan Taylor Swiftin musiikkia, joten miksen yhdistäisi näitä kahta?
Tänään yhdistän jokaisen Jane Austenin romaanin johonkin Taylor Swiftin levyyn – perusteena voi olla levyn tunnelma, jonkin tietyn laulun osuvuus tai ihan vaan fiilikseni.
Tässä postauksessa käyn läpi teokset Järki ja tunteet, Kasvattitytön tarina ja Neito vanhassa linnassa. Julkaisen postauksen kolmesta muusta kirjasta hieman myöhemmin!
HUOM! Teksti sisältää spoilereita Austenin romaaneista!
Järki ja tunteet = Red
Red on haikea, romanttinen ja surumielinen levy, jossa monet laulut käsittelevät joko menetettyä rakkautta tai muuten vain hankalaa rakkautta. Kuten Swift itse kuvaili, se on levy, joka käsittelee ns. "punaisia" tunteita ja kuvaa sydämen särkymistä. Levy kuitenkin päättyy toiveikkaaseen ajatukseen uudelleenrakastumisen mahdollisuudesta (Begin Again).
Mielestäni Red sopii Järki ja tunteet -teokselle, koska Järki ja tunteet on tarina, osittain, ensirakkaudesta, ylitsevuotavasta sydänsurusta ja onnen mahdollisuuden löytämisestä kaiken kärsimyksen jälkeen. Teos on mielestäni yksi Austenin tunteikkaimmista ja dramaattisimmista, joten täytyihän minun valita teokselle pariksi yksi Swiftin tunteikkaimmista ja dramaattisimmista levyistä. Levyn surullisissa rakkauslauluissa on myös tietynlaista häpeilemätöntä avoimuutta, mikä muistuttaa minua Mariannesta.
Levyltä löydän ehdottomasti eniten Mariannelle ja Willoughbylle sopivia lauluja. Forever Winter -kappaleen sanat "I'll be summer sun for you forever / Forever winter if you go" tuntuvat sanoilta, joita Marianne olisi ajatellut rakastuessaan Willoughbyyn, ja I Knew You Were Trouble puolestaan sisältää tämän haikean tokaisun (vaikka onkin hupaisa tanssibiisi), joka on todella, todella Marianne Willoughbyn hänet hylättyä: "And the saddest fear comes creeping in / That you never loved me or her, or anyone, or anything". Ehdottomasti Mariannein kappale tältä levyltä on kuitenkin All Too Well, erityisesti vuonna 2021 paljastettu biisin alkuperäinen, pitempi versio All Too Well (10 Minute Version), jonka Taylor Swift lisäsi levylle julkaistessaan muutama vuosi sitten oman, itse omistamansa versionsa levystä. All Too Well on haikea, vihainen, masentunut ja vaikeroiva kappale nuoren naisen näkökulmasta hänen muistellessaan karusti päättynyttä romanssiaan. "Time won't fly, it's like I'm paralyzed by it / I'd like to be my old self again, but I'm still tryin' to find it" on Marianne, kun hän yrittää toipua mutta ei pysty jättämään Willoughbya menneeseen. "Cause there we are again when I loved you so / Back before you lost the one real thing you've ever known / It was rare, I was there / I remember it all too well" ja "Just between us, did the love affair maim you too?" ovat lauseita, jotka sopivat Mariannelle tämän miettiessä sitä mitä menetti, mitä heidän rakkautensa merkitsi Willoughbylle ja mitä heidän välillään oli.
Mariannen ja Brandon rakkauden luonnetta puolestaan kuvastaa Begin Again, jossa kuvataan sitä, miten rakkaus voi roihahtaa uudelleen toisen kanssa huolimatta siitä, että olet surrut entistäsi pitkään: "I've been spending the last eight months / Thinking all love ever does is break and burn and end / But on a Wednesday, in a café, I watched it begin again". Tämä laulu sopii niin Brandonille kuin Mariannelle, koska molemmat ovat kokeneet rakkauspuolella suruja ja menettäneet uskonsa uuden rakkauden mahdollisuuteen, mutta löytävät sen toisissaan.
Elinorille ja Edwardille sopii mielestäni mainiosti Swiftin duetto Ed Sheeranin kanssa Everything Has Changed, joka kuvaa vasta alkavaa romanssia ja sitä tunnetta, että tapaat jonkun, joka tulee muuttamaan elämäsi. "I just wanna know you better" ja "Cause all I know is we said 'Hello' / And your eyes look like coming home / All I know is a simple name / Everything has changed" sopivat minusta hyvin tälle pariskunnalle heidän tavatessaan ensi kertaa Norland Parkissa.
Kasvattitytön tarina = Folklore
Folklore sopii mielestäni Kasvattitytön tarinan energiaan, koska Folklore on melankolinen, rauhallinen, haikea ja runollinen albumi, jonka biisit eivät ole tanssibiisejä tai hauskoja popveisuja. Kasvattitytön tarina on yksi Austenin vakavammista teoksista, joten en olisi voinut yhdistää sitä esimerkiksi 1989-levyyn tai Loveriin, jotka ovat fiilikseltään huomattavasti kevyempiä levyjä. Olen aika varma, että jos Fanny eläisi nykyaikana, hän nauttisi eniten Folkloresta ja Folkloren ns. pikkusisaruksesta Evermoresta, koska hän arvostaisi levyjen kappaleiden sanoituksien taidokkuutta, kerronnallisuutta ja koskettavuutta.
Ennen kuin menen biiseihin, jotka sopivat mielestäni Fannylle tai Fannyn romanssille Edmundin kanssa, mainitsen biisejä, jotka tuovat minulle mieleen kirjan sivuhahmot. Maria Bertram eli Henry Crawfordin kanssa Illicit Affairs -biisin teemaisessa maailmassa heidän ihastuessaan toisiinsa ja aloittaessaan salasuhteen, joka kulminoitui heidän karkaamiseensa. Illicit Affairs on kielletystä, intohimoisesta suhteesta, joka pilaa kaikki muut suhteet – voin kuvitella Marian miettineen miten hän ei voi koskaan tavata ketään Henryn kaltaista saatuaan hänet. Biisissä painotetaan myös spesifisti sitä, miten puhuja tuhoaa itsensä rakastettunsa vuoksi, ja Maria todellakin tuhoaa itsensä ja maineensa Henryn vuoksi. The Last Great American Dynasty -kappaleen säe "She had a marvelous time ruining everything" puolestaan muistuttaa minua ihanaisesta mutta paikoittain hirveästä Mary Crawfordista. Kappale kertoo sopimattomana pidetystä Rebekah Harknessista, ja mielestäni tämä tematiikka sopii Marylle, jota monet hahmot pitävät paheellisena hänen käytöksensä ja hieman arveluttavan perhetaustansa takia.
Folklore-levyllä on kolme kappaletta, jotka muodostavat trion, jota Swift kutsuu "teenage love triangle". Kasvattitytön tarinan keskiössä on kolmiodraama Edmundin, Fannyn ja Maryn välillä, ja biisit sopivatkin minusta mainiosti näille kolmelle. Cardigan on levyn Fannyin biisi: se on surumielinen kertomus epävarmasta tytöstä, jonka rakas pettää hänet, joka ei aina tunne itseään erityiseksi tai kauniiksi, ja joka katselee rakkaansa hengailua toisen tytön kanssa. "A friend to all is a friend to none / Chase two girls, lose the one" sopii kuin nakutettu, kuten myös "You drew stars around my scars / And now I'm bleeding". Kaikkein osuvin Cardiganin lausahduksista on kuitenkin "And when I felt like I was an old cardigan under someone's bed / You put me on and said I was your favorite", koska Fanny kokee usein olevansa huono, turha ja heikko, mutta Edmund saa hänet aina tuntemaan olonsa paremmaksi ja rakastetuksi. Laulutrilogian viimeinen kappale Betty kertoo trion pojasta, joka saapuu pettämänsä tytön ovelle pyytääkseen tältä anteeksi. Tämä biisi on Edmund teoksen lopussa, hänen tajuttuaan, että hänen rakkautensa Maryyn oli pelkkää hetken hulluutta. "I'm only seventeen / I don't know anything / But I know I miss you" ja "The worst thing I ever did / Was what I did to you" sopivat Edmundille mainiosti. Trilogian "toisen naisen" kappale August on Mary Crawfordille ehkä hieman liian sentimentaalinen ja haikea, mutta siinä on hänelle sopivat hetkensä, kuten "So much for summer love, and saying 'us' / Cause you weren't mine to lose" ja "I remember thinking I had you".
Teinikolmiodraaman biisien ohella Fannylle ja Edmundille sopii levyltä myös Swiftin masentava duetto Bon Iverin kanssa, Exile. Laulussa Swiftin ja Iverin hahmot laulavat suhteesta, joka tuntuu tuomitulta ja jossa osapuolet eivät ymmärrä toisiaan eivätkä osaa tulkita toistensa tunteita. Fanny ja Edmund ovat halki teoksen eri aaltopituuksilla. "Cause you never gave a warning sign / (I gave so many signs)" ja "All this time / We always walked a very thin line / You didn't even hear me out / (didn't even hear me out)" ovat minusta osuvia tälle parille suurimman osan aikaa teoksesta. Biisistä sopii Fannylle myös lausahdus "You were my town / Now I'm in exile seeing you out", koska Edmund on hänen ainut läheinen ystävänsä, hänen suojelijansa ja se, joka saa Fannyn tuntemaan olonsa edes jollain tavalla osaksi Bertramin perhettä – Maryn tullessa kuvioihin, Fanny menettää Edmundin tälle ja hänestä tulee ulkopuolinen Edmundin elämään.
Neito vanhassa linnassa = Fearless
Fearless on Swiftin toinen albumi. Levyllä on romanttinen, satumainen energia, ja Swift käyttää lyriikoissaan paljon satuihin ja tarinoihin viittavaa termistöä: hän laulaa ritareista, jotka ratsastavat valkoisilla hevosilla (White Horse), Romeon ja Julian tarinaan nojaten kielletystä rakkaudesta (Love Story) ja siitä, miten oikean ihmisen kanssa, arki voi tuntua satumaiselta (Today Was a Fairytale). Swift oli levyn julkaistessan vielä hyvin nuori, ja hänen lauluissaan on, muun muassa juuri satumaisuuden takia, hyvin nuorekas, teinimäinen fiilis. Voin kuvitella sieluni silmin Catherinen istumassa vuoteellaan, silmät visusti ummessa, laulamassa koko sydämellään Love Storyn tahtiin ja eläytymässä Swiftin jokaiseen nuoren naisen pauhaavaan tunteeseen.
Neito vanhassa linnassa -teoksen Catherine Morland ei ehkä ole Austenin päähahmoista nuorin, mutta hänellä on teinityttömäisin viba. Hän elää pää pilvissä ja unelmissa, ahmii kirjallisuuttta ja antaa kauhutarinoiden ruokkia mielikuvitustaan, ja hänessä on vielä naiviiutta, jota maailma ei ole hänestä potkinut pois. Catherinen tarina on kuitenkin tuon lapsenomaisen mustavalkoisuuden murentumisesta ja siitä, miten Catherine joutuu ensi kertaa kohtaamaan ihmisiä, jotka satuttavat ja käyttävät häntä. Fearless-levyllä on havaittavissa samanlainen teema: levyllä on lauluja hullaantuneesta rakkaudesta ja unelmista, mutta myös haikeampia tarinoita petetyksi tulemisesta ja mielikuvien murenemisesta. Catherinella on onnellinen loppu, mutta hän tulee elämän kolhimaksi ja hän oppii mitä todellinen rakkaus ja välittäminen on, aivan kuten Swift oppii levyllään.
Catherinen nuoren tytön mustavalkoisen maailmankuvan murenemiseen sopii mainiosti kappale Fifteen, joka kuvaa viisitoistavuotiaan elämää ja sitä, miten tuossa iässä naiivisti uskot ihmisiä ja kaikki kokemasi tunteet tuntuvat korostetun voimakkailta. "Cause when you're fifteen and somebody tells you they love you / You're gonna believe them" tuo minulle mieleen Catherinen ja hänen nopeasti syttyvän ystävyssuhteensa Isabella Thorpeen, johon hän luottaa ja jota hän pitää hurmaavana ja fiksuna, joka kuitenkin lässähtää Isabellan paljastuttua kylmäksi ja tämän petettyä Catherinen veljen. Heidän ystävyytensä nopeasta syttymisestä muistuttaa myös kappaleen säe "You sit in class next to a redhead named Abigail / And soon enough, you're best friends" ja kihlattunsa (ja maineensa) vanhemman herra Tilneyn vuoksi hylänneen Isabellan kohtalosta minua muistuttaa: "And Abigail gave everything she had / To a boy who changed his mind". Fearless-levyn monet eroa käsittelevät biisit sopivat myös Isabellalle ja Catherinelle, jos niitä katsoo hajoavan ystävyyden näkökulmasta – esimerkiksi You're Not Sorryn lausahdus "And you can tell me that you're sorry / But I don't believe you, baby, like I did before / You're not sorry" käy heille loistavasti.
Catherinelle ja hänen herra Tilneylle en keksi niin monia spesifejä kappaleita, mutta minusta esimerkiksi Fearless-kappaleen fiilis sopii Catherinen rakkaudelle hyvin. Catherine on monin tavoin estoton, avosydäminen ja heittäytyvä nuori nainen, mutta hän on myös hetkittäin arka, ja siksi minusta heille sopivat "And I don't know why but with you I'd dance / In a storm in my best dress, fearless" ja "My hands shake, I'm not usually this way but / You pull me in and I'm a little more brave / It's the first kiss, it's flawless, really something". Heidän romanssinsa on hyvin viaton, herttainen ja paljolti draamaton, joten heille sopii myös yksi levyn herttaisemmista lauluista, Jump Then Fall – Catherinen rakkaudelle sopii suloinen lyriikka "Every time you smile, I smile / And every time you shine, I shine".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti